Onnellisuus on asennekysymys

Tiedättekö, on aika hieno tunne, kun tajuaa, että jokaisella myrskyllä on ollut tarkoituksensa. Kun huomaa, että kaikkien riepottelujen jälkeen sitä seisoo edelleen pystyssä, on oppinut monta tärkeää läksyä ja pystyy olemaan aidosti onnellinen.

 

Tällä viikolla olen konkreettisesti tajunnut, miten paljon tämä vuosi on muuttanut minua. Vaikka elämäni on edelleen kuin levällään oleva korttipakka, asunto on vaihtunut melkein puolet edellistä pienempään ja marraskuu on täydessä "kukoistuksessaan" olen ihan hirvittävän onnellinen. Kaikkien kokemusteni jälkeen olen vihdoinkin oppinut keskittymään niihin asioihin, jotka ovat elämässäni hyvin ja tekevät minusta onnellisen. Ja luottamaan siihen, että asiat järjestyvät.

Olen aivan rakastunut mun parvekkeeseen. Näin olen aloittanut jokaisen aamuni <3

 

Ennen kammosin ajatusta Helsinkiin palaamisesta, mutta ainakin ensimmäinen viikko on sujunut todella positiivisessa vireessä. Asunto, jota ennen inhosin, on muuttunut kodiksi, jossa toivon pystyväni asumaan pidemmänkin aikaa. Eikä hermo ole palanut (ainakaan vielä!) lähellä asuviin sukulaisiin ja tuttaviin. Ehkä kyseessä on jonkin sortin kuherruskuukausi, mutta ainakin tällä hetkellä vaikuttaa, että tein oikean päätöksen muuttaessani takaisin juurilleni.

 

Tämän viikon olen omistanut asunnolleni, koska minulle koti on tärkein pohja onnelliselle elämälle. En siedä muuttolaatikoiden keskellä elämistä, vaan haluan saada heti kaikki tavarat paikoilleen (jotta voin alkaa sen jälkeen levitellä niitä hujan hajan :D). Niinpä olen yrittänyt mahduttaa kaksioelämään tottunutta omaisuuttani tänne yksiöön. Tehtävä ei ole ollut ihan helppo, mutta tällä hetkellä tilanne näyttää jo aika hyvältä. Kunhan saan vielä tehtyä loppuviilaukset, esittelen kotini kunnolla täällä bloginkin puolella.

Pitäähän sitä opella olla oma liitutaulu! Suuri kiitos vanhemmille, jotka ovat remontoineet asunnosta aivan ihanan :)

 

Tänään sain hommattua netinkin tänne, joten huomenna ja ensi viikolla on aika tarttua seuraavaan haasteeseen, työnhakuun. On ollut ihanaa, miten monet tutut ja tuttujen tutut ovat ottaneet yhteyttä työasioihin liittyen ja elättelenkin toivoa, että saisin tehtyä lyhytaikaisia sijaisuuksia jo paljon tämän vuoden puolella. Virkaan on vielä pitkä matka, mutta jostain se on lähdettävä ponnistamaan.

 

Tällä viikolla olen kodinlaittamisen lisäksi nauttinut myös ajasta niiden kanssa, joita kaipasin ollessani reissussa. Mindi on tietysti niistä ykkönen ja yhdessä olemmekin totutelleet uuteen kotiimme, joka on ilokseni sujunut yllättävän hyvin. Sitten olen tietysti viettänyt aikaa perheeni ja muiden sukulaisten kanssa. Eilen kävin katsomassa serkkuni suloista alle kaksiviikkoista prinsessaa ja tänään näin Fyllinkin pitkästä aikaa. Oli kyllä tyttö kasvanut taas valtavasti, ennen lähtöäni tytöllä oli käytössä vain pakki, mutta nyt kontataan jo täysillä eteenpäin ja noustaan seisomaan. Ihanaa päästä seuraamaan tytön kasvua nyt ihan lähietäisyydeltä.

 

 Sukulaisten lisäksi on tullut tietysti vietettyä paljon aikaa myös Viivin kanssa. Olen niin fiiliksissä, että pystymme nyt näkemään viikoittain ja juoruamaan livenä. Lisäksi olen totta kai korvannut seitsemän viikon telkkarittoman elämäni tuijottamalla töllöä nyt sitten niidenkin edestä. Olen muun muassa nautiskellut kaikki Vain elämää-jaksot tallennuksesta, ei vitsi mikä kausi!

 

Olisi helppo suistua samanlaisen ahdistuksen tai lamaannuksen valtaan, kun palatessani Thaimaasta, mutta jostain syystä oloni on seesteinen. Etelä-Afrikan matka  avasi silmäni ja ymmärsin, miten hyvin asiani ovat. Rakkaus on elämän suurin voima ja minä olen nyt rakkauden  ympäröimänä. Minulla on ympärilläni ihmisiä, jotka välittävät aidosti minusta ja  auttavat elämässä eteenpäin. Olen vihdoin ymmärtänyt, että onnellisuus on oikeasti kiinni asenteesta. Ja minun lasini on tällä hetkellä puolitäysi eikä enää puolityhjä niin kuin ennen.

Onnellista viikonloppua kaikille! :)