Travelisa 7 vuotta!

Niin se vaan tulee taas yksi kokonainen blogivuosi täyteen tänään. Travelisan seitsemäs vuosi on ollut aika erilainen kuin sitä edeltävät kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin se kului lähes kokonaan raskaana ja pienen vauvan äitinä, mitkä ovat molemmat verottaneet paljon tätä blogiharrastusta. Toiseksi tein kuluneen vuoden aikana paljon vähemmän matkoja kuin aiempina vuosina, minkä takia myöskään matkailuaiheista ei ole ollut niin paljon kirjoiteltavaa kuin ennen.

Kevät ja tulppaanit  <3

Pitkään podin huonoa omaatuntoa siitä, ettei blogille jäänyt omasta mielestäni tarpeeksi aikaa ja energiaa, mutta nyt olen löytänyt oman rennomman tavan kirjoitella tänne aina silloin, kun oikeasti siltä tuntuu ja aikaa siihen on riittävästi. Vaikka olen useammankin kerran miettinyt blogin lopettamista kokonaan, jokin siinä aina vetää uudestaan puoleensa. Etenkin viime aikoina on ollut taas pikästä aikaa innostuneempi olo blogin suhteen ja toivon, että seuraava blogivuosi olisikin taas vähän aktiivisempi.

Staycation Jätkäsaaren Clarionissa maaliskuussa

Pääsiäistunnelmia mökillämme Porvoossa

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, niin elämä sen sijaan on kokenut todella suuria mullistuksia tämän vuoden aikana. Lähes vuosi sitten olin sekaisin helmikuussa kokemastani keskenmenosta. Uusi raskaus kuitenkin yllätti jo heti maaliskuussa, mikä selvisi minulle tosin vasta huhtikuun puolella. Siitä alkoikin sitten aikamoinen lähes 9 kuukauden mittainen matka kohti äitiyttä, josta olisi tarkoitus vielä jossakin vaiheessa kirjoitella erikseen.

Lauttasaaren kevät <3

Vappu kului sohvalla makoillen selkäkipujen takia

Suomen jääkiekon MM-kullan juhlintaa!

Kevät ja alkukesä olivat aika raskasta aikaa, kun muutamaan kuukauteen yhdistyivät alkuraskauden vaivat, opiskelut ja työt. Tein sisällöntuotantotehtäviä, sijaistin kouluissa, olin vähintään kolmena päivänä viikosta työharjoittelussa Punaisella ristillä ja yritin suorittaa mahdollisimman paljon kursseja. Olin kaikista noista tosi innoissani, mutta kun kesä ja loma vihdoin koittivat, olin todellakin niiden tarpeessa.

Talviturkkia heittämässä

Kesäherkkuja mökillä

Upea auringonnousu Pielisellä

Kesä kului tiiviisti kotimaassa lomaillen ja ympäri Suomea matkaten. Oli jo perinteeksi muodostuneita visiitittejä Porvooseen, Turkuun ja Ouluun. Niiden lisäksi teimme pidemmän roadtripin Itä-Suomen upeissa maisemissa ja muutamia lyhyempiä retkiä eteläisessä Suomessa. Kesään mahtui myös paljon mukavia juhlia juhannuksesta synttärehin ja peräti kahden hyvän ystävän häät. Kesä kuluikin taas yhdessä hujauksessa, kuten aina.

Kolin kansallismaisemissa

Föri-ajelu on Turku-reissujen kohokohta

Häähumua <3

Jatkoimme kesää vielä viikolla lähtemällä Rodoksen lämpöön syyskuun alkupuolella. Matkaseuraksi lähtivät Viivi puolisoineen ja nautimme ihanasta reissusta vielä ihan vain aikuisten kesken. Raskauden suhteen olin tuolloin vielä yllättävän hyvässä kunnossa ja jaksoin kävellä muun porukan mukana ympäri Rodosta.

Patikointia upeassa auringonlaskussa

Meidän hotellilla oli aivan ihanat puitteet rentoutumiseen

Iltatunnelmaa Rodoksella

Syksyn ja raskauden edetessä, olo alkoi muuttua koko ajan huonommaksi. Kärsin erilaisista kivuista ja aivan mahdottomasta unettomuudesta, joka teki minusta todella väsyneen ja uupuneen. Töihin en enää palannut syksyllä, opintojen suhteen yritin sinnitellä, mutta suoritukset silläkin saralla jäivät todella vähäisiksi. Elämässä oli käynnissä paljon ikäviä asioita, mikä söi voimia entisestään. Kyllä syksyyn mahtui ihan mukaviakin hetkiä, mutta yleisvire oli kyllä todella heikko lähes koko ajan.

Tämä suloinen pallero oli yksi syksyn iloisimmista asioista <3

Upea Lauttasaari <3

Vatsa kasvaa...

Lokakuussa teimme vielä viimeisen matkan miehen kanssa kahdestaan Viroon, jossa rentouduimme ja nautimme hyvästä ruuasta, kylpylästä ja kauniista Tallinnasta. Sen lisäksi vietimme myös useamman päivän mökillämme Porvoossa, joka on yksi ehdottomista lempipaikoistani.

Ruska oli mielettömän kaunis

Tallinnan tunnelmia

Syyslomailua mökillä

Lasketun ajan lähestyessä jännitys alkoi tiivistyä, vaikka olinkin aivan varma, että raskaus venyisi yliaikaiseksi. Poitsu ei sitten jaksanutkaan odotella joulukuun puolelle, vaan saapui maailmaan jo muutaman päivän etuajassa marraskuun 27. päivä. Oman lapsen syntymä on kyllä yksi ikimuistoisimmista kokemuksista elämässäni.

Kasvaa, kasvaa, kunnes poksahtaa

Pieni ja hento ote, siinä kaikki <3

Siitä alkoikin sitten oikein rytinällä totutteleminen uuteen arkeen, joka jatkuu edelleen. Joulukuusta helmikuun alkuun oli todella hektistä aikaa, kun meillä kävi jatkuvasti vieraita ja lähes jokaiselle viikolle osuivat vielä jotkut juhlat. Vauva oli myös todella itkuinen ja jo nyt tuntuu, etten edes muista noista viikoista paljon mitään.

Jouluvaloja ihastelemassa

Aarnin ensimmäinen joulu oli ihana <3

Aika rientää tuon rakkausmakkaran kasvua seuratessa <3

Pikkuhiljaan olemme löytäneet päiviin Aarnin kanssa rytmiä ja rutiinia, mutta nyt maaliskuussa rysähti päälle tämä koronahärdelli, joka varmasti taas sekoittaa pakkaa vielä tulevinakin kuukausina. Aluksi ajattelin, että jatkamme elämää, kuten tähänkin asti, mutta viime viikonlopun aikana tuli sellainen tunne, että ehkä kuitenkin karsin meidän menemistä ainakin jonkin verran. Vaikka emme itse kuulukaan riskiryhmään, niin tällä hetkellä on tärkeää taudin leviämisen kannalta, että ne, jotka voivat kotona pysyä, sen myös tekevät.

Viimeinen lenkki kaksikymppisenä

Oon kolmekymppinen!

Rakas Aarni Johannes sai kasteen helmikuussa <3

Tänä viikonloppuna piti olla kaverin häät ja ensi viikonloppuna meidän piti mennä miehen kanssa ensimmäistä kertaa treffeille sitten Aarnin syntymän katsomaan Maailma on tehty meitä varten -musikaalia, mutta ikävä kyllä nyt molemmat menot peruuntuivat koronan takia. Olin odottanut noita molempia juttuja kuin kuuta nousevaa, mutta eipä tälle tilanteelle nyt mahda mitään. Ainoa hyvä asia, mikä tästä kaikesta seurasi meidän perheelle on se, että mieheni on nyt paljon enemmän kotona ainakin seuraavan kuukauden ajan, kun koulut sulkeutuivat keskiviikkona.

Hiihtolomailua Porvoossa

Talvi ei tullut tänä vuonna kunnolla ollenkaan tänne etelään, mikä oli todella sääli.

Hankin alkuvuodesta museokortin, jota olen kuluttanut jo ahkerasti. Saa nähdä, miten sen käy nyt koronan jyllätessä.

Aarnin kanssa nyt tulee muutenkin lähinnä vain ulkoiltua ja oltua kotosalla. Jotakin hyötyä siis siitä, etten ole saanut aikaiseksi ilmoittaa Aarnia vielä mihinkään harrastuksiin, kun eipä niitä nyt järjestettäisi muutenkaan. Maanantaisin olemme käyneet leikkipuiston vauva-aamussa tapaamassa toisia vauvoja ja äitejä, mutta tällä viikolla jätimme menemättä, vaikka siellä olisi ollut valokuvaus ja muuta mukavaa. Viime viikolla kävin vielä ihan normaalisti kaupoissa, keskustassa, kahviloissa ja muissa menoissa, mutta nyt täytyy vähän harkita tarkemmin menemisiään.

Kevään ensimmäisenä päivänä loskasateessa Kalliossa.

Naistenpäivän viettoon äidin kanssa. 

Viikko sitten vielä kahviteltiin, mutta tällä viikolla olemme vältelleet julkisia paikkoja Aarnin kanssa.

Surettaa todella paljon etenkin riskiryhmään kuuluvien puolesta, mutta myös yrittäjien ja monien työntekijöiden puolesta, jotka elävät nyt erittäin hankalia aikoja. Jotenkin tuntuu, että monien läheisten elämässä on ollut nyt alkuvuodesta paljon kaikkea ikävää ja mieliala ollut muutenkin aika alavireinen. Ja nyt sitten tämä korona on aiheuttanut vielä lisää ikävyyksiä. Toivon ja uskon kuitenkin, että selviämme näistäkin haastavista ajoista yhdessä.

Kohti kesää ja valoisampia aikoja <3

Sellainen blogivuosi minulla. Lämmin kiitos jälleen kaikille, jotka olette olleet mukana matkassani. Ja saa tosiaan laittaa toiveita postausten suhteen, välillä niiden ideointi tuottaa melkoisia haasteita. Toivotaan, että valoisammat ajat odottavat taas edessäpäin.