Minä matkailijana

Koska reissuja ei ole aivan lähitulevaisuudessa tiedossa, päätin vähän kirjoitella muista matkailuun liittyvistä aiheista, jottei blogin sisältö muutu aivan vauvapainotteiseksi. Löysin joskus tällaisen matkailuaiheisen blogihaasteen ja nyt päätin kaivaa sen arkistosta. Tässä siis muutamia juttuja minusta matkailijana.

Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle?

Ikää taisi olla noin neljä kuukautta, kun lähdimme koko perheen voimin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. 

Reissunainen jo pienestä pitäen

Paras matkamuisto lapsuudestasi?

Oikeastaan kaikki lapsuusmuistoni, jotka liittyvät matkustamiseen, ovat erityisen hyviä. Reissut yhdessä perheen kanssa olivat aina ihan parasta, kun vietimme silloin kunnolla aikaa yhdessä. 

Koko perhe Kanarialla

Ensimmäiset matkamuistoni lapsuudesta ovat viiden viikon mittaiselta reissultamme, joka vei Thaimaahan, Malesiaan, Indonesiaan ja Australiaan. Olin silloin vasta neljä, mutta tietyt hetket ovat jääneet jo tuolta matkalta mieleeni. Esitys Balilla, jonka pääosassa oli valkoinen apina. Uinti Australiassa viidakkojoessa, jossa oli portti, jotta krokotiilit eivät uisi sinne, missä ihmiset pulikoivat. Ja veljeni Tuomaksen kertomat suomalais-, ruotsalais- ja norjalaisvitsit, joilla hän nauratti minua yhä uudestaan ajaessamme pitkiä matkoja halki Australian.

Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?

Vaikea valita, mutta ehkä kuitenkin syksyn 2018 maailmanympärimatka. Siihen reiluun kolmeen kuukauteen vain mahtui niin paljon kaikkea, mistä olin haaveillut jo pitkään. En varmasti ikinä unohda asuntoautoilua Kanadan upeissa maisemissa, snorklaamista ryhävalaiden kanssa Moorealla, Uuden-Seelannin hämmästyttävää luontoa, koalan kohtaamista Magnetic Islandilla tai näkymiä Singaporen valoloisteeseen Marina Bay Sands hotellista.

Matkalla jäätikkö katsomaan Uudessa-Seelannissa

Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluaisit uudelleen?

Näitä on niin monia. Matkustamisessa hankalinta on juuri se, kun toisaalta haluaisi aina nähdä uusia maita ja paikkoja, mutta toisaalta taas tekisi mieli palata niihin vanhoihin suosikkeihin. Kaukokohteista haluaisin mennä uudestaan ainakin Uuteen-Seelantiin, Etelä-Afrikkaan, Kanadaan, Singaporeen ja New Yorkiin. Euroopan maista haluaisin käydä uudestaan ainakin Islannissa, Norjassa, Italiassa, Kroatiassa ja Kreikassa. 

Toivottavasti pääsen vielä joskus uudestaan upeaan New Yorkiin

Kohde, jossa et ole käynyt ja johon haluaisit vielä joskus matkustaa?

Yksi ehdoton matkaunelmani on päästä vielä joskus ihastelemaan Iguassun vesiputouksia Argentiinan ja Brasilian rajalle. Muutenkin Etelä-Amerikka kiehtoo kohteena kovasti ja haluaisin reissata siellä pidemmänkin aikaa. Lisäksi haaveilen safarista Tansaniassa ja näkeväni Taj Mahalin Intiassa. Euroopassa haluaisin käydä ainakin vielä Sveitsissä, Sloveniassa, Irlannissa ja manner-Portugalissa.

Afrikan luonto on niin uskomattoman kiehtova

Mitä kieliä osaat puhua?

Olen aina ollut kiinnostunut kielistä, mutta ikävä kyllä minua ei ole siunattu kielipäällä, joten niiden opettelu on ollut minulle aina haastavaa. Suomea nyt osaan tietysti, englantia kohtalaisesti ja ruotsia auttavasti. Saksaa luin koulussa 10 vuotta, mutta en edelleenkään osaa puhua sitä juuri ollenkaan, mutta ymmärrän melko hyvin. Lukiossa luin italiaa muutaman kurssin ja yliopistossa kävin espanjan alkeiskurssin, joten niistäkin osaan perusfraaseja.

Italian Pienzasta löysin oman katuni

Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?

En vielä yhtään, jos mökkireissua Porvooseen ei lasketa.

Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?

Olemme jo alustavasti suunnitelleet useampiakin reissuja tälle vuodelle, mutta saa nähdä, mitkä niistä lopulta toteutuvat. Tukholma tai Tallinna olisivat helppoja kohteita aloittaa matkustaminen vauvan kanssa. Niistä varmasti jompaan kumpaan tai molempiin matkustamme tämän vuoden aikana. Myös kotimaassa tulee varmasti reissattua ainakin Porvoossa, Oulussa ja Turussa.

Tukholman Gamla Stanin tunnelmallisia katuja

Lisäksi haluaisimme kovasti tehdä taas matkan Englantiin moikkaamaan Viiviä ja hänen miestä, sekä Emilyn perhettä. Molemmat ovat kyllä tulossa nyt keväällä ja kesällä Suomeen, joten ihan varmaa tuon reissun toteutuminen tai ajankohta ei vielä ole. 

Emilyn kanssa hänen nykyisessä kotikaupungissaan Bristolissa

Isompana reissusuunnitelmana meillä on haaveissa lähteä koko marraskuuksi jonnekin aurinkoon, todennäköisin vaihtoehto on tällä hetkellä Espanjan Aurinkorannikko. Minun on mahdollista opiskella syksyllä etänä ja mieheni taas on hoitovapaalla, niin haluaisimme kovasti hyödyntää tilaisuuden lähteä marraskuupakolaisiksi. 

Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?

Mikään kohde ei ole ollut mikään aivan kamala. Ehkä vähiten viihdyin Pohjois-Afrikan maissa, kuten Marokossa, Tunisiassa ja Egyptissä, koska siellä vaalea nainen on kuin huutomerkki, joka kerää miesten huomion itseensä, halusi sitä tai ei.

Egyptin Gizan pyramideja ihailemassa lähes koko perheen voimin

Luetko matkaoppaita ennen matkaa?

Lähes aina. Usein luen lähinnä netistä tietoa kohteesta ja ihmisten matkakokemuksia. Joihinkin kohteisiin olen sitten jaksanut paneutua oikein urakalla ja ostanut tai lainannut matkaoppaan kohteesta.

Machu Picchun maagisilla raunioilla

Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?

Suosittelen ehdottomasti. Pitkään ajattelin, ettei minusta ole matkustamaan yksin, mutta sitten vain lähdin ja niistä reissuista tuli yksiä elämäni parhaimmista. 2014 suoritin Thaimaassa kuuden viikon opetusharjoittelun Pattayan suomalaisessa koulussa, jossa minulla oli kuitenkin muita suomalaisia ympärillä. Tuosta kokemuksesta rohkaistuin ja lähdin vielä saman vuoden syksyllä yksin vapaaehtoistöihin sekä reissaamaan Etelä-Afrikkaan lähes kahdeksi kuukaudeksi. 

Koh Changilla nauttimassa elämästä

Yksin matkustaessa sitä tutustuu ihmisiin ihan eri tavalla. Ja etenkin itseensä. Vieläkin tuntuu, että noilla reissuilla tein ne kaikista suurimmat oivallukset itsestäni ja elämästäni. Voisin hyvin kuvitella myös tulevaisuudessa matkustavani itsekseni. Kun sen on tehnyt jo aiemmin, ei kynnys siihen enää ole läheskään niin korkealla.

Hyväntoivonniemen maisemissa

Kuvaile kolmella sanalla, millainen matkailija olet.

Innokas, rohkea ja rento.

Kokeilemassa ammuntaa ensimmäistä kertaa ostravalaisen hotellin alakerrassa

Sellaisia juttuja minusta tällä kertaa. Olisi kiva kuulla, millaisia te muut olette matkailijoina ja joko teillä on reissusuunnitelmia tälle vuodelle? :)

Uutta arkea ja juhlaa

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa ihan perinteisesti siitä, mitä elämääni on oikein kuulunut viime aikoina. Kuluneet kolme kuukautta ovat pitäneet sisällään paljon uuteen arkeen totuttelua, mutta myös lukuisia juhlia. Niistä viimeisimpiä vietimme 8.2, kun rakas poikamme kastettiin ja hän sai nimekseen Aarni Johannes <3 Samana päivänä meillä tuli miehen kanssa 4 vuotta täyteen seurustelumme alusta. Niin kiitollinen ja onnellinen näistä vuosista, jotka olen saanut viettää mieheni kanssa <3

Aika Aarnin syntymän jälkeen on toisaalta mennyt todella nopeasti ja toisaalta päivät ovat välillä tuntuneet vuosilta. Jotenkin koko elämä on hakenut kovasti uutta muotoaan, mikä on varmasti ihan luonnollista noin suuren elämänmuutoksen jälkeen. Vaikka olen aivan korviani myöten rakastunut tuohon meidän pikkuiseen, niin on nämä ensimmäiset kuukaudet olleet myös todella uuvuttavia ja rankkoja. Kaikki on niin uutta ja kun siihen lisätään vielä hirveä univaje ja melko itkuinen vauva, niin on tässä ollut jaksamista.

Onneksi viisi ensimmäistä viikkoa saimme olla koko perhe yhdessä, kun mies piti yhteen putkeen isyysvapaat ja joululoman. Jotenkin sitä oli alkuun niin kiinni vauvassa, että oli ihanaa, kun mies huolehti kaikesta muusta täällä kotona ja hoiti siinä samalla myös poikaa kiitettävävästi. Meille oli alusta asti täysin selvää, että olemme yhdessä tässä vanhemmuudessa ja kannamme molemmat vastuun pojastamme tasavertaisina vanhempina. On liikuttavaa nähdä, miten kiintyneitä isä ja poika jo toisiinsa ovat <3 En voisi toivoa parempaa isää lapselleni ja parempaa miestä itselleni <3

Meidän perhe <3

Etenkin joulukuu kului ihan hujauksessa, kun ensin kaikki läheiset kävivät ihmettelemässä meidän uutta perheenjäsentä ja siinä samalla vietettiin itsenäisyyspäivä, joulu, parit synttärit ja vielä vuodenvaihde. Myös tammikuuhun mahtui useampia juhlia, kuten omat kolmekymppiset ja parit muut synttärit. Vierailulla kävivät myös monet ystävämme.

Itsenäisyyspäivän kattausta

Tätä söpöläistä en olekaan blogissa vielä esitellyt, hän on vanhempieni labradorinnoutajan pentu <3

Yksisarviskakkua kolmekymppisyyden kunniaksi!

Tammikuussa aloimme totutella uuteen arkeen, kun mies palasi töihin ja minä jäin päivisin kahdestaan Aarnin kanssa. Onneksi miehellä on lyhyehköt työpäivät ja vanhempani ovat myös auttaneet innokkaasti viidennen lapsenlapsensa hoidossa, niin olen saanut välillä ihan omaakin aikaa. Päivisin käyn yleensä Aarnin kanssa kävelyllä tai jossakin asioilla. Välillä olen myös pyörinyt kaupungilla, kahviloissa ja museoissa kuluttamassa aikaa. Alkupäivät menevät yllättävän nopeasti, kun taas iltapäivät ja illat ovat yleensä niitä raskaampia aikoja.

Olen yrittänyt huolehtia omasta jaksamisestani mahdollisimman hyvin. Liikkua raittiissa ilmassa, syödä hyvin, levätä mahdollisimman paljon, käydä hieronnassa ja kampaajalla. Silti tuntuu, että voimat ovat jatkuvasti aivan lopussa. Toivon kuitenkin, että olokin tästä piristyy, kunhan Aarni vähän kasvaa ja valoisuus lisääntyy myös kodin ulkopuolella kevään myötä.

Rehellisyyden nimissä olen kyllä herkutellut luvattoman paljon. Imettäminen kun tuntuu aiheuttavan jatkuvan nälän!

Tosiaan nyt helmikuussa vietimme vielä yhtiä juhlia, kun Aarni kastettiin ja samalla hänen nimi julkistettiin. Vietimme kastejuhlaa kotonamme rennoissa merkeissä. Paikalla oli 25 läheistämme ja pappina toimi mieheni kaveri, joka myös siunasi avioliittomme. Aarni sai itselleen kuusi kummia, parhaan ystäväni Viivin ja hänen miehensä, veljeni Jaakon ja hänen vaimonsa sekä mieheni serkun puolisoineen.

Aivan ihanaa, että meidän ja poikamme elämässä on niin paljon rakkaita ihmisiä, jotka haluavat meille pelkkää hyvää. Minulle oli erityisen tärkeää, että 88-vuotias mummini pääsi myös mukaan juhliin, koska hänellä on aina ollut tärkeä rooli elämässäni. Mummini uskalsi ensimmäistä kertaa pitää Aarnia sylissään ja tuo ihana suvun vanhimman ja nuorimman kohtaaminen saatiin ikuistettua liikuttaviin kuviin  <3

Tarjoilut ristiäisiin tilasimme Happy Friends -ravintolasta, jonka ruokiin rakastuimme sen vielä sijaitessa Lauttasaaressa. Sekä suolaiset että makeat herkut olivat aivan mielettömän hyviä, en voi muuta kuin suositella, jos kaipaa pitopalvelua juhliinsa.

Opiskelut ovat olleet aika hunningolla koko tämän lukuvuoden, mutta en jaksa ottaa siitä turhaa stressiä. Joulukuussa sain onneksi suoritettua yhden tentin valveunessani ja tällä viikolla sain tehtyä eteenpäin erään toisen kurssin tehtäviä miehen ollessa hiihtolomalla. Syksyllä on tarkoitus tehostautua taas opintojen suhteen, kun mieheni jää kotiin hoitamaan Aarnia.

Vietimme tosiaan tämän viikon lähes kokonaan mökillämme Porvoossa, mikä teki kyllä todella hyvää. Tällä hetkellä sitä on niin paljon kiinni täällä kodissa, että maisemanvaihdos piristi kummasti, vaikka Aarni olikin melko kipeä rota-rokotteen jälkimainingeissa. Ilmat olivat kyllä niin surkeat, kun lähes jatkuvasti satoi vaan vettä. En muista, että koskaan hiihtoloman aikaan olisi ollut noin huonoa säätä. Muutenkin tämä "talvi" on ollut kyllä säiden puolesta todella ankea. Jotenkin sitä on jo alkanut mielessään odottaa kevättä, kun ei sitä lunta nyt näytä millään tänne etelään tänä vuonna saapuvan.

Säästä huolimatta ulkoilimme, vietimme mukavaa aikaa yhdessä, söimme hyvin, saunoimme ja yhtenä päivänä kävimme idyllisessä vanhassa Porvoossa. Sen kadut ja liikkeet ovat näin talviaikaan ihanan tyhjiä verrattuna kesäajan turistisesonkiin. Kävelimme ympäriinsä ja kävimme herkuttelemassa ihanassa Tee- ja kahvihuone Helmessä.

Poikien jatkaessa kärryttelyä kävin itse katsastamassa museokortilla Vanhan raatihuoneen museon ja sen vieressä sijaitsevan Holmin talon. Juuri sopiva yhdistelmä historiaa ja taidetta. Ehdin myös tehdä vähän ostoksia juuri avautuneessa Viivin kosmetiikkapuodissa ja tietysti Brunbergin herkkulaareilla.

Tämmöistä kaikkea on siis mahtunut viimeiseen kolmeen kuukauteen.
Mitä teille muille kuuluu? :)

Vuosikymmenen tärkeimmät tapahtumat

Se olisi sitten minun viimeinen päivä kaksikymppisenä tänään. Vaikka mikään ei yhdessä yössä muutukaan, niin tuntuu tämä kuitenkin yhden tärkeän aikakauden päätökseltä. Rehellisesti sanottuna tuntuu siltä kuin olisin ollut parikymppinen iäisyyden. Viimeiseen kymmeneen vuoteen on käytännössä mahtunut kaikki merkittävät elämäntapahtumani. Täyttäessäni 20 vuotta asuin Turussa ja olin juuri aloittanut opiskelun luokanopettajaksi. Silloin kolmikymppisyys tuntui todella kaukaiselta ajatukselta. Silloin ajattelin, että kolmekymppisenä elämä on varmasti jo monilta osin "valmis" ja tiedän, mikä minusta lopulta tulee "isona". 

Vähänpä tiesin silloin. Vaikka elämä on mullistunut kymmenen vuoden aikana useasti, ei se edelleenkään ole valmis. Nämä vuodet ovat myös opettaneet, ettei se sitä koskaan tulekaan olemaan. Elämä on ainutlaatuinen matka, joka polveilee ja poukkoilee mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Se heittää välillä eteen mielettömän hienoja ja toisaalta myös uskomattoman rankkoja tapahtumia. En edelleenkään tiedä, mikä minusta tulee "isona", mutta enää se ei oikeastaan haittaa. Luulen, että tulen ammatillisesti haahuilemaan vielä monen monta kertaa ja päätymään siinä samalla moneen mielenkiintoiseen toimeen ja työpaikkaan. 

Vaikka punainen lanka on edelleen näin kolmekymppisyyden äärellä kadoksissa, olen kuitenkin myös onnistunut saavuttamaan monia sellaisia asioita, joista uskalsin vain haaveilla silloin kymmenen vuotta sitten. Olen valmistunut yliopistosta, asunut ulkomailla ja matkustanut 38 eri maassa, työskennellyt mm. lastenhoitajana, mansikanmyyjänä, luokanopettajana, matkanjohtajana ja sisällöntuottajana, hankkinut koiran, päässyt opiskelemaan ammattikorkeakouluun, löytänyt elämäni rakkauden, mennyt kihloihin ja naimisiin, ostanut omistus- ja sijoitusasunnon ja synnyttänyt oman lapsen. 

Halusin tehdä tänne blogiinkin pienen koosteen tästä elämäni merkittävimmästä vuosikymmenestä. Valitsin jokaiselta vuodelta mielestäni kolme tärkeintä tapahtumaa. Jotakin kertoo jo se, että ainoastaan vuosi 2011 oli sellainen, etten meinannut keksiä siitä mitään kovin merkittäviä tapahtumia. Muiden vuosien suhteen oli lähinnä valinnan vaikeus, kun tärkeitä tapahtumia olisi ollut paljon kolmea enemmän.

2010

Sain ensimmäisen opiskeluvuoteni Turun yliopistossa päätökseen.

Hankin rakkaan koirani Mindin.



Muutin yhteen exäni kanssa.

2011

Tulin kummitädiksi ensimmäistä kertaa tammikuussa.

Juhlistin innoissani Suomen jääkiekon maailmanmestaruutta Turussa.



Hain lastentarhanopettajaksi Helsinkiin, mutta en päässyt.

2012

Tein ensimmäiset sijaisuuteni luokanopettajana.

Valmistuin kasvatustieteen kandidaatiksi.



Erosin exäni kanssa.

2013

Muutin Mindin kanssa Turun YO-kylään.

Aloin kirjoittaa Travelisa -blogiani.

Keskityin terveellisiin elämäntapoihin ja painoin ensimmäistä kertaa aikuisiälläni alle 70 kiloa.

2014

Valmistuin kasvatustieteen maisteriksi ja luokanopettajaksi.



Muutin takaisin juurilleni Lauttasaareen.

Vietin kuukauden vapaaehtoistöissä Kapkaupungin townshipissa ja reissasin sen jälkeen kolme viikkoa yksin ympäri Etelä-Afrikkaa.

2015

Treffailin ja vietin sinkkuelämää kyllästymiseen asti.

Aloitin työt oman 3. luokan opettajana.

Ihastuin vanhempaan ja varattuun kollegaan kaikkien periaatteideni vastaisesti.

2016

8.2. aloin seurustella tuon kollegani eli nykyisen mieheni kanssa.

Muutin avoliittoon mieheni kanssa.



Jatkoin töitä saman luokan kanssa 4. luokan opettajana.

2017

Uuvuin töissä ja pidin opintovapaata.

Huhtikuussa rakas koirani Mindi kuoli äkillisesti veritulppaan, mikä musersi maailmani.



27.7. menin kihloihin mieheni kanssa.

2018

Pääsin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi Humanistiseen ammattikorkeakouluun.

18.8. menin naimisiin rakkaan mieheni kanssa.

Teimme yli kolmen kuukauden mittaisen maailmanympärimatkan mieheni kanssa.

2019

Tulin raskaaksi.



Synnytin 27.11. rakkaan poikamme.



Ostimme nykyisen kotimme.

Kulunut vuosikymmen on ollut kerrassaan hengästyttävä ja on oikeastaan jopa helpottavaa kääntää uusi kappale elämässäni. Vaikka minulla on vielä paljon toiveita, haaveita ja suunnitelmia tulevien vuosien varalle, ei kolmekymppisyyden tarvitsisi olla ihan niin tapahtumarikas kuin tämä parikymppisyys. 

Kiitollisena ja onnellisena jätän hyvästit kaksikymppisyydelleni ja toivotan tervetulleeksi elämän kolmekymppisenä. Toivon sen sisältävän paljon iloa, onnea ja rakkautta. Aikaa perheen ja läheisten ihmisten kanssa, unohtumattomia matkoja, mielenkiintoisia juttuja opinto- ja työrintamalla sekä henkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Kolmekymppisyys, täältä tullaan!