Luonnonihmeitä, hobitinkoloja ja kuninkaallisia

Päivät juoksevat sellaisella vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä, etenkään täällä blogissa. Eilen saavuimme jo Eteläsaarelle, jossa seikkailemme seuraavat kaksi viikkoa. Nyt kuitenkin vielä takaisin Pohjoissaarelle, jossa koimme vaikka ja mitä reilussa viikossa. 

Coromandelin niemimaalta ajelimme Rotoruaan, joka on tunnettu geotermisestä toiminnastaan. Alueelta löytyy kuumia lähteitä, geysireitä, kuplivia muta-altaita ja vaikka mitä muuta ihmeellistä. Näihin luonnonihmeisiin tutustuimme lähemmin Te Puian geotermisessä laaksossa. Samalla pääsimme myös tutustumaan mielenkiintoiseen maorikulttuuriin esitysten ja käsitöiden kautta. Puistossa oli myös mahdollista nähdä kiwi-lintuja. Te Puia oli mielestäni hyvä kokonaisuus, jossa sai käsityksen Rotoruan alueen keskeisimmistä osa-alueista yhdessä päivässä. 

Myöhemmin iltapäivällä teimme vielä lyhyen kävelyn Rotoruan keskustassa. Kaupungit ja rakennukset täällä Uudessa-Seelannissa ovat pääosin todella tylsiä ja rumia, joten keskityimme kulkemaan puistoissa, joissa ihastelimme kevään kaunista kukkaloistoa.

Seuraavaksi matkamme jatkui Matamataan, missä sijaitsee Hobbiton, jossa on kuvattu Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti-elokuvat. Teimme kuvausalueella kolmen tunnin kierroksen, joka sisälsi runsaan ja monipuolisen lounaan. Kierroksen päätteeksi  saimme vielä nauttia Vihreän Lohikäärmeen herkullisista juomista,  jotka myös kuuluivat hintaan.  Kierros oli  mielenkiintoinen ja hobitinkolot suloisia vehreän luonnon keskellä. Kierroksen järkyttävin tieto oli se, että neljäkymmentä prosenttia Hobbitonin kävijöistä ei ole nähnyt yhtään siellä kuvattua elokuvaa. 

Hobittilasta ajoimme vielä yöksi Waitomoon, jonka kiiltomatoluoliin lähdimme tutustumaan seuraavana päivänä. Ostimme liput Spellbound Glowworm & Cavesin retkelle, jonka osallistujamäärä on maksimissaan kaksitoista henkilöä. Retket tehdään myös yksityisissä luolissa, joissa oli ainoastaan meidän ryhmä koko retken ajan. Ymmärsin,  että suurin osa retkistä tehdään muutamaan luolaan isoissa ryhmissä, jossa on varmasti vaikeampi keskittyä nauttimaan luolien maagisesta tunnelmasta. Retken aikana kävelimme ja liikuimme veneellä pimeässä luolassa kymmenientuhansien kiiltomatojen loistaessa päämme yläpuolella tähtitaivaan tavoin. Ihan mielettömän upea näky. Toisessa luolassa taas keskityimme enemmän tippukivimuodostelmiin ja alueen geologiseen historiaan asiantuntevan oppaan johdolla. Suosittelen lämpimästi kyseistä firmaa, jos sattuu matkaamaan tuonne päin ja kiiltomadot kiinnostavat.

Seuraavaksi kahdeksi yöksi majoituimme autoomme Uuden-Seelannin suurimman järven, Taupon, rannalle DeBretts Spa Resortin leirintäalueelle. Toisen päivän pidimme täysin lepopäivänä nauttien majapaikkamme geotermisestä kylpylästä ja muutenkin mukavista olosuhteista. Toisena päivänä taas ajoimme vuolaana virtaaville Huka Fallseille, josta jatkoimme Taupon kauniita rantoja pitkin matkaamme Tongariro National Parkiin. Siellä meitä odottikin todellinen vaelluskoitos, johon palaan erikseen omassa postauksessa. 

Viimeiset päivät Pohjoissaarella vietimme Uuden-Seelannin pääkaupungissa Wellingtonissa, joka ei sekään aiheuttanut kaupunkina  suuria riemunkiljahduksia. Iloisen yllätyksen Wellingtoniin toivat kuitenkin Prinssi Harry ja Meghan, jotka sattuivat olemaan kaupungissa juuri samana päivänä kuin mekin. Kun he vielä tulivat tervehtimään ihmisiä juuri sen sotamuseon eteen, jossa mieheni halusi  ehdottomasti käydä, oli meidän päiväohjelma selvä. Tunnin odotus palkittiin, kun Harry ja Meghan kävelivät iloisesti tervehtien ja vilkuttaen aivan läheltämme. Molemmat heistä vaikuttivat todella symppiksiltä ihmisiltä ottaen yleisön ja fanit sydämellisesti huomioon. (toivottavasti video näkyy täällä blogissakin) 

Ihan häkellyttävän paljon mahtui vajaaseen kahteen viikkoon. Niin paljon upeaa luontoa, kauniita maisemia, mielenkiintoisia vierailukohteita, ihania majapaikkoja ja mukavia kohtaamisia. Pohjoissaari nosti riman kyllä todella korkealle, joten saa nähdä, pystyykö Eteläsaari sen ylittämään. Alku on ollut melko sateinen ja harmaa, mutta ehkä se tästä vielä kirkastuu :) 

Coromandelin niemimaan lumoavaa kauneutta

Vajaa viikko sitten saimme allemme oman avaruusaluksen, Sycorax Shipin, jolla lähdimme ajamaan Aucklandista kohti Coromandelin niemimaata. Maisemat muuttuivat heti vehreän kumpuileviksi ja tiet kapenivat, mitä pidemmälle etenimme niemimaalla. Aurinko paistoi ihanan lämpimästi ja Aucklandin harmaus oli enää pelkkä muisto vain. Leiriydyimme kahdeksi yöksi Waikawau Bayn leirintäalueelle, joka oli lähes tyhjä ja josta oli lyhyt kävelymatka kauniille hiekkarannalle. 

Alkuun jaoimme rannan toisen pariskunnan kanssa, mutta hyvin pian koko ranta oli autio meitä lukuunottamatta. Kävelimme hiekkarannan melkein päästä päähän ihastellen sen kauniita maisemia, simpukoita, erilaisia lintuja ja laskuveden muodostamia hiekkasaaria. Auringonlaskun jälkeen taivaan valaisivat kuu ja kirkkaana loistavat tähdet, joita olisi voinut ihastella loputtomiin. Lopulta kömmimme automme takaluukkuun nukkumaan ensimmäistä kertaa. 

Seuraavana aamuna heräsimme aikasin ilman ollessa jälleen lämmin ja aurinkoinen. Lähdimme ajamaan yhä edemmäs Coromandelin niemimaata  kapeita, mutkittelevia sorateitä pitkin. Jätimme auton Stony Bayn leirintäalueelle ja jatkoimme matkaa kävellen.

 

Coromandel Coastal Walkway on niemimaalla  kulkeva vaellusreitti, joka on helppokulkuinen ja ainakin tähän aikaan vuodesta se oli myös hyvin rauhallinen. Kuljimme reitistä vain noin puolet, koska meillä ei ollut varmuutta, olisiko reitin toisesta päästä kuljetusta takaisin Stony Bayhin.

Reitti kulki mahtavassa metsässä, joka oli täynnä erilaisia puita ja kasveja. Välillä polku kulki aukeampiin kohtiin,  josta avautuivat upeat näkymät merelle. Kuljimme reittiä reilun tunnin ja pysähdyimme evästauolle kaatuneen puun rungolle, joka oli ihan mahtava taukopaikka. Parasta oli se, että saimme nauttia tuosta ihanasta paikasta ilman muita ihmisiä kuullen ainoastaan lintujen ihmeellisiä ääniä.

Seuraavana päivänä ajoimme Hahein kylään, josta otimme vesitaksin Cathedral Covelle. Ranta ja sen kalliomuodostelmat olivat upeita, mutta muita ihmisiä oli makuuni liikaa. Lähdimmekin melko nopeasti kävelemään takaisin Haheihin, jälleen kerran hienoissa maisemissa. Kävimme pikaisesti myös Hot Water Beachilla, jonne saavuimme liian myöhään, emmekä enää pystyneet kaivamaan omaa lämpöallasta. Illaksi ajoimme vielä Rotoruan, jossa vietimme pari yötä motellissa, jotta emme väsähtäisi autoelämään.  Vaikka olimme yöpyneet vasta kaksi yötä autossa, tuntui ihanalta luksukselta käydä lämpimässä suihkussa ja nukkua kunnon sängyssä.

  

Leirielämä on sujunut tähän asti oikein hyvin, koska sää on ollut lämmin ja aurinkoinen. Sen ansiosta olemme voineet laajentaa reviiriämme auton ulkopuolelle. Riippumatto, heräteostoksemme Tahitin lentokentältä, on jo päässyt käyttöön tarjoten mukavan lekottelupaikan. Lintuja on joka paikassa todella paljon ja olemmekin joutuneet jo käymään sotaa sorsia vastaan, jotka olivat liian innokkaita ruokiamme kohtaan.

Rotoruasta ja sen jälkeisistä paikoista kirjoittelen taas joku toinen kerta. Bloggaaminen alkaa käydä yhä hankalammaksi,  koska sen lisäksi, että teen sitä kännykällä, on kännykästäni nyt myös osittain hajonnut kosketusnäyttö. Tekniikka, elämäni rakkaus, NOT! :D

Auckland - Ensikosketus Uuteen-Seelantiin

Lensimme maanantaiaamuna Tahitin lämmöstä Aucklandin kotoisempiin lämpötiloihin. Lento kesti kuusi tuntia, mutta perille saavuimme tiistaina iltapäivällä. Hämmentäviä nämä aikaerot ja vuorokausihyppelyt. 

Tullitarkastus Uuteen-Seelantiin oli hyvin tarkka ja vaelluskengätkin saivat ilmaisen puhdistuksen siinä yhteydessä. Lopulta kuitenkin pääsimme lähtemään huoneistohotelliimme, joka sijaitsi aivan Aucklandin ytimessä. 

Illalla teimme vain lyhyen kävelyn syömään harmaassa säässä ja sen perusteella Auckland ei vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta tai kauniilta kaupungilta. Paljon moderneja pilvenpiirtäjiä ja rakennustyömaita joka kadunkulmassa.

Seuraavana päivänä päätimme kuitenkin antaa Aucklandille mahdollisuuden ja lähteä metsästämään sen kauniita paikkoja ja rakennuksia. Pakkohan niitäkin oli kaupungissa olla. Suuntasimme kävelymme yliopistoalueelle ja sen vieressä sijaitsevaan Albert Parkiin. Alueelta löytyikin aikamoinen kattaus eri aikakausien rakennuksia ja tyylejä.

Kierreltyämme tarpeeksi päätimme karistaa keskustan hälinän ja vilinän ja lähteä lautalla Aucklandin kauneimmaksi kutsuttuun kylään, Devonportiin. Alle vartin lauttamatka kuljetti meidät täysin toiseen todellisuuteen tarjoten samalla hienot näkymät keskustaan.

 

Mount Victorian päältä aukesivat maisemat yli Aucklandin ja siellä pääsi myös tutustumaan maan sotahistoriaan. Koko Devonport oli yhtä ihanaa puutaloidylliä höystettynä värikkäillä yksityiskohdilla.

Jokainen talo oli täynnä kauniita yksityiskohtia ja olisin voinut muuttaa niistä jokaiseen. Devonportissa oli myös paljon kivoja putiikkeja ja viihtyisiä kahviloita. Ihanaa pikkukylän tunnelmaa aivan keskustan vieressä. Suosittelen lämpimästi vierailua Devonportiin, jos on käymässä Aucklandissa.

Aucklandista saimme torstaina allemme avaruusaluksemme, jolla lähdimme ajelemaan kohti Uuden-Seelannin luontoa. Tuosta kertoilen enemmän seuraavassa kirjoituksessa. Sen verran voin paljastaa, että jos Auckland ei vielä ihan saanut kiljumaan riemusta, niin seuraavat päivät kyllä sen tekivät moneen kertaan. Palataan taas :)