Kyseinen kesähaaste osuu sinäänsä otolliseen aikaan, että kuluineina viikoina on tullut kulutettua alkoholia minun mittakaavassa paljon, kun edelliset kaksi viikonloppua on tullut vietettyä isomassa kaveriporukassa muun muassa ulkoilmasta, paikallisräkälästä ja mökkeilystä nauttien. Päihteitähän on tietysti monenlaisia, mutta itse luen niihin kuuluviksi alkoholin, tupakan ja huumeet. Ja ensimmäinen on niistä ainoa, josta minulla on omakohtaista kokemusta.
Voisin luokitella itseni melko päihdevastaiseksi ihmiseksi, ainakin mitä tulee huumeisiin ja tupakkaan. Huumeiden käyttämistä en hyväksy missään muodossa ihan vain jo senkin takia, että niiden käyttäminen on laitonta. Tiedostan kuitenkin myös sen, että osa huumeista on miedompia ja että niiden käyttäminen voi joskus olla jopa perusteltavissa, vaikka en sitä itse hyväksykään. Toisaalta huumeet ovat päihteistä ehkä niitä petollisimpia ja aiheuttavat pahimmillaan todella suuria haittavaikutuksia. Harvoin olen pelännyt känniääliöiden örinöitä kuunnellessa, mutta satunnaisesti vastaan tulleet narkkarit ovat jääneet kyllä pysyvästi mieleen.
Huumeiden lisäksi olen aina kiertänyt myös tupakan kaukaa, mikä alkaa olla aika harvinaista nykyään. En siis ole koskaan edes maistanut tupakkaa, mutta passiivisen tupakoinnin uhriksi olen ikävä kyllä joutunut monen monta kertaa. Tupakan tuoksu aihetuttaa minussa aikamoisen ällötysreaktion, joten olen ollut enemmän kuin kiitollinen, että baarien tupakkalaki muuttui juuri ennen oman baarielämäni aloitusta. Mahdollisuuksia tupakoinnin aloittamiseen on ollut kyllä monia, koska suurin osa kavereistani polttaa tai on polttanut ja sen lisäksi olen myös seurustellut tupakoitsijoiden kanssa.
En ole koskaan nähnyt järkeä, miksi aloittaisin jotain, mikä maistuu paskalta, addiktoi, saa minut voimaan huonosti, aiheuttaa merkittäviä terveysongelmia ja kuluttaa rahaa älyttömän paljon. Olen mieluummin pitänyt kiinni terveydestäni, hyvinvoinnistani, riippumattomuudestani ja säästöistäni. Enkä ole koskaan katunut päätöstäni. Ikävä kyllä tupakoinnin aloittaminen tuntuu edelleen olevan jonkinlainen cooliussymboli teini-ikäisille, minkä takia aivan liian moni nuori aloittaa tupakoimisen ulkopuolelta tulevan painostuksen takia. Mielestäni rohkeus ei ole sitä, että tekee asioita massan mukana, vaan sitä että uskaltaa valita oman tiensä. Ja rohkeus on aina muodissa.
Kun on sanonut ei kahdelle kolmesta suurimmasta päihteestä, luulisi olevan helppoa sanoa ei myös sille kolmannelle eli alkoholille. Varsinkin, kun alkoholi ei oikeastaan edes sovi minulle. Olen hyvin nirso alkoholijuomien suhteen ja suostun juomaan vain harvoja ja valittuja juomia. Useimmiten juominen aiheuttaa minulle pahoinvointia, turvotusta ja särkyä, välillä niitä kaikkia. Yleensä olen myös hullumpi, spontaanimpi ja hauskempi selvinpäin kuin kännissä, koska kännissä alan jotenkin tietoisesti skarpata käytöstäni. En epäile hetkeäkään, ettenkö pystyisi elämään ilman alkoholia, mutta en halua sitä.
Ensinnäkin elämässä tulee paljon sellaisia tilanteita ja juhlia, joissa on vain helpompi ottaa se yksi juoma eikä alkaa selitellä, miksi sitä ei ota. Tavallaan on surullista, että suomalainen juomakulttuuri on sellaista, että ne ketkä eivät juo joutuvat selittelemään käytöstään enemmän kuin ne jotka juovat, mutta se on asia joka ei ihan pian varmaankaan tule muuttumaan. Lisäksi elämässä on paljon sellaisia tilanteita, joissa ihan oikeasti tekee mieli päästä pieneen hiprakkaan ja irtautua sillä tavalla hetkeksi arjesta. Näiden tilanteiden lisäksi olen myös muutamia kertoja toivonut alkoholin avulla pystyväni unohtamaan kaiken hetkeksi, mutta kroppani pistää aina tietyssä kohtaa stopin juomiselle, jonka seurauksena on jonkin pituiset treffit vessanpöntön kanssa.
Hyväksyn siis alkoholinkäytön sekä itselläni että muilla, kunhan se ei vahingoita ketään. Olen kuitenkin saanut nähdä myös sen kääntöpuolen alkoholinkäytöstä. Sen, miten nuoret ihmiset haaskaavat elämänsä juomiselle, miten perheet hajoavat alkoholistien takia ja miten miellyttävä ihminen muuttuu hirviöksi alkoholin vaikutuksesta. Kuten monessa muussakin asiassa elämässä myös alkoholinkäytössä olisi hyvä muistaa se kohtuus. Harmi vain, että aika usein se tuppaa unohtumaan.
Minulle on aina ollut tärkeää tietynlainen riippumattomuus. Mielestäni on ahdistava ajatus, että jokin ulkopuolinen asia määräisi minun elämääni, oli se sitten päihteet, kahvi, uhkapelit, läheiset, netti tai jokin muu riippuvuus. Päihteet voivat parhaimmillaan tuoda elämään ripauksen tarvittavaa nautintoa ja pahimmillaan hajottaa koko elämän palasiksi. Mielestäni jokaisella on kuitenkin oikeus tehdä omat päätökset päihteiden suhteen, kunhan ne päätökset pystyy perustelemaan itselleen ja muille. Ja kunhan niiden käytöstä ei aiheudu haittaa kenellekään muulle.
Mukavaa päihteetöntä tai päihteellistä viikoa kaikille. Itse ajattelin ainakin ottaa kaiken irti näistä upeista kesäilmoista nyt kun niitä vielä riittää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti