Luontoretkiä ja pikkukyliä Lahemaan kansallispuistossa

Olisi taas aika palata kesäiseen Viroon, jossa vietimme reilun viikon heinäkuussa. Vihulan kartanolta oli helppoa tehdä päiväretkiä Lahemaan kansallispuiston alueelle. Se on Viron vanhin kansallispuisto ja sijaitsee noin 100 kilometrin päässä Tallinnasta. Päiviimme mahtui niin merimaisemia, peltoja, hiekkarantoja, metsäpolkuja kuin suloisia pikkukyliäkin. 

Ensimmäisen pysähdyksen teimme jo menomatkalla Vihulan kartanoon. Pidimme taukoa ajamisesta Võsun kylässä, joka sijaitsee aivan Itämeren rannalla. Võsun hiekkaranta on iso ja tuolloin myös täysin tyhjä, koska ilma oli melko epävakaa. Siellä oli myös paljon erilaisia leikkitelineitä, pelikenttiä ym. Leikimme ja lötköttelimme riippumatoissa hetkisen aikaa, mutta uimaan emme uskaltautuneet. 

Rannan suuntaisesti kulki kiva kevyenliikenteenväylä, jota lapsen oli päästävä ehdottomasti ajelemaan potkupyörällä. Pyörä siis autosta ulos ja kurvailemaan! Kävelimme ihan rannan toiseen päähän, josta jatkoin vielä itsekseni ihastelemaan Võsun puutaloja ja kävelemään kylänraittia. 

Meille selvisi myös, että Georg Otsillakin oli aikanaan kesäpaikka Võsussa. Ihmeen hiljaista siellä oli kuitenkin heinäkuusta huolimatta, mitä ihmettelimme kovasti. Oikein viehättävä kylä, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin. 

Seuraava retkikohteemme oli Käsmu, joka sijaitsi puolen tunnin ajomatkan päässä Vihulan kartanolta. Myös Käsmu on meren rannalla ja meillä oli tarkoitus tehdä pidempikin kävely siellä. Aloituspaikaksi oli merkitty Käsmun kirkko, jonne suuntasimme ensimmäiseksi. Kirkon luona vain sattui olemaan niin mahtava leikkipaikka, että sinnehän me sitten jumituimme pitkäksi aikaa. Virossa lapset oli huomioitu todella hyvin joka paikassa ja ihan tällaisissa pienissäkin kylissä oli todella isoja leikkipaikkoja. 

Kävin kauniissa kirkossa myös sisällä ja lopulta päädyimme lyhentämään kävelyretkeä ja ajoimme autolla osan matkasta. Kävelimme lyhyen matkan parkkipaikalta Vana-Jüri kivid näköalapaikalle, josta aukesi näkymät suurille siirtolohkareille ja Saartneemin saarelle/niemelle. Veden ollessa matalla sen kärkeen asti pääsee kävellen, mutta tällä kertaa korkea vesi ja lintujen pesintä estivät etenemisen. Niinpä käännyimme takaisin ja lähdimme sadetta suojaan Kaspervik ravintolan annosten äärelle. 

Syömisen jälkeen kiertelimme vielä Käsmun kylässä ja satamassa. Kylällä olisi ollut myös merimuseo, mutta se jäi tällä kertaa näkemättä. Käsmu vaikutti myös oikein viihtyisältä paikalta ja tosiaan tuo leikkipaikka oikeine laivoineen teki meihin suuren vaikutuksen. 

Viimeisenä päivänä Lahemaan kansallispuistossa teimme retken Altjaan, joka oli hyvin lähellä majapaikkaamme. Hortoilimme tosin jonkin aikaa auton kanssa ja kävellen metsäteitä pitkin, kunnes löysimme etsimämme kävelyreitin. 

Reitti kulki ensin metsässä ja pienen joen yli. Matkan varrelle mahtui myös isoja siirtolohkareita. Sitten polku tuli meren rantaan, jota pitkin kuljimme kohti pientä riippusiltaa. Riippusiltaa pitkin ylitimme jälleen joen, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti hylättyä kalastajakylää. Koska paluumatka olisi mennyt joko ihmisten pihojen läpi tai autotien vartta, päätimme kävellä lähes saman reitin takaisin. Lopussa oikaisimme vähän ja jännitimme, löydämmekö enää takaisin autolle, mutta hyvin löysimme Fiestan keskeltä metsää. 

Syömään ajoimme vielä Vergin satamaan. Varatessamme majoitusta harkitsimme yöpyvämme täällä hotellissa, mutta päädyimme lopulta Vihulan kartanoon. Oli kuitenkin kiva käydä syömässä tuolla ja katsella kauniita merimaisemia. Ravintolan edustalla oli myös pieni majakka, jota katselimme vain kaukaa, kun kaatosade alkoi ihan yllättäen. 

Sellaisia retkiä mahtui kolmeen päivään Lahemaan kansallispuistossa. Pidimme kaikista paikoista ja niissä sai kuljeskella lähes täysin omassa rauhassa. Joten jos etsit hiekkarantoja, kylätunnelmaa, luontoretkiä ja rauhallista lomakohdetta lähellä Tallinnaa, kannattaa harkita käyntiä Lahemaan kansallispuistossa. Meillä jäi paljon vielä näkemättä ja kokematta, mutta pitäähän sitä aina jotain jättää seuraavaan kertaan. 

Onko Lahemaan kansallispuisto sinulle tuttu kohde?

Vihulan kartano on ihastuttava hotellielämys

Meidän tämän kesän pidemmän reissun kohteena oli Viro, johon ollaan ihastuttu viime vuosina ihan täysillä. Viro on yllättävän monipuolinen kohde, etäisyydet ovat lyhyitä ja hintataso edelleen Suomea edullisempi. Virossa on tavallaan jotain todella tuttua, mutta silti se on ihanan erilainen Suomeen verrattuna. Tänä vuonna road trip kulki ensin Tallinnasta Jägalan vesiputouksen kautta Lahemaan kansallispuistoon. Yövyimme ensimmäiset kolme yötä Vihulan kartanossa ja sen jälkeen matka jatkui Rakveren ja Peipsijärven kautta Tarttoon, jossa yövyimme viisi yötä ennen kotiinpaluuta. 

Vihulan kartano sijaitsee Haljalan kunnassa Länsi-Virumaalla, vajaan 100 kilometrin päässä Tallinnasta. Emme tällä kertaa yöpyneet ollenkaan Tallinnassa, joten lähdimme heti satamasta ajamaan kohti Lahemaan kansallispuistoa. Matkan varrelle osui sopivasti Jägalan vesiputous, joten teimme pienen pysähdyksen sen luona. 

Ajoimme menomatkalla vähän pidempää reittiä halki Lahemaan kansallispuiston ja teimme pysähdyksen viehättävässä Võsun kylässä, josta kirjoittelen erikseen toisessa postauksessa. Lahemaan kansallispuiston alueella on muitakin kartanoita ja matkalla teimme pikaisen kuvauspysähdyksen Sagadin kartanolla, joka myös tarjoaa majoituspalveluita. 

Lopulta pääsimme perille Vihulan kartanoon, joka on kerrassaan upea kokonaisuus. Huoneita löytyy kartanon 1892 vuonna rakennetusta päärakennuksesta sekä lukuisista muista piha-alueen rakennuksista. Päärakennuksesta löytyy myös hotellin vastaanotto, ravintola ja lasten leikkihuone, joka oli meillä ahkerassa käytössä.

Yleensä hotelli on toiminut meille vain paikkana, jossa nukutaan, syödään aamupala ja otetaan lyhyitä välilepoja, mutta Vihulan kartano oli kyllä niin paljon enemmän. Se oli kokonaisvaltainen elämys, minkä takia vietimme paljon aikaa hotellilla majoittumisemme aikana. Kartanon historia ulottuu aina 1820-luvulle asti, jolloin von Schubertit rakennuttivat sen. Koko paikka oli täynnä tunnelmaa ja loputtomasti kauniita yksityiskohtia, joita ihastella.

Kartanon alueella oli vaikka mitä nähtävää ja tehtävää. Oli kauniita vanhoja rakennuksia, upeita puutarhoja, joki, pieniä saaria, luontopolkuja, vanhoja autoja, kotieläimiä, kylpylä, leikkipaikkoja ja useampia museoita. Nämä kaikki kuuluivat majoituksen hintaan. Lisämaksusta olisi ollut vielä mahdollista mm. vuokrata soutu- ja polkuveneitä, pelata minigolfia ja harrastaa monenlaisia muita urheilulajeja. 

Kävimme joka päivä kartanon kylpylässä, jossa oli yksi isompi allas, matala lastenallas, kaksi poreallasta sisällä ja yksi ulkona sekä neljä erilaista saunaa. Vaikka oli heinäkuu, ei kylpylässä ollut missään vaiheessa kauheaa ruuhkaa. Isommille lapsille kylpylä ei ehkä tarjoa paljon virikkeitä, mutta 3-vuotiaan kanssa se toimi oikein hyvin, eikä meidän vesipetoa meinannut saada ylös altaista.

Yhtenä aamuna kävelimme parin kilometrin mittaisen luontopolun, joka kulki joen yli, pienten saarien kautta vehreään metsään ja sieltä takaisin kartanon pihamaalle. Joessa olevat pienet saaret olivat aivan täynnä tuona aamuna minisammakoita, joita todella sai varoa kävellessä, niitä oli varmasti satoja. Seuraavana aamuna emme löytäneet lähes yhtäkään sammakkoa, joten ilmeisesti osuttiin johonkin niiden joukkomuuttoon tuona aamuna.

Luontopolulta jatkoimme vielä kävelyä kartanon puutarhaan, jossa viljeltiin paljon erilaisia kasviksia, marjoja ja kukkia. Todellista lähiruokaa, jota oli tarjolla myös hotellin ravintolassa. Puutarhan jälkeen kävimme ihastelemassa autotallissa muutamia hienoja vanhoja autoja. Tosin meidän autohullu oli hieman pettynyt, kun niiden sisään ei saanutkaan mennä ajamaan. 

Seuraavaksi kävimme vielä ulkoleikkipaikalla ja moikkaamassa kartanon ekofarmin eläimiä. Maatilalla oli vuohia, lampaita, kaneja ja erilaisia lintuja. Oli mahtavaa, miten paljon lapsiperheisiin oli panostettu kartanolla. Monesti tällaiset kohteet on suunniteltu pelkästään aikuisten ehdoilla, mutta Vihulan kartanolla, kuten muuallakin matkamme varrella, oli otettu hienosti lapset huomioon.

Lopuksi kävimme vielä kartanon kahdessa eri museossa. Kiipesimme aluksi vanhan vesimyllyn sisään, jossa kerrottiin sen toiminnasta. Sitten vierailimme vielä viinamuseossa, joka sijaitsi samassa rakennuksessa kuin hotellihuoneemme. 

Hotellin aamupala oli laadukas ja monipuolinen. Sekä kylmissä että lämpimissä ruuissa riitti valinnanvaraa ja jälkiruuatkin olivat erittäin herkullisia. Syötiin itsemme aina aamuisin niin täyteen, että pärjättiin pienellä välipalalla hyvin iltapäivään asti, jolloin kävimme syömässä jossakin ravintolassa. 3-vuotiaan kanssa haluaa minimoida ravintolakäynnit, joten tämä oli hyvin toimiva taktiikka. Aamupalan jälkeen jäimme aina hetkeksi leikkihuoneeseen, joka oli ravintolan alakerrassa. Hotellin ravintolassa söimme tulopäivänä varsin hyvät annokset. Päiväsaikaan tarjolla oli ala carte menu ja illalla olisi ollut tarjolla viiden ruokalajin illallinen, joka jäi kuitenkin odottamaan lapsivapaata reissua.

Vihulan kartano ei ole majoituksena Viron hintatasolla sieltä halvimmasta päästä. Meidän Standard huone yhdellä lisävuoteella maksoi vähän vajaa 150 euroa/yö. Mutta jos hintaa vertaa Suomen hotelleihin, sillä sai niin paljon enemmän. Ihastuttiin paikkaan täysin ja varmasti menemme vielä joskus uudestaan.

Kartanomiljöö oli niin kaunis, että huokailin vaan ihastuksesta päivät pitkät. Sieltä oli myös helppo tehdä päiväretkiä Lahemaan kansallispuistoon, joista kerron tarkemmin seuraavassa postauksessa. Lämmin suositus Vihulan kartanolle, jos kaipaat majoitukselta jotain erityistä.

Onko Vihulan kartano sinulle ennestään tuttu?