Kierros Knysnassa ja yllätysarvonta Port Elizabethissa

Viettelen tänään rentoa sadepäivää Port Elizabethissa ja tajusin aamulla, että kirjoittelen juuri tämän vuoden sadatta postausta blogiini. Siitä syntyi ex tempore idea arvonnasta, johon palaan tarkemmin kirjoituksen lopussa. Ennen sitä palataan vielä eiliseen auringontäyteiseen päivään Knysnassa.

 

Sunnuntain ikäväpuuska talttui Viiville suunnatulla häröpuhelulla Skypessä ja maanantai alkoikin aurinkoisissa tunnelmissa. Päivä starttasi 4 kilometrin kanoottiretkellä pitkin jokivartta. Joen nimi tarkoitti suomennettuna lehmävettä ja tulihan niitä lehmiäkin siinä meloessa nähtyä (vaikka opas yrittikin väittää niitä buffaloiksi :D). Joella oli myös paljon erilaisia lintuja, joita tarkkaillessa aika kului nopeasti.

 

Melontaretken jälkeen kiersimme auton kanssa katsomassa muutamaa Knysnan keskustan tärkeintä rakennusta, josta jatkoimme matkaamme kohti Knysna Headsin näköalapaikkaa. Knysna Headsin kalliot erottavat kaupungin edustalla olevan laguunin merestä. Kallioiden välinen kapeikko on todella vaarallinen paikka laivoille, koska pahimpina päivinä aallot ovat jopa 8-metrisiä ja merivirrat todella kovia. Paikkaan onkin hukkunut useita kymmeniä laivoja. Näköalapaikalta aukesi myös hyvät näkymät koko Knysnan kaupunkiin ja laguuniin, jonka vuorovesivaihtelut ovat päivän aikana jopa 2,5 metriä.

 

Seuraavaksi suuntasimme kävelylle sademetsään. Garden of Edenissä kulkee eripituisia kävelyreittejä pitkin Knysnan metsiä ja reitit on laudoitettu, jotta pyörätuolit ja lastenvaunutkin pääsevät kulkemaan siellä. Kyllä sitä vaan joka kerta jaksaa hämmästellä, miten paljon kasvillisuutta sademetsässä kasvaakaan. Oppaamme johdatuksella pääsimme tutustumaan moniin Etelä-Afrikkalaisiin kasveihin, kuten aloe veraan, jättimäisiin saniaisiin ja maan kansallispuuhun yellow woodiin.

 

 

Metsän siimeksestä palasimme jälleen ihmisten pariin paikalliseen townshipiin. Yleensähän townshipit on sijoitettu kaupunkien huonoimmille alueille, mutta Knysnassa township sijaitsee vehreillä kukkuloilla, joista aukeaa upeat näkymät laguunille ja Knysna Headsiin. Pääsimme myös tutustumaan rastafari yhteisöön ja heidän ideologiaan, jonka jälkeen nautimme herkullisen aterian townshipin ravintolassa.

 

Monipuolisen päiväkierroksen jälkeen suuntasimme takaisin hostellille, josta jatkoin puoli viideltä matkaani Baz Busin kyydissä kohti Port Elizabethia. Samaan bussiin osui sattumalta myös pari tuttua tanskalaistyttöä vapaaehtoistöiden parista ja alkumatka kuluikin heidän kanssa jutellen. Perillä olin vasta kymmenen aikaan illalla, minkä takia painuinkin vain heti suihkuun ja nukkumaan.

 

Aamulla herätessäni ajattelin, että pitäisi varmaan jaksaa lähteä tutkimaan kaupunkia. Hostellini on kuitenkin kaukana keskustasta ja taivaskin täyttyi harmaista sadepilvistä. Sitten tajusin, ettei minun ole mikään pakko lähteä yhtään minnekään, jos en sitä halua. Yksin matkustamisen hyviä puolia onkin ehdottomasti se, kun ei tarvitse miellyttää valinnoillaan ketään muuta kuin itseään. Niinpä kaivoin oreosuklaan ja salmiakinkorvikkeet esiin, keitin itselleni teetä (omassa huoneessa!) ja käperryin takaisin sänkyyn lukemaan Bridget Jonesin uusimpia kommelluksia. Kyllä sitä vaan matkustaessakin tarvitsee välillä tällaisia rentoja välipäiviä, ihan niin kuin arkenakin.

 

 

 

Sateen tauotessa kävelin läheiselle rannalle ja sieltä jatkoin lounaalle läheiselle malille. Kävellessäni ja syödessäni yhtä herkullisimmista pasta-annoksista pitkään aikaa, aloin miettiä tarkemmin, miten paljon Travelisa minulle merkitsee. Aluksi sen piti olla selvästi matkustus painotteinen blogi, mutta hyvin pian siitä kehittyi myös jotain ihan muuta. Siitä tuli minulle kanava käydä läpi elämäntapahtumiani sekä purkaa ajatuksiani ja tunteitani.  Mitä pidempään olen blogannut, sitä henkilökohtaisemmaksi blogini on muuttunut. Joudun jatkuvasti miettimään, mitä kerron tai jätän kertomatta ja miten sen teen. Koska en pidä tässä rinnalla minkäänlaista yksityistä päiväkirjaa, tulee tänne aika usein kirjoitettua todella henkilökohtaisiakin ajatuksia ja tunteita.

 

Ainoat palani Port Elizabethia

Tottakai sitä tulee kirjoittaessa suodatettua itseään hyvinkin paljon, mutta minulle tärkeimpiä asioita bloggauksessa ovat juurikin aitous ja rehellisyys. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, matkustaminen ei ole täydellistä, eikä kukaan ihminen ole täydellinen. Silti monet suosituimmat blogit luovat mielikuvaa bloggaajien täydellisestä ja hyvin pinnallisesta elämästä. Itse kierrän kyseiset blogit kaukaa. Ei minua kiinnosta se, että joku on ostanut kymmenennen merkkilaukkunsa tai ottanut uudet hiustenpidennykset. Luen mieluummin blogeja,  joista välittyy aitoja tunteita, joissa jaetaan mielenkiintoisia kokemuksia ja jotka antavat minulle ajateltavaa.

 

Sitä kaikkea toivon myös Travelisan antavan lukijoilleen. Olen kiitollinen jokaiselle, joka on joskus blogiani lukenut. Erityisen kiitollinen olen niille, jotka ovat jättäneet jälkensä blogiini. Jakaneet ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan. Se on jotain, mitä en voisi koskaan saada, jos kirjoittaisin yksityistä päiväkirjaa. En tavoittele blogillani mainetta tai mammonaa. Sen ainoa tavoite on koskettaa edes yhtä lukijaa. Ehkä juuri sinua.

 

Tämän vuoden 100. postauksen kunniaksi päätin pistää pystyyn pienimuotoisen arvonnan, jotta voisin kiittää edes yhtä teistä jollakin erityisellä tavalla. Kiertelin malilla etsien sopivaa palkintoa ja lopulta löysin täydellisen palkinnon, jossa yhdistyy kaksi matkani pääasiaa, Afrikka ja hyväntekeväisyys. Kauniin rannekorun myyntituotosta lahjoitetaan 15 prosenttia (noin 55 senttiä) syövänvastaiseen työhön. Rannekorun kaveriksi laitan arvontapakettiin ihanan African Extractsin Rooibos & Honey huulirasvan. Lisäksi, jos vaan saan vielä hankittua sitä loppureissusta, laitan pakettiin myös levyllisen tuota paljon mainostamaani OREOSUKLAATA!

 

 

Arvontaan voi osallistua 14.11 klo 16.23 asti, joka on hetki, kun arvioin jalkojeni koskettavan taas Suomen maaperää :D Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen oikeastaan mitä vaan, kunhan se ei ole sisällöltään pelkästään: "Hei! Haluan voittaa palkinnot!" Se voi olla esimerkiksi mielipiteitä blogistani, omia matkakokemuksiasi tai kertomuksia hyväntekeväisyydestä. Vain mielikuvitus on rajana! Olit sitten tuttu tai tuntematon, nainen tai mies, nuori tai vanha, ensimmäistä kertaa blogissani tai vakkarilukija, jätä jälki itsestäsi ja muista myös kirjoittaa sähköpostiosoite, josta voin sinut tavoittaa arvonnan päätyttyä. Edelliseen arvontaani ei osallistunut kukaan, joten jos tällä kertaa saadaan edes yksi osallistuja, niin olen enemmän kuin tyytyväinen :)

 

Nyt jatkan löhöpäivääni ja toivottelen sinulle mukavaa tiistaita!