Lovrijenacin linnoitus ja Dubrovnikin rantoja

Vielä on kertomatta osa Kroatian matkasta, joten on aika tehdä piipahdus kesäisen kuumaan Dubrovnikiin. Väkisin alkoi kuvia selaillessa taas matkakuume nousta pintaan. Pitkästä aikaa minulla ei ole mitään ulkomaille suuntautuvaa reissua suunnitteilla, mikä on todella harvinaista. No onneksi on vielä vanhojen reissujen muistoja takataskussa, joita voi ihastella tulevia matkoja odotellessa.

Dubrovnik on todella kaunis kaupunki meren rannalla, joka kohoaa korkealle mäenrinteille. Kaupungissa on toinen toistaan upeampia, vanhoja rakennuksia ja niistä yhteen kävimme tutustumassa myös vähän tarkemmin vanhankaupungin ulkopuolella.

Lovrijenacin linnoitus sijaitsee pienen kävelymatkan päässä kaupunginmuureista, omalla niemekkeellään. Linnaketta ja sieltä aukeavia upeita maisemia pääsee katselemaan kapuamalla ylös jyrkät kiviportaat. Perimätiedon mukaan linnoitus rakennettiin 1000-luvulla kaupungin suojaksi ja sitä on vahvistettu useita kertoja. Nykyään linnoituksessa kuvataan myös Game of Thrones-sarjaa ja kesällä siellä järjestetään näytelmiä ja konsertteja. Linnoitukseen pääsee samalla pääsylipulla kuin kaupungin muureille.

Vähän matkan päästä linnoituksesta sijaitsi pieni uimaranta, jonne pysähdimme nauttimaan auringosta ja virkistävästä merivedestä. Myös toisella puolella Gradia sijaitsi huomattavasti isompi uimaranta palveluineen, mutta siellä emme käyneet lomamme aikana. Ymmärsin myös, että vähän keskustan ulkopuolella sijaitsee useampia, parempiakin rantoja, mutta meille riitti tuo pieni oikein hyvin.

Tuon isomman rannan tuntumassa sijaitsee myös kaunis Art Gallery Dubrovnik, jonne on ilmainen pääsy Dubrovnik Cardilla. Tuo kortti kannattaa ehdottomasti hankkia, jos viipyy kaupungissa yhtään pidempään.

Majoituimme matkamme aikana kauempana keskustasta, todella korkealla mäenrinteellä, josta aukesi huikeat näkymät satamaan ja lähisaarille. Ainoa ongelma vaan oli se, ettei lähistöllä ollut yhden hotellin lisäksi mitään ruokapaikkoja. Jos halusi syötävää piti joko ottaa kyyti alemmas tai tehdä tuo sama matka jyrkkiä ja loputtoman pitkiä portaita pitkin. Alaspäin tuo oli vielä siedettävää, mutta takaisin kipuaminen täydellä vatsalla oli melkoinen urheilusuoritus.

Nyt alkaa olla tuokin matka vihdoin paketissa. Arkistojen kätköissä on kyllä toinen toistaan naurettavampia härökuvia Viivin kanssa, että ehkä koostan niistä vielä jonkun postauksen, jossa selviää tuon matkan todellinen luonne :D

Ulkona on aivan ihana ilma, joka saa jo odottamaan kesää innolla. Toivottavasti se olisi tänä vuonna täällä Suomessakin ihanan lämmin ja aurinkoinen. Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Onnea 4-vuotias Travelisa!

Niin se vaan tänään napsahtaa täyteen jo Travelisan neljäs blogivuosi. Neljä vuotta on suhteellisen lyhyt aika ihmisen elämästä, mutta nämä vuodet ovat olleet täynnä mullistavia kokemuksia ja elämäntapahtumia. Neljäs blogivuoteni on ikävä kyllä ollut koko blogihistoriani hiljaisin ja postauksia on kertynyt vuoden aikana vain 35. No, jokaisena kuukautena olen sentään jaksanut tuottaa vähintään yhden kirjoituksen, joten täyshiljaisuus täällä ei kuitenkaan ole ollut.

Tämän kuluneen vuoden aikana arkeni on ollut aikaisempaa kiireisempää, stressaavampaa ja väsyttävämpää. Sen lisäksi parisuhde on tullut mukaan kuvioihin vallaten ansaitsemaansa tilaa elämästäni. Vuosi sitten koin vahvasti, että oli aika pitää taukoa bloggaamisesta. Kirjoittaminen ei tuntunut enää mielekkäältä tai innostavalta, vaan väkinäiseltä ja pakonomaiselta.

Lauttasaaren kotimaisemia neljänä vuodenaikana. Kevään kukkaloisto...

...vaihtui kesän epävakaisiin ilmoihin...

Nyt huomaan tehneeni täysin oikein rauhoittaessani blogini tahtia. Vasta nyt opintovapaalla olen todella tajunnut, miten lähellä kävin loppuunpalamista tänä vuonna. Jos olisin siihen samaan kaaokseen yrittänyt vielä väkisin ylläpitää blogiani normaalisti, olisin todennäköisesti jossain hoidossa tällä hetkellä.

Tietysti harmittaa, ettei kuluneesta vuodesta ole tallentunut materiaalia ja ajatuksia samalla tavalla kuin muista vuosista. Toisaalta monet tunteistani ja ajatuksistani ovat olleet niin ikäviä, että on ehkä ihan hyvä, etteivät ne tänne tallentuneet. Haluan kuitenkin, että Travelisan yleisvire pysyy positiivisena, vaikka oma päänsisäinen vire ei sitä aina olisikaan.

...syksyn kirkkaaseen kuulauteen...

...ja lopulta talven pakkasiin.

Merkittävimmät tapahtumat tämän vuoden aikana ovat olleet yhteenmuutto poikaystävän kanssa heinäkuussa, toinen vuoteni luokanopettajana (kaikkine iloineen ja tuskineen), Mindin ikävät sairaudet, opiskelujen aloittaminen, monet mielenkiintoiset kokemukset, iloiset juhlat ja unohtumattomat matkat. Tämän vuoden aikana olen taas tajunnut sen, miten suuri merkitys läheisten tuella ja rakkaudella on silloin, kun on itse aivan hukkumispisteessä. Siitä iso kiitos heille kaikille <3

Vuoteen on mahtunut myös paljon mukavia juttuja :)

Vaikka blogi on elänyt hiljaisemmalla vaihteella koko vuoden, reissuja on kertynyt kuitenkin ahkerasti. Travelisan neljännen vuoden aikana matkustin kuuteen eri maahan. Blogivuosi starttasi pääsiäsimatkalla Huippuvuorien upeisiin maisemiin, jossa serkkuni opiskeli. 

Toukokuussa taas kävimme työporukan kanssa Tallinnassa virkistysreissulla. Kesään puolestaan mahtui kaksi mukavaa matkaa. Poikaystävän kanssa vietetty loma Maltalla ja Viivin kanssa häröily Kroatiassa. 

Vähän aikaa sitten muuten luin, että tuo oikean yläkulman upea The Azure Window on sortunut :(

Vuodenvaihteessa kävimme vielä avomiehen kanssa lämmittelemässä ja rentoutumassa Gambiassa, josta teimme myös päiväretken Senegalin puolelle.

Ulkomaiden lisäksi olen myös reissannut ahkerasti koti-Suomessa. Vuoteen on mahtunut  muun muassa luontoretkeilyä pääkaupunkiseudulla, mökkeilyä ja veneilyä Porvoossa, vierailu Turun seudulla, partioleiri Roihu Hämeenlinnassa, hiihtoloma Ylläksellä ja viikonloppuvierailu Oulussa. 

Tänä vuonna kotimaa tuleekin varmasti olemaan matkailuni pääkohde ja innolla otan vastaan vinkkejä kotimaan matkailuun liittyen.

Travelisan neljäs vuosi on opettanut minulle tärkeitä asioita. Ensinnäkin sen, että itselleen täytyy olla armollinen. Ja sen, että välillä on pakko pysähtyä hengähtämään, jotta jaksaa taas jatkaa matkaansa eteenpäin. Se on myös opettanut elämän arvaamattomuudesta, niin hyvässä (ja etenkin) pahassa. On vain hyväksyttävä se, etten pysty ennustamaan tulevaa. Tämän kuluneen vuoden aikana olen myös muistanut, että itselleen täytyy olla rehellinen ja joskus täytyy tehdä rohkeita päätöksiä, jotta voi olla onnellinen. Ja sen, että täytyy uskaltaa rakastaa.

Monta asiaa on tulevaisuudessa täysin avoinna. Eipä ole ensimmäinen kerta. Mutta jos jotain nämä kuluneet vuodet ovat opettaneet, niin sen, että muutos on yleensä aina lopulta hyväksi. Tuntui se sitten kuinka vaikealta tahansa. En siis oikeastaan edes odota tasaista vuotta, mutta toivon, että siitä jää käteen enemmän hyvää kuin pahaa.

Vuosi on ollut todella haastava, mutta nyt oloni on pitkästä aikaa hyvä. Minulla on vapaus tehdä asioita, joista nautin ja suhtaudun tulevaan suurella mielenkiinnolla. Minulla on rakkaita ihmisiä elämässäni. Minulla on taloudelliset asiat kunnossa ja olen suurin piirtein terve. Minulla on viihtyisä koti, rakastava mies ja ihanin koira. Tästä olotilasta on mukavaa startata taas uusi vuosi Travelisan historiassa.

Kiitos kaikille lukijoille, jotka olette pysyneet matkassani tämän astetta hiljaisemmankin vuoden aikana. Kiitos etenkin kaikista ihanista ja mielenkiintoisista kommenteista, olette parhaita <3 Saas nähdä, mitä tämä elämänmittainen matka taas tulevana vuonna pitää sisällään :)

Safarilla Senegalissa

Teimme vuodenvaihteen Gambian matkallamme vain yhden varsinaisen päiväretken. Se suuntautui naapurimaa Senegalin puolelle Fathalan luonnonreservaattiin, jossa teimme vajaa kahden tunnin safariajelun. Retki maksoi 4850 GMD eli noin 113 euroa. Vaikka itse safariajelu oli melko lyhyt, meni retkeen koko päivä, koska Afrikassa nyt asiat eivät vain suju ihan samalla vauhdilla kuin täällä Suomessa.

Lähdimme liikkeelle aikaisin aamusta ja ajoimme Gambian pääkaupunkiin Banjuliin odottamaan satamaan lauttamme lähtöä. Lautta kulkee koko Gambia-joen yli, eikä sillä ole minkäänlaista aikataulua. Odottelimme lautalle pääsyä vajaan tunnin. Satama-alue oli aivan täynnä ihmisiä ja lautta tuli todella täyteen jo siinä vaiheessa, kun pääsimme sen kyytiin. Tuon lastaamisen jälkeen kuitenkin aukesi vielä erillinen portti, josta tulvi valtavat määrät lisää ihmisiä lautalle. Siinä vaiheessa vaan toivoin, ettei lauttamme hukkuisi keskelle jokea. Odottelu paahtavassa aamuauringossa oli todella tuskallista ja kun siihen yhdistettiin vielä huonot uutiset Mindistä, niin olin lähellä luovuttaa koko retken suhteen.

Lopulta lautta lähti kuitenkin ylittämään jokea ja pääsimme turvallisesti sen toiselle puolelle. Barran satamasta matkamme jatkui minibusseilla kohti Gambian ja Senegalin rajaa. Matkan aikana asiantunteva oppaamme kertoi paljon mielenkiintoista tietoa Gambian ja Senegalin välisistä suhteista. Rajalle päästyämme meillä oli jo hirveä nälkä, koska emme olleet tilauksestamme huolimatta saaneet aikaista aamiaista hotelliltamme. Onneksi opas vei meidät pikaisesti ostoksille, ennen kuin lähti hoitamaan rajanylitystä. Odotellessamme opasta paikalliset naiset ja lapset yrittivät tyrkyttää auton ovista ja ikkunoista kaikkea mahdollista ostettavaksemme.

Rajalta ajelimme vielä puolisen tuntia Fathalan luonnonreservaattiin, joka on 6000 hehtaarin kokoinen luonnonpuisto Senegalissa. Se on yksi harvoja paikkoja enää Länsi-Afrikassa, missä on mahdollisuus nähdä alkuperäislajeja omassa ympäristössään. Metsästys on tuhonnut lähes kaikki Länsi-Afrikan eläinkannat ja osa eläimistä on jouduttu tuomaan muualta Afrikasta Fathalaan.

Puiston sisäänkäynnillä vaihdoimme menopeliksi ison safariauton, jolla lähdimme kiertämään puistoa villieläinten näkemisen toivossa. Olen ollut aikaisemmin safareilla Keniassa ja Etelä-Afrikassa, mutta Fathala yllätti minut täysin tiheällä kasvillisuudella. Opas kertoikin, että puiston kasvillisuus täytyy polttaa vuosittain, jotta edes jonkinlainen näkyvyys säilyisi alueella. Siitä huolimatta sain monta osumaa puiden ja pensaiden oksista istuessani reunapaikalla autossa. 

Meillä kävi todella hyvä tuuri jo ensimmäisellä aukeammalla paikalla. Siellä meitä odotti ylväs isosarvikuono, joka ikävä kyllä oli ilman lajitovereita. Sen seurana viihtyivät suloiset villisiat ja upea seepralauma. Seuraavalla juomapaikalla vastaan tuli lisää villisikoja ja paljon erilaisia antilooppeja.

Pitkät pätkät saimme ajella näkemättä juuri mitään muuta kuin tiheää kasvillisuutta ja valtavia termiittipesiä. Tiet olivat todella kapeita ja välillä jäimme jumiin tielle, kun pienemmät autot hajosivat haastavilla teillä aiheuttaen ruuhkaa. Aika kului ja toivoimme näkevämme vielä kirahveja ennen paluutamme. Juuri, kun aloimme jo luopua toivosta, vilahti kauempana kirhavin pää. Teimme täyskäännöksen ja lähdimme kovaa kyytiä kirahvien perään. Tavoitimme ne pienellä aukiolla. Opas kertoi kyseessä olevan emä ja kaksi poikasta.

Sitten olikin aika palata puiston taukopaikalle, jossa meitä odotti herkulliset pizzat valmiina. Hetken aikaa ihastelimme myös pihassa mönkiviä kilpikonnia, kissoja ja erilaisia lintuja. Sen jälkeen pakkauduimme takaisin minibusseihin ja käänsimme nokan kohti Gambiaa. Paluumatka oli pitkä, mutta lauttaan pääsimme onneksi suoraan ilman turhaa odottelua. Takaisin hotellilla olimme kuitenkin vasta jo pimeän laskeuduttua.

Retki Fathalaan oli mukavaa vaihtelua rennolle löhölomalle, mutta sen verran rankka, että päätimme pyhittää koko loppuloman pelkälle rentoilulle. On surullista, miten paljon Afrikan upeaa luontoa ja eläimistöä on tuhoutunut ihmisten toimesta. Onneksi on kuitenkin vielä Fathalan kaltaisia paikkoja, joissa eläimet saavat elää rauhassa omassa elinympäristössään.