Viettelen entisen nimen nimppareita (kiitos kaikille muistaneille!), mutta nykyinen nimeni löytyy otsikosta. Silläkin uhalla, että menetän viimeisetkin lukijani, ajattelin nyt paljastaa, miten tylsää elämäni tällä hetkellä oikeasti on. Lukeminen tapahtuu täysin omalla vastuulla, saatat vaipua psykoosiin tämän jäljiltä! No, ainakin varoitin, joten turha syytellä jälkikäteen.
Kaikki alkoi siitä, kun havahduin siihen, että ehkä pitäisi kertoilla jotain, mitä elämässäni on tapahtunut viimeisen kahden viikon aikana. Sitten tajusin, että siinä ei oikeastaan ole tapahtunut juuri mitään, enkä ole ottanut koko aikana yhtään kuvaakaan. Ensin ajattelin, etten kirjoita mitään, sitten ajattelin hieman väritellä totuutta, mutta lopulta päädyin ihan vain paljastamaan karun totuuden. Juurikin tällaiset tylsyyden ajanjaksot kun kuitenkin saavat ne ajat, kun oikeasti tapahtuu jotain, tuntumaan monin verroin hienommilta. Ja lisäksi ajattelin piristää muita, koska jokainen voi tuntea oman elämänsä tapahtumarikkaaksi tämän luettuaan :D
Kahden viikon aikana ainoat mainittavat tapahtumat ovat kummipoikani ja hänen veljensä näkeminen, (ihanat pojat <3), epäonnistuneen onnistunut matkasuunnitteluilta Emilyn ja Camillan kanssa sekä se, että näin hevosen kotinurkillani palatessani graduistunnosta (:D). Eli kauheasti ei tosiaan ole mitään tapahtunut, olen vain lähinnä erakoitunut kotona taistellen gradun ja matkajärjestelyjen kanssa vuoropäivinä. Moni valittaa, että elämässä ei tapahdu mitään, mutta minun elämässä ei oikeasti tapahdu mitään tällä hetkellä. Tästä todisteeksi tein pieniä laskelmia:
Viimeiset kaksi viikkoa= 14 vuorokautta= 336 tuntia olen kuluttanut:
Kodin ulkopuolella yhteensä 36 tuntia, joista:
Ulkoillen 15h
Yliopistolla 11h
Kaupassa käyden ja muita asioita hoitaen 10h
Kotona yhteensä 300 tuntia (!), joista:
Nukkuen 113h
Valvoen 187h
Valveillaoloajastani kotona olen käyttänyt:
40h gradun tai muiden opiskelujuttujen tekoon
30h television katsomiseen
24h asioiden pähkimiseen ja stressaamiseen sängyssä pyörien
23h netissä surffailuun, kuten blogiin, matkavarauksiin, facebookailuun ym.
20h syömiseen, juomiseen tai kokkaamiseen
11h puhelimessa puhumiseen
10h muiden ihmisten seurassa
7h kuntoiluun
6h yleishygieniaan (suihku/suuhygienia/meikkaus ym.)
3h siivoamiseen/pyykkäämiseen/tiskaamiseen
loput 13h olen käyttänyt kaikenlaiseen muuhun olennaiseen, kuten Mindin kanssa röhnäilyyn, lehtien lukemiseen, vaatteiden sovitteluun, lahjojen tekemiseen, laulamiseen, valokuvien selailuun ja vessassa käymiseen.
SUMMA SUMMARUM: Olen viettänyt lähes 90 % kuluneesta kahdesta viikosta kotona neljän seinän sisällä. Kotona, hereillä ollessani, olen tehnyt opintojani edistävää toimintaa vain noin 20 % ajasta. Ai, miten niin olen eristäytynyt muusta maailmasta, tylsä noulaiffi ja tehotonkin vielä? :D
Ainoa pelastukseni onkin ajatus siitä, että tämä on vain väliaikaista. Marraskuu tuntuukin olevan tyyntä myrskyn edellä, koska joulukuusta on tulossa enemmän vähemmän kaoottinen. Kai tästä pitäisi jotenkin osata nauttiakin, mutta on se välillä vähän haastavaa. Tänään ajattelin ottaa kuitenkin jo monta edistysaskelta, kun suuntaan ensin sopimaan työvuoroja postiin ja sen jälkeen menen vihdoin hankkimaan kuvat viisumiini (nykyisessä passikuvassa näytän sarjamurhaajalta, joten saa nähdä, mikä on lopputulos tällä kertaa!).
Viikonloppuna onkin sitten astetta tajunnanräjäyttävämpää meininkiä tiedossa Helsingissä, joten ensi viikolla on toivottavasti jotain raportoitavaa siitäkin. Mutta ei kai tässä muuta, olen siis edelleen olemassa, elän ja hengitän, mutta siihen ne aktiviteetit melkein jäävätkin :D Loppuun vielä lainaus loistavasti olotilaani kuvaavasta Ultra Bran biisistä:
"Tylsää, tylsää, oli niin tylsää. Enkä tienyt, kuinka myöhemmin kaipaisin hitaasti eteenpäin laahustavia päiviä." (Ultra Bra)
Miksi muuten kaikki hyvät bändit aina lopettaa? Paitsi eilen sain kuulla ilouutisia, nimittäin Backstreet Boys tulee Suomeen keväällä!!! Ehkä pitäisi mennä fiilistelemään, edellinen kerta kun oli vuonna 1999 :D
Mulle kuule kelpais tollanen ajanjakso vaihteeks! :Mä just eilen ihmettelin, miten uskomattomiin suorituksiin sitä ihminen pystyykään hirveän stressin ja paineen alasena. :D Antaisin mitä vaan et voisin vaan olla mut ei, tää viikko vaan jatkuu kaoottisena ja heti ku edellinen opetusharjottelu loppu ni alkaa seuraava. :D Mä oon niin (joulu)loman tarpeessa!!!
VastaaPoistaNiinhän se aina on, et sitä kaipaa, mitä ei oo, kai ihminen on perusluonteeltaan tyytymätön :D Toivottavasti mullekin iskee toi "pystyn mihin vain suorituksiin"-ilmiö viimeistään joulukuussa, kun kaikki alkaa kaatua niskaan, nyt kun ei tunnu saavan aikaiseksi tätä vähääkään! Kyllä se joulu sieltä vielä tulee, nopeammin kuin arvaatkaan, vähän aikaa, kun jaksat vielä tsempata! :)
VastaaPoista