Ruskaretkeilyä Ylläksellä: Pakasaivo ja Tuomikuru

Sitten olisi vuorossa toinen puolikas meidän ruskaretkistä Ylläksellä. Tai oikeastaan toinen niistä sijoittui Muonion puolelle, mutta oli helposti saavutettavissa Ylläkseltä käsin. En vieläkään voi uskoa, miten hyvä tuuri meillä kävi ilmojen suhteen. Vaikka ruska on upeaa joka säällä, saa se aivan erityisen hehkun aurinkoisella säällä. Sellainen luonnon viimeinen värinäytös ennen pitkää, väritöntä kautta. 

Kaipasimme väliin vähän leppoisampaa päivää, joka ei sisältäisi kauheasti kävelyä. Siihen löysin sopivaksi kohteeksi Pakasaivon, joka sijaitsee Muonion puolella noin 40 minuutin ajomatkan päässä Ylläkseltä. Se on kapea noin kilometrin pituinen saivojärvi, jota ympäröi jylhät kalliot, jotka nousevat jopa 60 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Pakasaivo on syntynyt mannerjäätikön sulamisvesien muokkaamaan kallioperän murroslaaksoon ja se on paikoin jopa 60 metriä syvä. Ja tosiaan sen nimi tavutetaan Pa-ka-sai-vo eikä Pa-kas-ai-vo, kuten luulin ennen tarkempaa tutustumista kohteeseen :D

Saavuimme perille kymmenen aikaan aamulla, jolloin usva vielä peitti Pakasaivoa ympäröivää metsää. Meidän lisäksi paikalla oli vain kaksi ihmistä ja tunnelma todella maaginen. Vähitellen taivas alkoi kirkastua ja keltaisena hehkuva metsä heijastui upeasti järven tyynestä pinnasta. Aivan mielettömän hieno kohde, jonka kauneutta oli vaikea saada vangittua kameralle. Ehdottomasti suosittelen käymään, jos matkailee noilla seuduilla. 

Ei mikään ihme, että Pakasaivo on saamelaisille tärkeä paikka. Sen lähellä sijaitsee myös toinen saamelaisten palvontapaikka, Kirkkopahta. Se on suuri ja tasainen seitakivi, jonka ääreltä löytyi edelleen luita ja muuta luonnonmateriaalia. Kirkkopahdalta ajoimme takaisin Ylläkselle ja kävimme lounaalla luontokeskus Kellokkaassa, jossa oli oikein maittava kotiruokalounas. Eikä lounasmaisemissakaan ollut valittamista (yläpuolella oleva kuva).

Viimeinen ruskavaelluksemme oli Ylläsjärven puolella ja sinne pystyimme lähtemään suoraan hotellin ovelta. Mukavaa vaihtelua, kun olimme aiempina päivinä aina joutuneet siirtymään retkikohteisiin autolla. Tuomikurun kierros on 6,3 kilometriä pitkä reitti, joka nousee Ylläksen alarinnettä pitkin ylös ja laskeutuu sen jälkeen Tuomikurun pohjalle. Reitti on helppokulkuinen, mutta alku on vähän raskaampi, kun nousua tulee sen aikana 137 metriä.

Sää oli aivan mieletön auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Etenkin maaruska oli Tuomikurun kierroksella uskomattoman kaunista. Koko maa oli yhtä hehkuvan punaista varvikkoa. Eivätkä maisemat kalvenneet siinä rinnalla. Pidimme pienen tauon Tuomikurun kodalla, jonka jälkeen lähdimme laskeutumaan itse kuruun.

Kurussa saimme kulkea lähes koko ajan omassa rauhassa maaston muuttuessa yhä vehreämmäksi. Juomapullot täytimme raikkaasta tunturipurosta, jonka voimalla jaksoimme vaeltaa Kahvikeitaalle, jossa nautimme munkkia ja pullaa onnistuneen retken kunniaksi. Sen lähistöllä pääsimme myös ihastelemaan puolikesyjen kuukkeleiden ruokailua. Lopulta viimeinenkin ruskaretkemme tuli päätökseensä. Kävimme vielä syömässä Ylläs Kota ravintolassa, jossa oli mm. herkullisia pororuokia.

Seuraava päivä oli lähtöpäivämme, jolloin satoi aivan kaatamalla. Se ei kuitenkaan haitannut, koska saimme myöhäistettyä uloskirjautumista hotellilta, jonka jälkeen kävimme lounaalla Cafe Pasilassa, jossa on ehdottomasti Ylläksen parhaat burgerit. Sieltä ajelimme Kolarin juna-asemalle, josta autoyöjuna kuljetti meidät takaisin kotiin. Tunnelmat olivat reissun jälkeen väsyneet, mutta onnelliset. 

Ruskaretkeily Lapissa oli juuri niin upeaa kuin olin aina kuvitellutkin. Tuo matka kävi kyllä aivan ulkomaanreissusta, niin totaalisesti se irrotti arjesta. Onneksi täällä etelässäkin on ollut upea ruska tänä vuonna, josta olemme saaneet nauttia lähiympäristöissä. Jos ehdin, niin voisin kirjoitella noistakin retkistä tänne blogiin.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)

Ruskaretkeilyä Ylläksellä: Varkaankuru ja Kesänkijärvi

Juuri sopivasti, kun ruska alkaa olla myös täällä etelässä kauneimmillaan, on aika palata Ylläksen ruskamaisemiin, joista nautimme viiden päivän ajan syyskuun alkupuolella. Ruskamatka Lappiin on ollut yksi suurimmista kotimaan reissu-unelmista jo pitkään. Nyt vihdoin päätimme sen toteuttaa, kun meitä kumpaakaan ei sitonut opettajan työn aikataulut. Koska Aarni oli mukana matkassa, piti sitä suunnitella hänen ehdoillaan ja unohtaa pidemmät patikoinnit. Ylläksen ympäristöstä löytyi kuitenkin paljon reittejä ja kohteita, joita oli helppo kiertää myös vauvan kanssa.

Eniten jännitin etukäteen sitä, jos sataisi koko sen ajan, kun olisimme Ylläksellä. Siitä syystä myös majoituimme kylpylähotelli Saagaan, jotta olisi edes jotakin tekemistä mahdollisina sadepäivinä. Huoneesta oli mahtavat näkymät suoraan Yllästunturiin, aamiainen oli herkullisen monipuolinen ja kylpylä mukava ekstra majoitukseen. Se oli myös Suomen hintatasolla erittäin edullinen, kun yksi yö maksoi vain 101 euroa. 

Ensimmäisenä päivänä otimme aika rauhallisesti. Edellisen päivän ajomatka Oulusta Ylläkselle oli sen verran rankka kokemus 10-kuukautisen vauvan kanssa, etenkin kun lähes puolet matkasta köröteltiin etanavauhtia jatkuvien tietöiden takia. Suuntasimme aamupäivästä luontokeskus Kellokkaalle, jonka pihasta lähti nelisen kilometriä pitkä Varkaankurun luontopolku.

Reitti oli melko helppokulkuinen ja kulki osan aikaa avarissa tunturimaisemissa ja osan aikaa kurun pohjan vehreissä maisemissa pitkospuita pitkin. Keltaisen, punaisen ja oranssin sävyt värittivät upeasti muuten harmaata päivää. Tällä reitillä meillä oli myös hauska kohtaaminen porojen kanssa. Olin juuri sanonut miehelleni, ettei poroja melkein ikinä näe luonnossa, vaan aina vain autoteillä. Tuosta sanomisesta meni ehkä minuutti ja suoraan nenämme edestä juoksi emä ja vasa, jotka olivat säikähtäneet polulla kävelevää koiraa. Siinä paha missä mainitaan :D

Ehdimme juuri sopivasti kiertää Varkaankurun reitin ennen sateen alkua. Sitä lähdimme karkuun Jounin kaupalle, josta ostin mm. maailman hienoimman pinkin puukon. Loppupäivä kuluikin sitten hotellilla löhöillen ja kylpylän altaista ja saunoista nautiskellen.

Seuraava päivä valkeni kirkkaana ja lähdimme heti aamupalan jälkeen nauttimaan siitä Kesänkijärven ympäri kulkevalle reitille. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja järvi kimalteli upeasti. Reitin puolivälissä sijatsee Kesängin Keidas, jossa nautimme letusta ja lämpimästä juomasta. 

Kesänkijärven kierros on pituudeltaan 5,6 kilometriä, mutta se on todella tasaista maastoa, joten matka eteni ripeästi. Välillä kuljettiin metsän siimeksessä, välillä lähempänä rantaa ja lopussa ylitimme vielä suon ja kapean joen. Todella kaunis ja helppo reitti, miksi en ihmettele, että se oli niin suosittu. Lähdimme reitille puoli kymmenen aikaan, jolloin parkkipaikka oli tyhjä ja näimme vain muutamia ihmisiä. Kun palasimme puolenpäivän aikaa oli joka paikka aivan täynnä ihmisiä ja autoja. Suosittelen siis lähtemään liikkeelle suht aikaisin, jos haluaa välttää pahimmat ruuhkat.

Ilman ollessa niin upea päätimme vielä ostaa gondoliajelun Ylläksen huipulle. Huipulla olen käynyt lukuisat kerrat talvisin laskettelun merkeissä, mutta maisemat olivat kyllä huikeat myös syksyllä. Tuuli oli purevaa yläilmoissa, mutta se ei Aarnia tuntunut haittaavan, kun tyyppi alkoi nukkua sikeästi. Niinpä kävelimme hyvän tovin ympäri huippua, kunnes otimme kyydin takaisin alas Aarnin herättyä.

Pitkän retkipäivän jälkeen kävimme syömässä Taigassa, jonka jälkeen siirryimme takaisin hotellille. Hotellin pihassa meitä odotti vielä ihana yllätys, kun sen parkkipaikan viereen oli ilmestynyt lauma poroja ruokailemaan. 

Semmoisia ruskaretkiä koimme ensimmäisinä päivinämme. Lopuista kohteista kirjoittelen myöhemmin toisessa postauksessa.

Oletko sinä nauttinut ruskasta jossakin päin Suomea tänä vuonna? :) 

Välipysähdys Oulussa matkalla Ylläkselle

Sitten olisi vuorossa juttua meidän syyskuisesta reissusta pohjoiseen. Vietimme matkan päällä yhteensä puolisentoista viikkoa kulkien sekä junalla että autolla. Aluksi olimme muutaman päivän Oulussa, jossa asuu miehen sukua ja ystäviä. Siitä jatkoimme Lappiin Ylläkselle, jossa nautimme viisi päivää ruskaretkeilystä upeissa maisemissa. Ruskaretkistä kirjoitan omat postaukset ja nyt keskityn matkamme ensimmäiseen etappiin eli Ouluun.

Vähintään kahdeksan tunnin ajomatka Ouluun yhdeksänkuisen vauvan kanssa ei varsinaisesti houkuttanut. Siksi meillä olikin suunnitelmissa lähettää automme Ouluun yöjunan kyydissä ja tulla itse seuraavana päivänä junalla perässä. Ikävä kyllä koronan takia Ouluun ei mennyt olenkaan autoyöjunia, joten nuo sunnitelmat menivät heti uusiksi. Niinpä päädyimme ratkaisuun, jossa mies ajoi auton yksin Ouluun ja minä menin Aarnin kanssa junalla. Suureksi onneksi äitini suostui lähtemään muutamaksi päiväksi Ouluun kanssamme ja oli suurena apuna minulle lähes kuuden tunnin mittaisella junamatkalla, josta Aarni nukkui vain puoli tuntia. Olin onneksi varannut työskentelyhytin kokonaan käyttöömme, niin oli edes vähän enemmän tilaa leikittää ja viihdyttää Aarnia.

Matkasta kuitenkin selvittiin, vaikka illalla olin kyllä aivan loppu ja kaaduin sänkyyn. Seuraavana päivän vietimme esitellen Oulua äidilleni, joka oli kaupungissa ensimmäistä kertaa. Kävimme syömässä herkullista kreikkalaista ruokaa Crecianissa, morjestimme Toripolliisin, kiersimme remontoidussa Kauppahallissa sekä kävelimme ja kahvittelimme Ainolan puistossa.

Me jatkoimme vielä äidin kanssa katsastamaan Oulun taidemuseon näyttelyt ja shoppailemaan Valkeaan. Ouluun oli luvattu huonoa ilmaa, mutta sää oli onneksi yllättävän hyvä. Lämmin, välillä aurinkoinen ja ainostaan hetken satoi aivan kaatamalla.

Seuraavan päivänä pyörimme vielä vähän lisää keskustassa ja kävimme herkuttelemassa Pannukakkutalossa. Muuten aika kuluikin lähinnä sukuloiden. Edellisestä kerrasta Oulussa olikin jo kulunut yli vuosi, kun pienen vauvan kanssa ei vaan ole jaksanut reissata noin kauas. 

Monille Oulu on vain läpikulkupaikka matkalla pohjoisemmaksi. Suosittelen kuitenkin joskus myös piipahtamaan kaupungissa vähän pidemmäksi aikaa. Oulun keskusta on mukavan kompakti ja siellä on kivasti nähtävää. Myös ihana Pikisaari ja mahtava Hietasaari kannattaa ehdottomasti katsastaa. 

Sellaista kaikkea ehdimme Oulussa alkusyksyn kauniina päivinä. Ruskaa ei vielä kauheasti Oulun korkeudella näkynyt, mutta seuraavana on luvassa sitten Lapin väriloistoa senkin edestä.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)