Safarilla Pilanesbergissa

Nyt palataan ajassa taaksepäin marraskuun loppuun, jonka vietin ihanassa Etelä-Afrikassa matkanjohtajana. Lensimme ryhmän kanssa Johannesburgiin, josta jatkoimme suoraan reilun parin tunnin ajomatkan Pilanesbergin kansallispuistoon. Pilanesberg on pinta-alaltaan noin 60 000 hehtaaria ja se on Etelä-Afrikan neljänneksi suurin kansallispuisto. 

Pilanesbergin maasto on hyvin kumpuilevaa, koska se sijaitsee entisen tulivuoren kraatterin alueella. Kansallispuisto on ihmisen perustama ja suurin osa sen eläimistä on tuotu alueelle 1970- ja 1980-luvuilla. Pilanesbergissa elää koko Big 5 eli norsut, sarvikuonot, leijonat, leopardit ja afrikanpuhvelit. Niiden lisäksi puistossa asustelee muun muassa lukuisia eri antilooppilajeja, kirahveja, seeproja, gepardeja, pahkasikoja, hyeenoja, virtahepoja, krokotiileja ja yli 300 eri lintulajia. 

Vasemmalla kudut, oikealla ylhäällä gnu ja alhaalla kaama-antilooppeja.

Safariajot tehdään aikaisin aamulla ja iltapäivällä ennen auringonlaskua, jolloin suurin osa eläimistä on liikkeellä. Safarimatka ei siis varsinaisesti käy lomailusta, koska herätykset ovat yleensä jo ennen viittä aamulla. Väsymyksen kuitenkin unohtaa samantien, kun ensimmäiset eläimet tulevat näköpiiriin. 

Oikealla kirahvit, vasemmalla ylhäällä kilpikonnat rantautumassa ja alhaalla sarvikuonon takapuoli :D

Aamuajon jälkeen palasimme nauttimaan runsaan buffetaamiaisen majapaikkaamme Bakubung Bush Lodgeen. Se sijaitsee luonnonpuiston sisällä ja monet eläimet olikin mahdollista bongata aamupala- tai lounaspöydässä istuen. Huoneet olivat ihanan tilavat ja viihtyisät, henkilökunta ystävällistä ja ruuat erinomaisia.

Bakubung Bush Lodge

Teimme matkan aikana yhteensä neljä safariajoa. Ainoastaan ensimmäisen päivän aamuajo oli eläinanniltaan melko vaatimaton. Osa safariajon jännitystä on juuri se, että ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Välillä ei nähdä juuri mitään ja välillä taas eläimet marssivat esiin toinen toisensa perään. Big fivesta bongasimme kahden päivän aikana kolme: leijonat, sarvikuonot ja norsut. Koska olin töissä, en ehtinyt paneutua kuvaamiseen hirveästi ja otin kuvia vain kännykkäni kameralla. Keskityinkin kuvaamisen sijasta nauttimaan upeista elämyksistä, joita luonto meille tarjoili.

Leijonat toimivat matkaoppainamme aamusafarilla. Kerrassaan uskomaton hetki!

Pilanesbergissa on hyvä tieverkosto ja siellä on mahdollista ajaa myös omalla autolla. Itse kuljimme safarijeepeillä, joita ohjasivat asiantuntevat rangerit. Heidän avulla koimme monta luontoelämystä, jotka muuten olisivat varmasti jääneet kokematta. Kuten tuo ylläoleva leijonalauma, jonka rangerimme bongasi jo todella kaukaa. Jäimme kärsivällisesti odottamaan ja lopulta koko lauma löntysteli aivan autojemme välistä.

Suloinen norsuperhe ylitti myös tien aivan automme edestä <3

Jos safarimatkustaminen kiinnostaa, on Etelä-Afrikka loistava kohde sen aloittamiseksi. Suuria eläinlaumoja siellä ei näe samalla tavoin kuin vaikka Tansanissa tai Keniassa, mutta esimerkiksi sarvikuonojen bongaamiseen maa on loistava, koska yli 80 prosenttia maailman sarvikuonoista elää juuri Etelä-Afrikassa. Lisäksi maassa on niin paljon muuta mielenkiintoista nähtävää, että se peittoaa monet muut matkakohteet monipuolisuudellaan. 

Safaritunnelmia ja eläinkirjoa Krugerissa

Yritäpä kuvitella seuraavat asiat. Valtava norsu ylittämässä tietä autosi edessä. Antiloopin vasa ottamassa lähes ensiaskeliaan. Leijonaveljekset makoilemassa aivan tien vieressä. Upea auringonlasku keskellä Afrikan villiä luontoa. Herkullisia brunsseja ja illallisia luonnon helmassa. Nukahtaminen omassa teltassa kuunnellen eläinten ääniä. Jos et pysty kuvittelemaan, tässä muutama kuva auttamaan ajatteluasi. Nuo kaikki hetket olen kokenut viimeisen neljän päivän aikana.

 

 

Mutta lisätäänpä soppaan myös kauhallinen realistisuutta Lisää kuvitelmiisi muun muassa seuraavat asiat. Heräämiset neljänä peräkkäisenä aamuna klo 4.30-5.30. Avonaisessa safariautossa istuminen hyytävän kylmässä aamuviimassa tai vaihtoehtoisesti lähes 40 asteen helteessä. Hampaiden kalinaa ja loputonta hikoilua ja janoa. Pölyiset ja pomputtavat tiet ilman turvavöitä. Malarialääkityksen sivuvaikutukset ja yleinen voimattomuus. Miljoona ötökkää. Noin, nyt olet jo lähempänä sitä todellisuutta, jossa olen viettänyt kuluneet päivät. Ja silti, eläisin ne koska vaan uudestaan.

 

Neljään päivään sisältyi myös paljon muuta kuin edellä mainitut asiat. Niistä kirjoitan erillisen postauksen myöhemmin. Nyt keskityn kuitenkin siihen, mikä neljän päivän safarimatkalla oli olennaisinta, eli eläimiin. Vaikka kyseessä ei ollut ensimmäinen safarini, oli silti hätkähdyttävä tunne päästä keskelle villieläinten vilskettä lähes 10 vuoden tauon jälkeen. Big 5 jäi ikävä kyllä tälläkin reissulla vajaaksi (pirun leopardit piileskelivät kaikki jossakin), mutta näin kahtena safaripäivänä kuitenkin huikean määrän Afrikan upeaa eläimistöä ja luontoa.

 

Kruger on Etelä-Afrikassa ja Mosambikissa sijaitseva valtava luonnonpuisto, jossa eläimiä pääsee näkemään niiden omassa elinympäristössään. Pelkästään Etelä-Afrikan puoleinen osa vastaa kokoluokaltaan noin Israelia, joten aika isosta paikasta on tosiaan kyse. Puistossa on kattava tiestö, jota voi kulkea joko omalla autolla tai osallistumalla opastetuille safariajeluille, kuten itse tein. On sanomattakin selvää, että kahdessa päivässä puistosta pystyy saamaan vain pintaraapaisun, mutta sanoisin, että aika hyvän sellaisen onnistuin saamaan.

 

Mitä kaikkea sitten näin? Annan kuvien puhua puolestaan, vaikka kamerani ei olekaan kummoinen. Jopa sillä sai kuitenkin melko hyviä kuvia, mikä kertoo siitä, miten lähellä eläimiä safarilla oikeasti ollaan. Erilaisia lintuja ja kasvissyöjiä tuli nähtyä valtavat määrät, enkä ala niitä tähän erikseen listaamaan. Suloisimpia näkyjä olivat ehdottomasti nuo impalan poikaset, joita näimme useita ja jotka olivat noin vuorokauden ikäisä.

Sekä linnuissa että antiloopeissa on valtavia koko ja värieroja, joita oli kiinnostavaa bongailla. Pääsimme myös todistamaan harvinaista hetkeä, kun strutsiperheet olivat parkkeeranneet aivan tien viereen ja suloiset poikaset räpyttelivät tienposkessa vanhempien vahtiessa vieressä. Tilanteen erityisyydestä kertoo jotain se, että oppaamme oli siitä aivan innoissaan vielä puolenkin tunnin päästä!

Muista kasvissyöjistä kirahvit ja virtahevot ovat ehdottomasti suosikkejani ja niitä näimmekin ilokseni paljon. Kirahveja pääsimme ihastelemaan aivan lähietäisyydeltä, kun hipot puolestaan vilvoittelivat kuumina päivinä vähän kauempana tiestä.

 

Big 5 jäi tosiaan leopardia vaille vajaaksi, mutta muun nelikon, eli norsut, leijonat, buffalot ja sarvikuonot, pääsimmekin sitten näkemään aivan lähietäisyydeltä. Vaikuttavia kokemuksia jokainen. Norsuja näimme useamman kerran sekä yksikseen että pienissä laumoissa.

Yksittäisiä buffaloita bongasimme Krugerissa, mutta tämän isomman lauman näimme yksityisessä puistossa majapaikkamme lähistöllä juuri ennen auringonlaskua.

 

Leijonia näimme kahdesti. Ensimmäisenä päivänä leijonaveljekset olivat valinneet lepopaikakseen pensaan aivan tien vierestä. Kaikista mahdollisista pensaista, he valitsivat juuri sen, ihan uskomatonta! Toisena päivänä näimme puolestaan ison leijonalauman viettämässä päivää juomapaikalla, uskomaton näky sekin. 

 

Myös sarvikuonoja näimme useamman kerran, ensimmäisellä kerralla huoltoaseman takana olevalla aukealla. Käsittämätön Afrikka! Sarvikuonot ovat yksi salametsästyksen suurimmista uhreista, joita tapetaan jatkuvasti pelkän sarven takia. Sen takia ihmiset ovatkin alkaneet sahata niiden sarvia, jotta metsästäjät eivät tappaisi niitä enää. Sen takia kuvissa on siis myös sarvettomia yksilöitä.

 



 

Tosiaan Krugerin lisäksi teimme auringonlaskun aikaan safariajelun pienemmässä, yksityisessä puistossa. Ajeluun sisältyi myös draamaa, kun oppaamme näki kauempana sarvikuonoja ja lähti ajamaan kovaa vauhtia niiden luokse. Hän ei huomannut tiessä ollutta kohoumaa, minkä takia pomppasimme kaikki ilmaan ja ikävä kyllä eräs hollantilaistyttö loukkasi nenänsä siinä rytäkässä. Paikkausoperaation jälkeen siirryimme nauttimaan auringonlaskusta viinin ja pienten naposteltavien seurassa.



Pimeyden laskeuduttua kiersimme vielä ympäri puistoa ja toivoimme näkevämme edes vilahduksen leopardista. Sen virtsan hajua lähemmäksi emme kuitenkaan päässeet, mutta monet muut eläimet olivat liikkeellä pimeän aikaan. Oppaamme bongasi pusikosta myös suloisen kameleontin, jonka saimme vieraaksi autoomme. Pelottavin öinen kummajainen löytyi kuitenkin omasta teltasta, sitä ne malarialääkkeet teettää :D

 

 

Ei tuota kokemusta vaan riitä sanat tai edes kuvat kuvaamaan. Se on jotain, mikä pitää kokea itse. Savannin eläimiä ihastellessa minut valtasi ihana tunne siitä, että näinhän sen kuuluukin olla. Ihmisten kuuluu tulla villieläinten luokse eikä toisinpäin. Eivät nämä eläimet kuulu häkkeihin, ne kuuluvat vapauteen.