Hyvä kiertoon: HESY

Helmikuu yllättää aina lyhyydellään ja tajusin vasta, että nyt aloitellaan jo sen viimeistä päivää. Se tarkoittaa sitä, että on aika laittaa hyvä kiertoon ja listata kuukauden shoppailusortumiset. Tämän kuun lahjoituksen kohderyhmä on ehkä vieläkin lähempänä omaa sydäntäni kuin lapset. Eläimillä on aina ollut tärkeä osa elämässäni ja olen pienestä pitäen ollut todella eläinrakas. Aina on pitänyt saada rapsutella tuttujen ja tuntemattomien lemmikkejä kissoista koiriin ja lampaista hamstereihin. Lukemattomat kerrat olen myös menettänyt sydämeni reissujen aikana tapaamilleni kulkukoirille ja -kissoille. 

Minulle rakkaimpia eläimiä ovat tietysti olleet koirani Geena ja Mindi. He ovat antaneet minulle niin paljon iloa, onnea ja lohtua, että olen heille ikuisessa kiitollisuuden velassa. Minulle lemmikit ovat olleet kultaakin kalliimpia ja olen ollut valmis tekemään kaikkeni niiden hyvivoinnin eteen. Siksi minusta tuntuu uskomattomalta, miten monelle ihmiselle lemmikki on täysin arvoton otus. Elukka, jota voi pahoinpidellä tai jonka voi heittää pihalle, jos alkaa kyllästyttää. Melkein kuka vain voi hankkia lemmikin ja kohdella sitä ihan miten vaan. Ja pahinta on se, ettei eläin osaa kertoa, jos sitä satutetaan eikä sillä ole juurikaan mahdollisuuksia päästä karkuun pahoinpiteliäänsä. Ihmisillä on suuri vastuu eläinten hyvinvoinnista ja on todella surullista, miten huonosti osa ihmisistä tuon vastuunsa kantaa.

Suomessa tilanne on tietysti melko hyvä verrattuna moniin muihin maihin, eikä laajaa kulkukoira tai -kissa ongelmaa ole. Tästä suuri kiitos kuuluu erilaisille eläinsuojeluyhdistyksille, jotka pelastavat, hoitavat ja etsivät uudet kodit hylätyille eläimille. Siksi on tärkeää tukea näiden yhdistysten toimintaa, jotta mahdollisimman moni lemmikki saisi ansaitsemansa hyvän kodin. HESY on Helsingin alueen eläinsuojeluyhdistys, joka pelastaa noin 500 hylättyä eläintä vuosittain. Niistä suurin osa on kissoja, mutta mukaan mahtuu myös koiria, jyrsiöitä, lintuja ja matelijoita. (Linkki: HESY). Itse olen päässyt todistamaan lähietäisyydeltä yhden ihanan kissan päätymistä uuteen kotiin HESY:n kautta.

Eläinsuojeluyhdistykset ottavat vastaan sekä raha- että tavaralahjoituksia. Itse vein Turussa asuessani eläinsuojeluyhdistykselle esimerkiksi ylimääräisiä lakanoita ja pyyhkeitä. Välillä taas kaupoissa järjestettiin ruokakeräyksiä eläintaloille, joihin osallistuin.Tällä kertaa lahjoitukseni lähtee ihan rahallisessa muodossa.

Tässä kuussa olen pysynyt shoppailuissa vieläkin tiukempana kuin tammikuussa. Vain kerran oli pakko mennä kaupoille, koska kaikki mustat sukkani päättivät hajota yhtäaikaa. Sillä reissulla mukaan tarttui myös väkisin Mikki-neule 5 eurolla, joka oli suuri hitti eskareitten keskuudessa. Hieman ylöspäin pyöristäen rahaa lähti HESY:lle siis yhteensä 27 euroa.

Pidetäänhän kaikki hyvää huolta lemmikeistämme <3

MatkaMuistoja: Kielikurssi Australiassa, Blue Mountains, Canberra & Airlie Beach

Sainpas otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä tämän toisenkin osan Australian kielikurssimuisteluista vielä helmikuun puolella. Tämmöinen muisteleminen on vaan siitä vaarallista puuhaa, että se alkaa väkisinkin nostattaa matkakuumetta tuota upeaa maata kohtaan. Haaveissa siintää yhdistelmämatka Australiaan ja Uuteen-Seelaantiin, mutta ikävä kyllä se unelma saa varmasti odottaa vielä toteutumistaan jonkin aikaa. Tosin onhan multa aiemminkin nähty näitä yllättäviä matkustuskäänteitä, joten en tavallaan yllättyisi, vaikka kohta istuisin jo koneessa :D

No palataanpa sitten taas todellisuuteen ja kesään 2006 Australiassa. Kielikurssiin sisältyi viikonloppureissu Blue Mountainsin ja Canberran alueella sekä lisämaksullisena sisältönä useamman päivän reissu Airlie Beachille. Nuo retket olivat ehdottomasti kielikurssin parasta antia ja niiden kautta pääsi kattavasti tutustumaan Australian upeaan ja monipuoliseen luontoon.

 

Blue Mountainsin vuoristoalue sijaitsee reilun 50 kilometrin päässä Sydneysta ja se tarjoaa kerrassaan upeita luonnonmaisemia. Vuoristoalue on todella vehreää, sademetsämäistä ja alueella on paljon erilaisia vaellusreittejä. Itse teimme alueelle vain päiväretken, jonka aikana kävimme ihastelemassa alueen kuuluisinta kalliomuodostumaa Three sistersiä, teimme lyhyen kävelyretken sademetsän keskellä ja tutustuimme tippukiviluolastoon. Blue Mountainsin alueella olisi viihtynyt pidempäänkin esimerkiksi vaellusretkien parissa.

 

Yövyimme rauhallisella farmilla maaseudulla, jossa nautimme leirinuotiosta ja paikallisesta musiikista. Farmilla bongasin myös ensimmäisen villikengurun reissun aikana. Australian eläimistö on niin ainutlaatuinen, että en varmasti koskaan kyllästy sen ihmettelemiseen.

 

 

Luonnon keskeltä siirryimme Australian pääkaupunkiin Canberraan. Australia on siitä harvinainen maa, että se ei ole tunnettu pääkaupungistaan. Uskon monien jopa luulevan, että maan pääkaupunki on Sydney tai Melbourne. Canberra olikin aikanaan jonkinlainen kompromissiratkaisu, koska maan kaksi suurinta kaupunkia eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kumman niistä pitäisi olla Australian pääkaupunki.

 

 

Pikavisiitin perusteella kaupungista jäi myös aika mitäänsanomaton kuva. Vierailimme muun muassa museoissa, parlamentissa ja tv-tornissa ihastelemassa maisemia. Canberra vaikutti ihan perus kivalta kaupungilta, mutta Australialla on niin paljon muuta tarjottavaa, että se jää väkisinkin niiden varjoon. 

 



 

Kuten jo aiemmassa postauksessa kirjoittelin, meidän kesäaika on Australian talviaikaa ja sääolot olivat välillä todella hyytäviäkin Sydneyn seudulla. Niinpä olin innoissani päästessäni nauttimaan edes hetkeksi vähän lämpöisemmistä oloista, kun suuntasin lisämaksulliselle reissulle Airlie Beachille. Airlie Beach sijaitsee Queenslandin osavaltiossa, koillis-Australiassa ja siellä ilmasto on lämpöinen myös talviaikaan.

 



 

Viivi ei lähtenyt kyseiselle reissulle, mutta majoituin muiden suomityttöjen kanssa yhteiseen hotellihuoneistoon. Oli tietysti ihanaa päästä nauttimaan rantaelämästä, mutta eniten odotin retkeä Isolle valliriutalle, jota pidetään yhtenä maailman hienoimpana sukellus-/snorklauskohteena. Loistavalla tuurillani onnistuin tietysti saamaan flunssan, minkä takia laitesukeltaminen jäi välistä ja jouduin tyytymään vain snorklailuun.

 



 

Onneksi riutta oli niin matalalla, että näkyvyys snorklatessa oli todella hyvä. Yksi hienoimmista hetkistä oli se, kun pääsin uiskentelemaan aivan kosketusetäisyydellä kilpikonnasta ja ihmettelemään sen puuhia. Vedenalainen kala- ja korallikirjo on niin valtava, että niitä jaksaisi ihastella loputtomiin. Nyt iski taas kauhea hinku päästä snorklaamaan tai sukeltamaan!





 

Australian luonnon monipuolisuus on ihan käsittämätöntä, mutta ihan ymmärrettävää, koska kyseessä on kokonainen manner. Teimme myös retken jokialueelle, jossa maisemat olivat paikka paikoin jopa aika lähellä Suomen maisemia. Laiduntavia lehmiä, kumpuilevaa maastoa ja rusehtavia jokiuomia. Niin ja tietty krokotiileja :D Oli hieman kuumottavaa seilata jokea maailman pienimmällä paatilla, kun muutaman metrin päässä jokitörmillä köllötteli useampimetrisiä krokoja. Oppaamme bongasi myös suloisen vauvakrokon, joka oli vain ehkä noin 20 senttiä pitkä (kuva tuossa alhaalla keskellä).

 

Muun muassa kaikkea tällaista tarjosi kuukauden kielikurssi Australiassa, huikea kokemus kaiken kaikkiaan! En voi muuta kuin suositella lämpimästi Australiaa reissukohteena ja varmasti palaan sinne itsekin vielä joku päivä. Sen ainoat huonot puolet ovatkin pitkät välimatkat (sekä sinne että paikanpäällä) ja kalleus. Löytyykö lukijoista muita Ausseihin hurahtaneita? :)

Hiihtolomailua

Kuluneen viikon olen viettänyt opettajan työn ehdottoman plussapuolen eli hiihtoloman merkeissä. Tosin nyt se on vielä palkatonta, mutta mukavaa se on ollut joka tapauksessa. Tunnolliselle työntekijälle tyypillisesti onnistuin tietysti myös hankkimaan lomaflunssan itselleni, jota potiessa on kulunut loppuviikko. Kun ilmatkin muuttuivat taas ankean harmaiksi ja sateisiksi, on yleisfiilis ollut vähän vetämätön. Siksi palaankin kuvien kautta ihanan aurinkoiseen alkulomaan, jonka vietin pääasiassa mökillämme Porvoossa.

 

 

Hiihtoloman suurin saavutus oli se, kun vetäisin kuuden vuoden tauon jälkeen laskettelusukset jalkaani ja suuntasin Kokonniemeen laskettelemaan isin kanssa. Ekan laskun jälkeen jalat oli ihan spagettia, mutta kyllä siihen sitten alkoi onneksi taas tottua. Haaveilen matkasta Alpeille laskettelemaan, joten kai se on ihan hyvä edes jotenkin ylläpitää tuotakin taitoa. Enkä edes kaatunut kertaakaan :)

 



 

Tavoitteenani oli myös mennä hiihtämään, mutta se suunnitelma kaatui sopivien monojen puutteeseen. Onneksi tiistaina oli vielä ihanan aurinkoinen pakkaspäivä ja hankikanto, joten suuntasimme Mindin kanssa lenkille lähipelloille. Koska hiihtäminen ei onnistunut, keksin meille vaihtoehtoisen kulkuvälineen, potkukelkan. Mökkimme pihatie oli juuri sopivan jäinen tuohon puuhaan ja Mindikin innostui mukaan :D

 

 

Kai se pitää pikkuhiljaa uskoa, ettei sitä kunnon talvea taida tänä vuonna tulla ollenkaan tänne etelään. Tälläkin viikolla oli jo niin keväisiä päiviä, ettei meinannut uskoa, että nyt eletään vasta helmikuuta. Lauttasaaressa lunta on jäljellä vain paikka paikoin ja meri ei ole jäätyynyt kunnolla koko talven aikana. Itse tykkään niin paljon kunnollisista talvikeleistä, että on sääli, jos sellaisia ei enää täällä etelässä pääse kokemaan.

 

Kaikista ankeimpia on harmaat päivät, jolloin taivaalta tulee vettä tai räntää ja tuuli käy hyytävän kylmänä. Niitä en ole edes kameralle halunnut tallentaa, vaikka varmasti pitäisi, koska suurin osa päivistä on juuri tuollaisia. Onneksi harmauden ja flunssailun lisäksi päiviin on mahtunut myös paljon kivoja juttuja.

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa koko poppoo yhden pöydän ääressä, kun Jaakko tuli perheineen tänne päin. Vanhempien ruokapöytä alkaa jo käydä pieneksi, etenkin kun molempien veljien puolisoiden vatsoissa kasvaa taas uusia jäseniä meidän perheeseen. Tuntuu, että siitä on vasta hetki, kun meitä oli vain viisi, nyt meitä on jo kymmenen ja kesällä sitten 12.

 

Olen jo pitkään halunnut ottaa vapaaehtoistyön säännölliseksi osaksi elämääni, mutta en ole halunnut sen vähentävän Mindin kanssa viettämääni aikaa. Tänään oltiin sitten tutustumassa yhdessä Kaverikoira-toimintaan ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, aloitamme yhteisen vapaaehtoistyöharrastuksen jo maaliskuussa. Kirjoittelen toiminnasta varmasti vielä tarkemmin, kunhan kaikki on täysin varmaa.

Huomaa, että kevättä kohti mennään, kun kiinnostukseni ulkomaailmaa kohtaa on nousussa. Kyllä se vaan tuo aurinko ja lisääntynyt valo herättää tämmöisen mörrimöykynkin kolostaan.  Se ikävä kyllä tuntuu verottavan intoani blogia kohtaan, mutta yritän tännekin saada aina jotakin rustailtua. Nyt kuitenkin nautin pesästäni vielä hetkisen flunssan verukkeella ja selvitän, onko Gone girl elokuvana yhtä hyvä kuin kirjana.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! :)