Olipahan mahtavat kaksi päivää rakasta Suomea juhlien! Juhlapäivät pitivät sisällään paljon tärkeitä ihmisiä, herkullista ruokaa ja juomaa, juhlavia puheita ja musiikkiesityksiä, tanssia, laulua, perinteitä sekä paljon tunteita ja liikutuksen hetkiä. Itsenäisyyspäivän illan kruunasi vielä upea ilotulitus, jota seurasimme Tuomiokirkon edessä kuohuviiniä nauttien. Upea Suomi sai todella arvoisensa juhlat ja vielä mitä kauneimmassa talvisäässä.
Olen niin ylpeä tästä maasta ja sen kansasta. Nyt on aika kääntää katse kohti seuraavaa sataa vuotta, jotta Suomi pysyy mitä parhaana paikkana asua ja elää myös tulevaisuudessa. Hyvä Suomi!
Koska tänä vuonna pyhitän itsenäisyyspäivän ajan pelkkään juhlimiseen, en ehdi kirjoitella ajatuksiani Suomen sadan vuoden itsenäisyyteen liittyen. Sitten muistin, että blogin ensimmäisenä vuonna 2013 kirjoitin hyvin kattavasti asiasta ja allekirjoitan nuo ajatukset yhä näin neljä vuotta myöhemmin. Niinpä julkaisen tuon arkistojen aarteen 100-vuotiaan Suomen kunniaksi nyt uudestaan.
Itse koen suurta ylpeyttä siitä, että saan olla suomalainen ja kiitollisuutta siitä, miten ehdottomasti ja rohkeasti sotaveteraanit olivat valmiita puolustamaan maa mme itsenäisyyttä. En henkilökohtaisesti ymmärrä ihmisiä, joille suomalaisuus on kuin kirosana ja itsenäisyyspäivä pelkästään yksi vapaapäivä lisää kalenterivuodessa. Vuoteen mahtuu paljon merkityksettömiä juhlapyhiä, mutta itsenäisyyspäivä ei onneksi ole yksi niistä.
Itse olen kasvanut vahvasti isänmaallisessa perheessä, joten arvostus Suomen itsenäisyyttä ja sotaveteraaneja kohtaan on selkäytimessäni. Minulle suomalaisuus merkitsee monia sellaisia arvoja ja asioita, joita en vaihtaisi mistään hinnasta. Ensinnäkin, vaikka kuinka väännettäisiin ja käännettäisiin, on Suomi hyvinvointiyhteiskunta. Tällä tarkoitan sitä, että Suomessa kinataan siitä, että opiskelijoiden, kotiäitien tai eläkeläisten pitäisi saada lisää tukea yhteiskunnalta, kun suurimmassa osassa maailman maissa ei edes tunneta sellaisia käsitteitä kuin opintotuki, äitiyspäiväraha tai kansaneläke. En kuitenkaan tarkoita, etteikö parannettavaa olisi, joissain asioissa paljonkin, ja itsekin sorrun usein kritisoimaan yhteiskunnallisia päätöksiä. Tyytyväisyys tappaa kehityksen, joten on hyvä, että kritiikkiä esitetään, koska Suomessa meillä jokaisella on siihen oikeus ja mahdollisuus.
Suomalaisia pidetään stereotypisesti juroina, juntteina, väkivaltaisina ja masentuneina alkoholisteina. Varmasti olemme myös tuota kaikkea, mutta se on silti vain hyvin pieni osa suomalaisuudesta. Itse arvostan suomalaisessa mentaliteetissa eniten suoruutta, täsmällisyyttä, luotettavuutta ja hiljaisuutta. Vaikka nuokaan piirteet eivät tietenkään päde kaikkiin suomalaisiin, juuri nuo asiat korostuvat itselleni, varsinkin matkustaessa. Jotkut asiat ja piirteet ovat niin itsestäänselvyyksiä, että niitä tajuaa arvostaa vasta, kun joutuukin kokemaan jotain täysin päinvastaista.
Vuoden 2017 tulen ikävä kyllä muistamaan myös vuotena, jolloin Mindi-rakas lähti viereltäni Sateenkaarisillalle :(
Tiedän, että kun taas suuntaan Aasiaan, tulen kaipaamaan suomalaisten tapaa sanoa asiat suoraan, toisin kuin aasialaisissa kulttuureissa, joissa pelätään kasvojen menetystä. En voi sietää myöhästelyä, mutta maailmalla tajuaa, että Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin, joissa asiat oikeasti tapahtuvat ajallaan (ainakin lähes aina). En edes pysty muistamaan, kuinka monta kertaa olen matkustaessa joutunut huijatuksi tai ainakin huijauksen yrityksen kohteeksi. Suomessa taas voi lähes huoletta unohtaa ostokset, koiran tai vaikka vauvan julkiselle paikalle ja ne lähes 100 %:n todennäköisyydellä odottavat siinä vielä puolenkin tunnin kuluttua. Myös suomalaisten luontevaa hiljaisuutta alkaa kaivata ennemmin tai myöhemmin maailmalla. On vapauttavaa, kun ei tarvitse pakolla keksiä jotain turhaa small talkia, vaan voi välillä olla täysin hiljaa vaivaantumatta.
Vaikka arvostan tiettyjä piirteitä "suomalaisuudessa" se ei tarkoita sitä, että pitäisin sitä muuttumattomana tai etten arvostaisi muita kulttuureja. Suomalaisuuden, kuten koko ihmisyyden, suurin rikkaus on erilaisuus. Yksikään suomalainen ei ole samanlainen kuin toinen, niin kuin ei yksikään ihminen ole samanlainen kuin toinen. Silti haluan ajatella, että me kaikki ihmiset olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Siksi en hyväksykään ihmisten leimaamista pelkästään syntyperän, kielen tai ihonvärin perusteella. Mutta en myöskään hyväksy ihmisten hyysäämistä edellisillä perusteilla. Jokainen yksilö vastaa teoistaan, eikä yhdenkään yksilön pitäisi määrittää koko yhteisöä.
Rakastan myös monia hyvin konkreettisia suomalaisia asioita. Näitä ovat muun muassa monet ruuat ja herkut, desing, musiikki, kirjallisuus, elokuvat, sauna ja luonto. Mitä olisikaan elämä vaikka ilman ruisleipää, salmiakkia, Muumeja, Eppu Normaalia, Tuntematonta sotilasta, puhtaita metsiä tai kuumia löylyjä ja niiden jälkeisiä lumienkeleitä? Ihan vain muutaman mainitakseni.
Itsenäisyydestä puhuttaessa ei vaan voi ohittaa sotaveteraanien merkitystä. He olivat valmiita uhraamaan oman, perheen ja ystävien hengen sen puolesta, että meillä olisi vapaa ja oma maa, jossa kaikilla olisi hyvä elää. Meidän suomalaisten olisikin edes kerran vuodessa hyvä miettiä, mitä me olisimme nykypäivänä valmiita uhraamaan oman kotimaamme edestä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on nykyään niin itsestäänselvyys, että aivan liian harvoin tulee muistettua, miten paljon sen eteen on taisteltu ja uhrattu.
Jokaisena itsenäisyyspäivänä, missä päin maailmaa ikinä olenkin, mieleni valtaa suuri lämpö, nöyryys, ylpeys ja etenkin kiitollisuus. On upeaa saada olla suomalainen tänään ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. Ainakin itse aion tehdä kaikkeni, että Suomi pysyy vielä tulevaisuudessakin paikkana, jonka tulevatkin sukupolvet voivat ylpeänä ilmoittaa kotimaakseen.
"Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten"
- Jalkaväen kenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth
Lopuksi vielä pieni pätkä mielestäni ehkä kaikkien aikojen hienoimmasta sävellyksestä, Sibeliuksen Finlandiasta.
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja me kaikki suomalaiset!
Minä selvisin siitä! Eilen palasin takaisin 10 päivää kestäneeltä Etelä-Afrikan matkalta, jossa toimin matkanjohtajana. Se on syy, miksi blogi on ollut hiljaisuudessa taas pidemmän aikaa. Viikot ennen reissua, kun kuluivat lähinnä kaikkea Etelä-Afrikkaan liittyvää materiaalia läpi kahlaten, muistiinpanoja raapustaen ja jännitystä keräten.
Nyt se kaikki on ohi ja voin ilokseni todeta, että reissu sujui odotuksiini nähden lähes täydellisesti. Tekniikka toimi koko matkan ajan hyvin, ryhmä oli tosi mukava ja kohtasimme vain vähäisiä vastoinkäymisiä. Etelä-Afrikka oli vähintään yhtä ihana kuin vuonna 2014 ja tarjosi täydellisen työympäristön, jossa unohti välillä kokonaan olevansa töissä. Ja se tunne, kun on taas astunut oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ylittänyt itsensä ja selvinnyt siitä voittajana, on ihan mahtava!
Ei valittamista työmaisemista Pöytävuoren laella.
Monta tarinaa on tuosta ja parista edellisestäkin matkasta vielä kertomatta. Niistä riittää kirjoitettavaa tänne blogin puolelle varmasti ensi vuoteen asti. Kunhan kaikelta juhlimiselta kerkeän. Tänään on pikkujoulut, huomenna suuret juhlat Suomi100 hengessä ja sitten varsinainen itsenäisyyspäivä. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille jo näin etukäteen!
