tiistai 25. marraskuuta 2014

Skydiving in Cape Town

Nyt olisi aika palata yhteen ikimuistoiseen hetkeen Etelä-Afrikan reissusta, nimittäin laskuvarjohyppyyn Kapkaupungissa. Hyppyhän tapahtui jo heti matkan alussa ja jotenkin se kuvasti loistavasti koko tuon matkan merkitystä minulle. Hyppyä tuntemattomaan, rajojen ylittämistä, pelkojen voittamista ja uutta alkua. Koska olen täystumpelo tekniikan kanssa, en luonnollisestikaan saanut hyppyvideota lisättyä tänne, mutta kyllä näistä kuvistakin ihan hyvin välittyy tunnelma. Etenkin tästä ensimmäisestä :D 


Epätoivosesti yritin esittää kameralle, ettei jännittänyt yhtään lähteä taivaalle superpienellä lentokoneella ja hypätä sieltä hetken päästä alas. Oikeasti pidättelin jännäpissaa :D Onneksi hyppääjäni heitti niin huonoa läppää, että välillä unohdin, mihin sitä oikeasti oltiin matkalla.


Ihastelimme koneesta käsin noin 20 minuuttia Kapkaupungin upeita maisemia. Tosin keskittyminen oli vähän heikonpuoleista, kun jännitti niin pirusti!


Olimme toinen hyppypari ja pahinta olikin, kun näki ensimmäisen parin katoavan tyhjyyteen. Eipä siinä onneksi kerennyt liikaa ajatella, kun niin pian olimme jo koneen reunalla hyppyvalmiudessa. Siinä vaiheessa ei voinut enää perääntyä, vaan sitten mentiin! Ja kiljuminen oli sen mukaista!


Alkushokista selvittyäni tajusin jopa nauttia vapaapudotuksen huumaavasta tunteesta. Harvoinpa sitä pääsee noin lähelle lentämisen tunnetta. Ei sitä pysty edes sanoin kuvailemaan, se tunne oli jotain niin ainutlaatuista.


Ennen kuin kerkesin huomatakaan varjo revähti auki ja jatkoimme sen varassa leijailua ihastellen ympärillämme avautuvia kauniita näkymiä.


Ei tuossa tilanteessa voinut muuta kuin hymyillä, niin upealta se tuntui. Lopulta laskeuduimme turvallisesti takaisin maankamaralle ja ensimmäinen ajatus oli: "Milloin mennään uudestaan?". Harmi vain, että hyppääminen on sen verran kallista puuhaa, että seuraavaa kertaa saa varmasti odottaa jonkin aikaa. Hintaa hypylle tuli kuvineen ja videoineen noin 200 euroa, joka on noin puolet vähemmän kuin vastaava paketti Suomessa. Joten suosittelen lämpimästi tuota kokemusta, jos Kapkaupunki kuuluu reissusuunnitelmiin. Skydive Cape Townin sivuille pääset tästä.

 
Leijaillessani taivaalla tajusin, miten mullistava kokemus tuo koko reissu tulisi minulle olemaan. Ja sitä se tosiaan oli. Tarkoituksena olisi tehdä ainakin vielä jonkinlainen kokoomapostaus siitä, mitä kaikkea tuosta 7 viikosta jäi käteen, mieleen ja sydämeen. Jo nyt tuo matka tuntuu jotenkin epätodelliselta, kun tuijottaa sateisen synkkää marraskuun maisemaa ikkunasta. Mutta onneksi on olemassa kuvat ja muistot, jotka lämmittävät mieltä täällä Suomen tuulen ja tuiskunkin keskellä.

2 kommenttia:

  1. Oooh supersiistiä! Huh huh! Saitko matkan tai lähinnä vapaaehtoistyön parista uusia ystäviä? Millaisia muut vapaaehtoistyöntekijät olivat? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli kyllä niin siistiä! Kyllähän sitä tuli tutustuttua töissä ja reissatessa paljon uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin, joista pariin tulee varmasti pidettyä yhteyttä myöhemminkin :) Vapaaehtoistyöntekijät olivat yleisesti ottaen tosi mukavia ja rentoja, mutta suurin osa oli myös aika nuoria (19-vuotiaita), joten välillä sitä sai tuntea itsensä aika vanhaksi :D

      Poista