Odotusta ja Jännitystä

Tämän viikon olen kerännyt matkakuumetta täällä Helsingin päässä vanhempien luona. Viikko on koostunut muun muassa auringosta nauttimisesta, kirjojen lukemisesta, Lintsillä pyörimisestä, Lauttasaaren luonnossa kävelemisestä, kaverien ja sukulaisten tapaamisesta, kampaajalla käymisestä, reissun suunnittelusta ja matkajännityksen keräämisestä. Tässä vähän kuvia kuluneesta viikostani.

Tiistai oli kuin tarkoitettu lintsipäiväksi. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta jonot olivat silti melko lyhyitä. Näkymät maailmanpyörästä Helsingin yli olivat yhtä upeat kuin aina.

 

Vanhat tutut herättivät nostalgiaa ja ihastusta.

Ja modernimmat vempeleet saivat pään ja hiukset ihanan sekaisin, ihan niin kuin lapsenakin. Tosin tuo uusi kummitusjuna oli kyllä pettymys, jonot oli pitkät ja lopputulos aika kehno. Vanhassa oli enemmän tunnelmaa.

 Täydellisen lintsipäivän kruunasi tykkipeli, josta voitin mini- Joshin!!! En ole koskaan voittanut mistään tarkkuuspelistä mitään, joten riemu oli sen mukainen ;D Ja sen kunniaksi oli sitten tietysti ostettava vielä hattaraa, nam!

 

Lintsin lisäksi olen muutenkin muistanut sisäistä lastani tällä viikolla Lauttasaaren kotoisissa maisemissa. Kaikki nuo tutut tiet, polut, rannat ja metsät on tallattu lukemattomat kerrat aikaisemmin ja aina ne vain jaksavat lämmittää sydäntä.

 Aika on kulunut myös rennosti vanhempien kesäpatiolla auringosta ja hömppäkirjoista nautiskellen. Loma ja kesä on vaan täysin pettämätön yhdistelmä.

Sitten siitä matkaodotuksesta ja -jännityksestä. Luulisi, että kun on matkustanut kerta toisensa jälkeen, ei se enää tuntuisi juuri miltään. Minut valtaa siitä huolimatta aina ennen matkalle lähtöä tietty jännityksen tunne. Etenkin, jos kyseessä on pitkä lento, kuten nyt. Vaikka rakastan matkustamista, inhoan lentämistä todella paljon. En ole lentopelkoinen niin kuin monet muut, mutta en ole koskaan voinut sietää lentokoneiden ruokaa. Tämä on ihme, koska muuten olen todella kaikkiruokainen, enkä ollenkaan nirso. Pelkästään niiden ruokien tuoksussa on jotain todella kuvottavaa, joka saa minut voimaan pahoin.

 Lisäksi olen aina voinut melko helposti pahoin kaikissa kulkuneuvoissa, eikä lentokone ole poikkeus. Oksennuspussi onkin siis tullut vähän  liiankin tutuksi menneiden lentojen aikana. Tästä on muodostunut minulle tietynlainen henkinen kierre, jonkia takia alan jo usein ennen lentoa voida pahoin. Toivon todella, että tuleva lento sujuisi hyvin ja tasaisesti. Tietysti mukaan täytyy jälleen muistaa pakata kasa eväitä, joilla selviää Atlantin yli!

Joka kerta pieleen menneen lennon jälkeen mietin aina, minkä takia sitä täytyy väkisin kiusata itseään aina vaan uudestaan. Mutta sitten aika aina kultaa muistot ja totean, että hetken kärsimys on vain pientä siihen verrattuna, mitä sen kestettyä perillä odottaa. En voisi koskaan luopua matkustamisesta, suurimmasta intohimostani, minkä takia olen valmis lähtemään lentoon aina uudestaa sen aiheuttamasta kärsimyksestä huolimatta. Odotan vaan innolla sitä päivää, kun käyttöön otetaan huippunopeat lentokoneet, eikä matka toiselle puolelle maailmaa kestä enää kuin pienen hujauksen. Sitä päivää odotellessa täytyy vain tyytyä vähän tuskallisempaan matkustamiseen.

Joka tapauksessa, olen tulevasta matkasta niin innoissani, että lentojännitys toivottavasti jää kokonaan sen alle. Vaikka sääennuste ei vieläkään lupaile kauhean hyvää ilmaa, niin aion silti ottaa kaiken irti NYC:stä. Jos sataa, niin onpahan ainakin hyvä tekosyy viettää aikaa enemmän kaupoissa shoppaillen. Harkitsin pitkään, otanko läppärini mukaan matkalle vai en. Nyt olen kallistumassa siihen suuntaan, että se lähtee mukaan NYC:iin. Hotellin oma WiFi on todella kallis, mutta löysin lähistöltä kirjaston, jossa on ilmainen WiFi käytössä, joten pääsen siellä sitten päivittelemään kuulumisiani ihan paikan päältä. En kuitenkaan aio tehdä sitä todellakaan päivittäin, koska haluan nauttia New Yorkista täysin siemauksin, enkä vai tuijotella läppärin näyttöä ;D

Tänään onkin luvassa vielä matkalaukun uudelleen organisointia, jotta tilaa ostoksille olisi mahdollisimman paljon. Nyt täytyy myös tehdä lopulliset päätökset siitä, mitkä vaatteet lähtevät mukaan ja mitkä ei. Eilen hain matkafiilistä Viivin luota, kun katsoimme yhdessä Carrien päiväkirjat -ohjelman. Tänään Hairspotin Laura teki minulle vielä ihanat kiharat Carrie henkeen, jotka toivottavasti säilyvät New Yorkiin asti.

Big Apple here I come!