Veneilykauden avaus: Iso Vasikkasaari

Veneily on ollut minulle aina rakasta kesäpuuhaa ja olen ollut vauvasta lähtien mukana perheemme veneretkillä. Meri ja saaristo ovat minulle yhä todella tärkeitä elementtejä. Isälläni on edelleen vene ja sillä olemme päässeet lähes joka kesä jonkinlaiselle ajelulle. Viime kesänä veneily jäi kuitenkin kokonaan välistä, joten tänä vuonna halusin olla hyvissä ajoin liikkeellä. Niinpä soitin isin venetaksille heti, kun toukokuulle luvattiin parinkympin lämpötiloja. 

Vähän jännitti etukäteen, miten 3-vuotiaan kanssa sujuisi veneily, kun hän ei muistanut edellisistä kerroista mitään. Hän odotti retkeä innokkaasti ja suostui pukemaan pelastusliivit ilman uhmailuja. Muutenkin hän käyttäytyi veneessä esimerkillisen rauhallisesti ja noudatti tarkasti ohjeita. Pitäisi selvästi käydä useamminkin veneilemässä. 

Otimme retkemme kohteeksi Espoon Ison Vasikkasaaren, jonka katsoin olevan sopivan lyhyen venematkan päässä Lauttasaaresta ja tarjoavan monipuolista tekemistä lapsen kanssa. Aurinko paistoi matkalla ihanasti ja merituuli pöllytti hiukset sekaisin. Merellä ollessa arjen kiireet unohtuvat ja olen aina täydellisen onnellinen. 

Kiersimme veneellä katsomassa saaren yhden erikoisuuden, Poseidonin temppelin. On kyllä hämmentävä näky, kun antiikin Kreikka yhdistyy suomalaiseen saaristomaisemaan. Sen jälkeen rantauduimme Ison Vasikkasaaren pohjoiseen vierasvenesatamaan, jonne pääsee kesäkaudella myös yhteysveneellä eri puolilta Espoota. 

Kesäisin saarella riittää varmasti kävijöitä, mutta toukokuisena perjantaina saimme lähes koko saaren omaan käyttöömme. Lähdimme tutkimaan saarta rantaa pitkin mutkittelevaa kävelyreittiä pitkin. Lapselle olimme ottaneet mukaan potkupyörän, jolla hän jaksoi hyvin potkutella polkuja pitkin. 

Ihailimme kauniita merimaisemia ja lopulta suuntasimme keskemmälle saarta etsimään näköalatornia metsän siimeksestä. Hetkeksi meinasi iskeä epätoivo, kun tornia ei näkynyt missään, mutta lopulta se putkahti esiin puiden lomasta. Pitihän sinne toki myös kiivetä, vaikka kovin paljon sieltä ei merta näkynytkään. Pidimme myös evästauon tornin juurella. 

Sitten teimme retken ainoan virhearvion, kun päätimme oikoa lyhintä reittiä pitkin peli- ja leikkikenttää kohti. Metsä oli todella tiheää ja jyrkkää, joten hermo paloi yhdellä jos toisellakin meistä. Lopulta kuitenkin pääsimme ryteikön läpi valtavalle nurmikentälle, jossa ei ollut ketään muita ihmisiä. 

Ison Vasikkasaaren palvelut ovat todella monipuoliset. Kesällä saarelta löytyy kahvila ja ravintola. Lisäksi on useita uimarantoja, pelikenttiä, leikkitelineitä, ulkokuntosali, grillipaikkoja ja vesivessat. Emmekä ehtineet nähdä saaresta kuin vasta pienen osan. 

Viihdyimme pitkään nurmikentällä loikoillen, keinuen ja kiipeillen. Aurinko lämmitti ihanasti ja tuntui jo ihan kesältä. Lopulta oli aika pakata tavarat takaisin veneeseen, että ehdimme kotiin ennen Suomen jääkiekko-ottelua. 

Myös paluumatka sujui hyvin ja venekausi saatiin avattua mallikkaasti. Toivottavasti tämä veneretki ei jäänyt tämän kesän viimeiseksi. Suosittelen lämpimästi Isoa Vasikkasaarta retkikohteena, menemme varmasti toistekin. 

Pidätkö sinä veneilystä? 

Kevätkiireitä

Eipä ole pitkään aikaan tullut kirjoiteltua ihan vain kuulumisia tänne blogin puolelle. Talvi on huomaamatta vaihtunut kevääksi, mikä on tuntunut todella hyvältä. Talvi meni tänä vuonna jotenkin erityisen huonoissa fiiliksissä kiitos loputtoman flunssakierteen ja työttömyyden. 

Maaliskuukin oli aikamoista matalapainetta ja siihen mahtui myös katastrofaalinen hautajaismatka Ouluun, joka omalta osalta kului lähinnä sängyssä jatkuvan närästyksen kourissa. Pitkät junamatkat sujuivat kuitenkin lapsen kanssa hämmentävän hyvin, joten ehkä sitä viimeistään kesällä uskaltautuu taas reissuun tällä porukalla. 

Työnhaku oli todella turhauttavaa, koska sopivia paikkoja oli todella vähän haussa ja niistä joita päädyin hakemaan ei oikeastaan koskaan kuulunut mitään. Harkitsin jo luopuvani toistaiseksi haaveistani työllistyä järjestöalalle (ja palaavani opehommiin), kunnes vihdoin onni osui kohdalleni.

Aloin viime syksyllä kirjoitella satunnaisesti juttuja Lauttasaari-lehteen ja yhden marraskuisen kirjoituskeikan jälkeen menin käymään Lauttasaari-Seuran toimistolla. Siellä kertoilin vähän taustastani ja koulutuksesta ja heitin, että jos on jotain hankehommia tarjolla, niin olkaahan yhteydessä. Ja seuraavana päivänä jo sain puhelun, että heillä olisi mahdollisesti tulossa osa-aikainen hankekoordinaattorin paikka auki alkuvuodesta.

No, kuten hankkeissa monesti on tapana, rahoitusta ei saatukaan vielä alkuvuodeksi. Jäin siis odottelemaan epätietoisuuteen työllistymisestäni. Maaliskuussa aloin olla jo niin turhautunut odottamiseen, että aloitin muutamia opintoja ja aktivoidun työnhaun suhteen uudestaan. Kunnes lopulta kuun lopussa sain puhelun, että rahoitus hankkeelle on saatu ja pääsin työhaastatteluun. Minut valittiin tehtävään ja aloitin hommat heti huhtikuun alussa.

Sen jälkeen onkin pitänyt kiirettä, koska hyppäsin hankkeeseen sen ollessa jo käynnissä. On pitänyt opetella paljon uutta lyhyessä ajassa ja saada asioita eteenpäin. Mutta olen kyllä niin iloinen tuosta työpaikasta. Se on monella tapaa juuri sitä, mitä halusinkin. Työtunteja on 20 viikossa, tosin nyt juhannukseen asti teen ylitunteja, jotta saan lomailtua heinäkuussa. Voin tehdä paljon töistä etänä ja toimistohommat saan hoitaa ihanassa miljöössä Lauttasaaren vanhimmassa rakennuksessa, Punaisessa Huvilassa. Työ on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja arvojeni mukaista. Tuntuu tärkeältä tehdä töitä ilmasto- ja ympäristöasioiden edistämiseksi.

Uuden työn lisäksi kevääseen on mahtunut paljon kaikenlaista muuta. Olen opiskellut sekä digitaalista fasilitointia että planetaarisen hyvinvoinnin - kursseja. Olen tehnyt vapaaehtoistöitä Emmauksessa aina, kun se on sopinut aikatauluihini. Ollaan nähty säännöllisesti meidän ukrainalaista kummiperhettä, johon tutustuimme tammikuussa. Olemme tavanneet yhteisten lounaiden merkeissä, ulkoilleet sekä käyneet museoissa, Oodissa  ja tapahtumissa yhdessä. 

Lapsen kanssa ollaan käyty Valohallissa pelaamassa, ihasteltu pienoisrautatienäyttelyä, käyty Haltialan kotieläintilalla, kevätriehoissa ja vietetty paljon aikaa serkkujen kanssa. Kevääseen on tietysti kuulunut myös pääsiäisen ja vapun juhlintaa.  Tänä viikonloppuna jännätään sitten MM-lätkää ja Euroviisuja (Hyvä Suomi!)

Kaiken tämän päälle meillä on alkamassa kodin alakerrassa iso remontti, kun uima-altaamme poistetaan lopullisesti käytöstä ja sen päälle rakennetaan lattia, jotta saamme tilan huonekäyttöön. Samalla uudistamme myös meidän kodinhoitotilaa. Tämän kaiken keskellä meillä on ollut käynnissä myös todella stressaava tilanne auton kanssa, kun eräs autokorjaamo hajotti sen yrittäessään vaihtaa siihen jakopäähihnan ja nyt auto on ollut yli kuukauden toisella korjaamolla odottamassa varaosia, jotta se saataisiin vihdoin kuntoon. Kevät on siis ollut monella tavalla myös raskas ja kuluttava.

Sellaista kaikkea on mahtunut tähän kevääseen ja varmasti paljon vielä unohtuikin. Tänään päästiin veneilemään ensimmäistä kertaa, kun kävimme isäni veneellä Espoon Isossa Vasikkasaaressa. Oli ihanaa olla merellä pitkän tauon jälkeen ja nauttia aurinkoisesta kevätpäivästä. Mahtavaa, kun vihdoin on lämmintä ja luontokin on puhjennut kukkaan. Yritän tehdä tuosta retkestä oman postauksen jossakin vaiheessa.

Nyt sitten kannustamaan Leijonia ja Käärijää, toivottavasti saadaan juhlia tänä viikonloppuna muutakin kuin äitejä!

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? 😊