keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Coromandelin niemimaan lumoavaa kauneutta

Vajaa viikko sitten saimme allemme oman avaruusaluksen, Sycorax Shipin, jolla lähdimme ajamaan Aucklandista kohti Coromandelin niemimaata. Maisemat muuttuivat heti vehreän kumpuileviksi ja tiet kapenivat, mitä pidemmälle etenimme niemimaalla. Aurinko paistoi ihanan lämpimästi ja Aucklandin harmaus oli enää pelkkä muisto vain. Leiriydyimme kahdeksi yöksi Waikawau Bayn leirintäalueelle, joka oli lähes tyhjä ja josta oli lyhyt kävelymatka kauniille hiekkarannalle. 

Alkuun jaoimme rannan toisen pariskunnan kanssa, mutta hyvin pian koko ranta oli autio meitä lukuunottamatta. Kävelimme hiekkarannan melkein päästä päähän ihastellen sen kauniita maisemia, simpukoita, erilaisia lintuja ja laskuveden muodostamia hiekkasaaria. Auringonlaskun jälkeen taivaan valaisivat kuu ja kirkkaana loistavat tähdet, joita olisi voinut ihastella loputtomiin. Lopulta kömmimme automme takaluukkuun nukkumaan ensimmäistä kertaa. 

Seuraavana aamuna heräsimme aikasin ilman ollessa jälleen lämmin ja aurinkoinen. Lähdimme ajamaan yhä edemmäs Coromandelin niemimaata  kapeita, mutkittelevia sorateitä pitkin. Jätimme auton Stony Bayn leirintäalueelle ja jatkoimme matkaa kävellen.
 

Coromandel Coastal Walkway on niemimaalla  kulkeva vaellusreitti, joka on helppokulkuinen ja ainakin tähän aikaan vuodesta se oli myös hyvin rauhallinen. Kuljimme reitistä vain noin puolet, koska meillä ei ollut varmuutta, olisiko reitin toisesta päästä kuljetusta takaisin Stony Bayhin.


Reitti kulki mahtavassa metsässä, joka oli täynnä erilaisia puita ja kasveja. Välillä polku kulki aukeampiin kohtiin,  josta avautuivat upeat näkymät merelle. Kuljimme reittiä reilun tunnin ja pysähdyimme evästauolle kaatuneen puun rungolle, joka oli ihan mahtava taukopaikka. Parasta oli se, että saimme nauttia tuosta ihanasta paikasta ilman muita ihmisiä kuullen ainoastaan lintujen ihmeellisiä ääniä.


Seuraavana päivänä ajoimme Hahein kylään, josta otimme vesitaksin Cathedral Covelle. Ranta ja sen kalliomuodostelmat olivat upeita, mutta muita ihmisiä oli makuuni liikaa. Lähdimmekin melko nopeasti kävelemään takaisin Haheihin, jälleen kerran hienoissa maisemissa. Kävimme pikaisesti myös Hot Water Beachilla, jonne saavuimme liian myöhään, emmekä enää pystyneet kaivamaan omaa lämpöallasta. Illaksi ajoimme vielä Rotoruan, jossa vietimme pari yötä motellissa, jotta emme väsähtäisi autoelämään.  Vaikka olimme yöpyneet vasta kaksi yötä autossa, tuntui ihanalta luksukselta käydä lämpimässä suihkussa ja nukkua kunnon sängyssä.
  

Leirielämä on sujunut tähän asti oikein hyvin, koska sää on ollut lämmin ja aurinkoinen. Sen ansiosta olemme voineet laajentaa reviiriämme auton ulkopuolelle. Riippumatto, heräteostoksemme Tahitin lentokentältä, on jo päässyt käyttöön tarjoten mukavan lekottelupaikan. Lintuja on joka paikassa todella paljon ja olemmekin joutuneet jo käymään sotaa sorsia vastaan, jotka olivat liian innokkaita ruokiamme kohtaan.
Rotoruasta ja sen jälkeisistä paikoista kirjoittelen taas joku toinen kerta. Bloggaaminen alkaa käydä yhä hankalammaksi,  koska sen lisäksi, että teen sitä kännykällä, on kännykästäni nyt myös osittain hajonnut kosketusnäyttö. Tekniikka, elämäni rakkaus, NOT! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti