Namaste Nepal!

Pikaterveiset Kathmandusta,  jonne saavuin eilen. Kahdessa päivässä olen ehtinyt nähdä jo vaikka mitä ja sen takia ajattelin purkaa akuuttia kuvatulvaa myös tänne blogin puolelle. Kathmandu on oikea hallittu kaaos, joka täyttää aistit väreillään ja tuoksuillaan. Alue kärsi kovasti vuoden 2015 maanjäristyksessä ja jälleenrakennus on edelleen käynnissä. Onneksi kuitenkin moni upea temppeli ja stupa myös  säästyi tuholta ja niitä olen saanut ihastella viime päivinä. 

Kirjoittelen myöhemmin enemmän Kathmandusta ja Bhaktapurista, jossa myös vierailin, mutta nyt kuvat saavat kertoa tarinaa puolestani. 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Minulla on huomenna suuntana Bhutan, josta riittää varmasti kirjoitettavaa vielä pitkäksi aikaa :)

Tervehdys pohjoisesta!

Hiihtolomaa vietimme tänäkin vuonna Ylläksen mahtavissa maisemissa. Vaikka talvi on helmikuussa tullut myös tänne etelään, tunsin silti itseni ihan talvituristiksi Lapin lumimassojen äärellä. Puhtaan valkoiset auringossa kimaltelevat hanget ja tykkylumesta taipuneet puut tekivät maisemista taianomaiset.

Lensimme loman aluksi Ouluun, jossa vietimme viikonloppua. Maanantaina hyppäsimme Onnibussin kyytiin, joka vei meidät Ylläsjärvelle. Reilu viiden tunnin matka kului uskomattoman nopeasti upeita maisemia etupenkiltä ihastellen. Me kun innostuimme oikein törsäämään ja ostimme yläkerran maisemapaikat yhdeksällä eurolla :D

Päästyämme perille kävimme syömässä burgerit Café Pasilassa, jossa oli kyllä paras burgeri pitkään aikaan. Suosittelen maistamaan paikan savupekoniburgeria, jos sattuu olemaan tuolla päin nälkäisenä. Vatsat pulleina otimme taksin mökille, jota aloimme lämmittää takapihan maisemia ihmetellen. Olimme samassa mökissä myös viime vuonna, joten paikat olivat jo aika tuttuja. Koska sukset olivat vielä matkalla, pistimme jalkaan vuokramökin lumikengät ja teimme pienen kävelyn ennen saunaa ja pakollista lumihangessa pyöriskelyä.

Päivät kuluivat pitkälti hiihdellen ja olympialaisia seuraten. Yhtenä päivänä vierailimme Lainion lumikylässä, jonka pääteemana oli Game of Thrones. Ei voinut muuta kuin ihmetellä, miten upeita taideteoksia lumesta ja jäästä on mahdollista saada aikaan.

Osa huoneista on myös majoituskäytössä, mutta itse en tiedä, tarkenisinko yötä lumihotellissa. 15 euron pääsymaksulla sai kiertää koko alueen ja kierroksen jälkeen nautimme vielä minttukaakaot jääbaarissa. Lainion lumikylässä on vuosittain eri teema, joten siellä voi vierailla vaikka joka vuosi. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka, jos lomailee lähiseuduilla.

Laskettelemaan pääsimme tänäkin vuonna vain yhtenä päivänä, koska toisena päivänä tuuli oli jo parkkipaikalla niin kovaa, että päätimme säästää rahamme ja palata mökille. Toisella yrityksellä meitä onnisti ja keli oli ihanan aurinkoinen, josta nautimme koko päivän Ylläksen rinteitä laskien.

Onneksi rinteitä on Ylläksellä niin paljon, että sieltä löytää tällainen harvemminkin lasketteleva sopivia laskupaikkoja. Myöskään mitään älyttömiä ruuhkia ei ollut hisseillä eikä ravintoloissa. Ja pysyin pystyssä joka laskun, joten ihan täysin eivät laskettelutaidotkaan olleet päässeet vuodessa ruostumaan.

Vanhempani ja Tuomas perheineen olivat kanssamme samassa mökissä ja juuri ennen paluutamme myös Jaakko perheineen saapui viettämään hiihtolomaa mökille. Suuremmilta riidoilta vältyttiin tänäkin vuonna, vaikka tilat kävivät välillä vähän ahtaiksi. Meillä on koko perhe niin harvoin nykyään koolla, että oli taas mukavaa viettää aikaa yhdessä vähän enemmänkin. Lauantaina vietimme koko porukalla kotailtaa, jossa juhlimme muun muassa Iivon olympiakultaa ja Viron itsenäisyyspäivää. Siihen oli mukava lopettaa onnistunut hiihtolomaviikkomme Ylläksellä. Toivottavasti noihin maisemiin tulisi taas palattua jossain vaiheessa.

Ylläs on ykkönen <3

Blogissa tulee varmaan taas hiljaista hetkeksi, koska eilen varmistui, että lähden todella lyhyellä varoitusajalla Bhutaniin ja Nepaliin jo tämän viikon perjantaina. Sitä ennen pitäisi myös käynnistää muutto-operaatiota, jotta pääsemme muuttamaan uuteen kotiin maaliskuun loppuun mennessä. Kunhan elämä tässä taas jossain vaiheessa hieman rauhoittuu, skarppaan blogin suhteen. Kirjoitettavaa on vaikka kuinka, mutta muu elämä menee tällä hetkellä sen edelle. Instagramin puolella yritän sen sijaan olla aktiivinen myös matkan aikana, jos nettiyhteydet vain toimivat.

Nauttikaahan näistä jäätävän upeista talvipäivistä, niin pitkään kuin niitä riittää! :) Itse ajattelin suunnata jossain välissä myös meren jäälle, nyt kun se on pitkästä aikaan ihan kunnolla jäässä myös täällä etelässä <3

Koti, jonka Sinä täytit

Minun piti julkaista nämä kuvat jo lähes vuosi sitten. Muutama päivä näiden kuvien ottamisen jälkeen jouduin kuitenkin yllättäen luopumaan sinusta ja ajattelin, etten koskaan julkaise näitä kuvia. Kuolemastasi on kulunut jo kymmenen kuukautta ja ensi kuussa jätämme hyvästit tälle asunnolle ja muutamme uuteen kotiin. Siksi päätin julkaista nämä kuvat, jotta muistaisin tämän kodin juuri sellaisena kuin haluan sen muistaa. Kun sinä vielä täytit sen.

Ennen sinä tulit minua aina ovelle vastaan häntä heiluen. Se oli parhaita hetkiä päivästäni ja sai minut aina hymyilemään. 

Nyt avaan oven ja vastassa on vain pimeys. Naapuri avaa kotiovensa samaan aikaan ja huudahtaa iloisen tervehdyksen koirallensa juuri sillä iloisella äänenpainolla, jolla minäkin aina tervehdin sinua. Suljen oven ja valahdan lattialle kyynelten vuotaessa.

Pyysit aina kohteliaasti lupaa sänkyyn nousemiseen. Nukuit kaikki yöt välissämme sängyssä. Halusit olla ihan lähellä ja välillä nukuit jopa pää tyynylläni. Herätessäni öisin silitin sinun silkkistä turkkia ja vaivuin uudestaan uneen.

Nyt välissämme on pehmoinen petisi täyttämässä sinun jättämää aukkoa. Joskus öisin kosketan sitä puoliunessa ja hetken aikaa luulen koskettavani pehmoista turkkiasi, kuten ennen. Kunnes taas muistan, etten enää koskaan pääse koskettamaan sinua. Yöpöydälläni on ystävän tekemä maalaus sinusta, jotta näen sinut viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla, kuten niin monta vuotta ennenkin.

Ennen rouskutit ruokaasi tyytyväisenä keittiön nurkassa. Otit aluksi yhden raksun maistiaiseksi olohuoneen matolle ja vasta todettuasi sen hyväksi ryhdyit syömään omalla paikallasi. Silloin tällöin annoin sinulle keittiön kaapista pieniä herkkupaloja, jotka saivat sinut erityisen tyytyväiseksi.

Nyt ruokapaikallasi on pieni pöytä, jonka alla on edelleen tarvikekassisi, jossa on cavalierien kuvia. Monta kertaa olen suunnitellut käyväni sen läpi ja yhtä monta kertaa olen jättänyt sen tekemättä.

Rakastit makoilla olohuoneen isolla matolla ja sohvalla kanssamme. Sohvalta katselit myös kadulla kulkevia ihmisiä suurella kiinnostuksella. Kun kuulosi heikkeni otit vakiopaikaksesi pienen sivupöydän alustan, josta näit sekä eteiseen, olohuoneeseen ja keittiöön, jotta pystyit tarkkailemaan liikkumistamme mahdollisimman hyvin.

Nyt tuolla paikalla on pieni hyllykkö, jonka alle et mahtuisi makaamaan. Oli pakko hankkia siihen jotain muuta, koska hain jatkuvasti katseellani sinua tuon pöydän alta, vaikka tiesin, ettet ole enää siellä.

Ennen ärsytti imuroida karvojasi ja siivota kuraisia tassunjälkiäsi kodistamme. Nyt vaalin jokaista karvaasi, jonka vielä kodistamme löydän. Kuvittelen sinun olevan vielä jollakin tavalla läsnä niin pitkään kuin vain löydän karvojasi nurkista, sängyn alta, lakanoista tai vaatteista.

Ilman sinua tämä koti on niin kovin tyhjä, täynnä sinun kokoisia aukkoja. Nyt ikkunalaudalla on uurnasi, mitali Kaverikoira-työstäsi ja digikehys, jossa vaihtuvat lukuisat kuvasi. Joka ilta silitän uurnaasi ja kuvaasi toivottaen hyvää yötä mamman rakkaimmalle Mindille. Kuten aina ennenkin.