Kaunis Kapkaupunki ja viehättävät viinitilat

Kapkaupunki teki minuun suuren vaikutuksen jo vuonna 2014, kun saavuin sinne ensimmäistä kertaa. Se on ehdottomasti yksi kauneimmista ja mielenkiintoisimmista kaupungeista, joissa olen käynyt (ja asunut). Siksi olinkin hyvin innoissani, kun pääsin palaamaan Kapkaupunkiin viime marraskuussa matkanjohtajan roolissa. 

Maisemia Kirstenboschissa

Vietimme Kapkaupungissa muutaman päivän ja niiden aikana teimme myös paljon sellaista, mitä en edellisellä kerralla ehtinyt tekemään. Ensimmäisenä päivänä teimme retken upeaan Kirstenboschin kasvitieteelliseen puutarhaan. Se on perustettu vuonna 1913 ja levittäytyy Pöytävuoren itärinteelle sulautuen saumattomasti alueen fynbos-kasvillisuuteen. 

Kirstenboschin kukkaloistoa ja helmikana

Kirstenbosch on valtavan kokoinen, joten sen kiertämiseen kannattaa varata hyvin aikaa. Se koostuu monista erilaisista alueista, jotka ovat pullollaan kauniita kasveja. Puutarhassa järjestetään viikonloppuisin myös konsertteja, joille upea puutarha antaa varmasti mahtavat puitteet.

Company's Garden

Kirstenboschista palasimme takaisin kaupungin keskustaan, jossa teimme lyhyen kävelyn Company's Gardenissa. Kapkaupungin perustaja Jan van Riebeeck istutti puutarhan v. 1652 saadakseen kasviksia siirtokunnan asukkaille ja laivojen miehistölle. Nykyään viihtyisä puutarha toimii keskustan vehreänä keitaana, jonka ympäristössä sijaitsee paljon erilaisia kirkkoja ja museoita sekä Etelä-Afrikan parlamenttitalo. Puisto on myös täynnä kesyjä harmaaoravia, jotka Cecil Rhodes toi aikanaan Pohjois-Amerikasta.

Bo-Kaapin värikkäitä taloja

Ennen paluuta hotellillemme piipahdimme vielä nopeasti värikkäälle Bo-Kaapin alueelle. Kyseessä on vanha islamilainen kortteli, joka rakennettiin jo 1760-luvulla. Alueen talot on rakennettu ihan kiinni toisiinsa ja ne loistavat toinen toistaan kirkkaammissa väreissä.

Waterfrontin valoloistoa

Hotellimme sijaitsi Waterfrontin alueella, joka tulee varmasti jokaiselle turistille tutuksi Kapkaupungissa. Viktoriaaninen satama on kaupungin suosituin nähtävyys ja se on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Alueella sijaitsee useampi suurempi ostoskeskus, markkinoita, ravintoloita, kauppahalleja, erilaisia museoita, maailmanpyörä ja suuri akvaario. Waterfrontissa järjestetään paljon erilaisia tapahtumia ja jossakin kulmassa on lähes aina käynnissä jokin musiikkiesitys. Lisäksi satamasta lähtee lautta kaupungin edustalla sijaitsevalle Robben Islandin vankilasaarelle, jossa myös vierailin ryhmän kanssa.

Waterfrontin rakennuksia ja näkymiä

Jos viinit ovat yhtään lähellä sydäntä, kannattaa Kapkaupungista tehdä myös retki lähialueen viinitiloille. Ryhmän kanssa vierailimme niistä kahdessa, Blaauwklippenissa ja Simonsigissa, jotka sijaitsivat molemmat lähellä Stellenboschin viehättävää yliopistokaupunkia. Yleensä maistelutilaisuudessa saa maistaa viittä tai kuutta tilan viiniä ja tarjolla on usein myös jotain pientä purtavaa.

Viihtyisät viinitilat

Moni ryhmästä totesi lähtöpäivänä, että eikö voitaisi jäädä vielä muutamaksi päiväksi. Ja kieltämättä, Kapkaupunki on paikka, josta joutuu näköjään aina lähtemään vähän haikein mielin. Kapkaupungissa on käynnissä todella vakava vesikriisi ja tämän hetkisen arvion mukaan puhdas vesi loppuu huhtikuussa, jos alueelle ei tule merkittäviä sateita. Paikallisten vedenkäyttöä oli jo matkamme aikana rajoitettu merkittävästi ja veden säästämisestä muistutettiin joka paikassa. Tämä kannattaa siis ottaa huomioon, jos on matkustamassa Kapkaupunkiin lähiaikoina. Täytyy toivoa, että vesipulaan löydettäisiin jokin toimiva ratkaisu.

Kirjoittelen ainakin vielä yhden postauksen Etelä-Afrikan reissusta. Siinä kierrämme Kapin niemimaan, ihastelemme suloisia afrikanpingviinejä ja nousemme Pöytävuoren tasaiselle huipulle.

Kapkaupunkia maalla, merellä ja taivaalla

Jos ensimmäinen viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä elämään totutellessa, niin toinen viikonloppu Kapkaupungissa on ollut täysin päinvastainen. Ohjelmaan ovat kuuluneet muun muassa railakkaat synttärijuhlat, krapulainen kierros Robben Islandilla sekä Waterfrontin kaupoissa kiertely. Aktiivisen viikonlopun huipentuma tapahtui tänään yläilmoissa, mutta säästetään se viimeiseksi ja palataan vielä hetkeksi takaisin perjantaihin.

 

Synttärijuhlat sujuivat odotetun mukaisesti, vaikkakin omalta osalta melko rauhallisesti. Annoin muiden hoitaa draamailut ja keskityin itse lähinnä tanssimiseen. Tähänastisten kokemusten perusteella tykkään täkäläisestä baarikulttuurista todella paljon. Juomat ovat edullisia (alle puolet Suomen hinnoista), ihmiset tulevat mielellään juttelemaan täysin asiallisesti, tanssilattiat ovat täynnä jo kymmenen-yhdentoista aikaan ja tunnelma on hyvä koko illan ajan. Ainoa miinuspuoli on se, että täällä tupakointi on edelleen sallittua sisällä, mitä en vain voi sietää. Täällä minustakin saattaisi kuoriutua joka viikonloppuinen bilehile, joten ehkä on ihan hyvä, että palaan jo marraskuussa Suomeen vierottumaan :D

 

Koska juomat ovat niin naurettavan halpoja, tuli niitä kumottua taas muutama liikaa, mikä kostautui heti lauantaiaamuna. Missä lie älynväläyksessä olimme nimittäin varanneet opastetun kierroksen Robben Islandille kello 11, mikä oli ehkä kaikkien aikojen typerin idea. Kännin ja krapulan rajamailla siis kömmimme ylös sängyistä ja suuntasimme paahtavassa helteessä kohti bussipysäkkiä. Siellä selvisi, että emme enää mitenkään kerkeisi bussilla ajoissa perille, joten jouduimme ottamaan lennosta tilataksin ryhmällemme. Kauhean säädön jälkeen kerkesimme onneksi ajoissa Waterfrontiin, josta lauttamme saarelle lähti.   

 

Kauhea kiire vaihtui, yllätysyllätys, loputtomaan odotteluun ja lopulta ikuisuudelta tuntuvaan merimatkaan keinuvassa laivassa. Siinä vaiheessa olo oli kaikkea muuta kuin hyvä ja väsymyskin alkoi puskea päälle toden teolla. Perille päästyämme siirryimme heti bussiin, jonka matkassa kiersimme ympäri saarta 45 minuuttia. Harmi vain, että oppaamme puhe oli niin epäselvää, että ymmärsin siitä vain noin kolmasosan.

 

Kierroksen aikana näimme useita saaren rakennuksia, kuulimme kertomuksia vankien elämistä ja saimme ihastella upeita maisemia. Robben Islandilla toimi aina vuoteen 1991 asti vankila, jossa tuomiotansa kärsivät muun muassa useat apartheidin aikaisista poliittisista vangeista. Kuuluisin heistä on tietysti Mandela, joka vietti saarella yhteensä 18 vuotta koko 27 vuotisesta vankila-ajastaan. Nykyisin saari on Unescon maailmanperintökohde ja se toimii muun muassa museona ja asuinpaikkana monille entisille vangeille, jotka puolestaan vetävät saarella opastettuja kierroksia.

   

Bussikierroksen jälkeen pääsimme tutustumaan itse vankilaan, juurikin erään poliittisen vangin opastuksella, joka oli viettänyt 7 vuotta Robben Islandin sellissä. Hänen opastuksellaan pääsi lähemmäksi sitä karua elämää, jossa täysin naurettavista syistä vangitut ihmiset joutuivat vuosikausia elämään. Kaikista karuimmat olot olivat bantuilla eli mustilla, jotka nukkuivat lattioilla, joiden ruokamäärät olivat todella alhaisia, vaatetus täysin puutteellista, ja elinolosuhteet todella järkyttävät. Kuria pidettiin näännyttämällä vankeja nälkään tai hakkaamalla ja potkimalla. Ei voi kuin ihmetellä, miten kukaan on selvinnyt tuollaisesta hengissä.

 

Lopuksi pääsimme katsomaan vielä selliä ja piha-aluetta, joissa Mandela vietti 18 vuotta. Kierroksen jälkeen kunnioitukseni tuota miestä ja kaikki hänen kohtalotovereitaan kohtaan kasvoi entisestään. On uskomatonta, että he pystyivät kaikkien niiden hirveiden vuosien jälkeen antamaan anteeksi ihmisille, jotka pistivät heidät kärsimään. Sitä kautta he kuitenkin lopulta saavuttivat päämääränsä tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, mikä osoittaa, ettei kosto ole ratkaisu mihinkään.

 

Mandelan elinolosuhteet 18 vuoden ajan

Kierros oli hintaansa nähden (noin 20 euroa) hyvä, mutta mitenkään erityinen se ei ollut. Itselleni Robben Island oli must see-listalla, mutta ihmiselle, joka ei ole lainkaan kiinnostunut historiasta, en suosittelisi kierrosta. En suosittele sitä myöskään yhdellekään krapulaiselle ihmiselle, mutta onneksi siitä sentään selvittiin elossa!

 

Paluumatkalla olokin koheni jo sen verran, että jaksoin ihastella upeita maisemia ja hylkeiden veikeää leikkiä. Retki kesti kokonaisuudessaan yli neljä tuntia, joten suuntasimme heti sen jälkeen tyynnyttämään nälkää läheiseen ravintolaan. Sen jälkeen kiertelimme vielä ympäri kaunista Waterfrontin satama-aluetta, joka on kuulemma koko Afrikan suosituin turistikohde. Samalla tuli myös tehtyä muutamia ihania ostoksia alueen lukuisissa kaupoissa. Vaikka päivä kääntyi kankean alun jälkeen ihan hyväksi, oli taivaallista päästä illalla takaisin omaan sänkyyn lepäämään.  

  



  

Mahtava ensimmäinen viikkoni täällä Kapkaupungissa huipentui tänään, kun keräsin rohkeuteni ja painelin taivaalle toteuttamaan yhden unelmani. Hyppäsin tandemhypyn laskuvarjolla ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni tuntemaan vapaapudotuksen uskomattomuuden. Hintaa hypylle tuli noin 200 euroa, johon sisältyi koko hypyn videointi ja valokuvia (laitan parempia kuvia Suomessa, kun saan kuvat levykkeiltä). Olihan se kallista, mutta silti vain noin puolet Suomen hinnoista ja ennen hyppyä sain ihastella 20 minuuttia huikaisevan kauniita Kapkaupungin maisemia pienkoneen kyydissä.

Tunteet lennon aikana vaihtelivat aina kauhusta valtavaan innostukseen. Jännitys huipentui, kun tuli oma vuoro pudottautua koneesta, onneksi ei tarvinnut itse hypätä, vaan sitä oli vaan pakko mennä hyppääjän mukana. Se tunne, kun putosimme järjetöntä vauhtia ilmassa kohti maata, oli yksinkertaisesti täysin ainutlaatuinen ja uskomaton! Varjon auettua pystyin taas keskittymään kauniiden maisemien ihasteluun samalla kun leijailimme kohti maankamaraa. Jotenkin siinä leijaillessa tuli sellainen olo, että tämä matka on todella jonkin uuden alku minulle monella tapaa. Elämä on ihan liian lyhyt epäröintiin ja jossitteluun, siihen pitää vain heittäytyä mukaan joka ikisellä solullaan ja nauttia.

Jännittyneitä lähtötunnelmia, vapaapudotuksen riemua ja herkullinen hamppari unelmien toteuttamisen kunniaksi :)

Kokemus oli aivan käsittämättömän upea ja tekisin sen koska vaan uudestaan, jos se ei olisi niin pirun kallista. Hyppyparini tosin kirjoitti numeronsa levykkeeseen, joten ehkä voisin ottaa siihen yhteyttä ja yrittää sitä kautta hommata itselleni uuden, ilmaisen hypyn. Ainiin, paitsi, ettei mulla vieläkään ole toimivaa kännykkää, millä soittaa yhtään kenellekään! Eipä se mitään, tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea tuleva viikko tuo tullessaan.
Living My Dream. Loving My Life.

P.S Ensimmäiset palamiset suoritettu myös tänä viikonloppuna, kauan siinä taas kestikin :D