Kimpoileva elämä

Minulla ei varmaan koskaan ole ollut näin levotonta vuotta kuin tämä kuluva. Pisimmän ajan olen viettänyt samassa paikassa yhtäjaksoisesti varmaankin Pattayalla alkuvuodesta (noin kuukausi) ja muuten olenkin siten kimpoillut eri kaupunkien välillä sekä ulkomailla että kotimaassa. Välillä sitä miettii, osaako sitä edes asettua enää paikoilleen yhteen paikkaan?

 

Viimeisen kahden viikon aikana olen kimpoillut akselilla Porvoo-Lappeenranta-Porvoo-Helsinki-Turku-Helsinki ja tänään tai huomenna suuntana on jälleen Porvoo. Tavallaan kivaa, tavallaan todella rasittavaa. No, onneksi on sentään vielä hyvät ilmat. Elämän suunta on edelleen hakusessa, mutta olen viime aikoina haudutellut erästä vaihtoehtoa päässäni, joka on alkanut tuntua ehkä siltä parhaimmalta ajatukselta pitkään aikaan. Sen toteuttaminen vaatisi kuitenkin paljon käytännönjärjestelyjä ja rohkeutta astua tuntemattomaan. Koska en ole puhunut siitä vielä juuri kenellekään, en aio sitä vielä tämän enempää täällä blogissakaan pureskella. Sanotaan vaikka näin, että järkeni ja sydämeni käyvät tällä hetkellä aikamoista taistelua keskenään ja mielenkiinnolla itsekin odotan, kumpi voittaa tämän kamppailun.

 

Kesämaisemia kimpoilujeni varrelta

 

Sydänsurujen lisäksi olen ollut ihan oikeastikin kipeänä koko edellisen viikon. Epämääräiset oireilut kärjistyivät perjantai-iltana niin koviksi, että harkitsin hetken jopa päivystykseen lähtöä, mutta selvisin onneksi aamuun asti. Oireilut aiheutti todennäköisesti ärhäkkä virtsatietulehdus, joka oli mahdollisesti levinnyt munuaisiin asti. Nyt olen antibioottikuurilla, joka on onneksi helpottanut oloani merkittävästi. Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät tosiaan säntäile lääkäriin ensimmäisten pienten oireiluiden takia, vaan odottavat hampaita kiristellen siihen asti, että hädin tuskin pystyvät liikkumaan. No, onneksi on olemassa lääkäriveli, jolle voi soittaa hätätilanteissa :)

 

Viime aikoina olen myös taas tajunnut, miten tärkeitä ystävyyssuhteet oikein ovat. Olen saanut viettää viime aikoina onnekseni paljon aikaa Viivin seurassa ja lähes joka päivä mietin, miten ainutlaatuista sellainen ystävyys oikein on. Se kestää vuodet, etäisyydet, ilot ja surut, kantaa läpi ihmissuhdekolhujen, naurattaa niin että vatsaan sattuu ja saa minut tuntemaan itseni hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Jos se ei ole arvokasta, niin mikä sitten?

 

Tosiystävyys ei onneksi perustu ulkoisiin tekijöihin. Viime kesän Prahan matkaa naurulla muistellen :D

 

Tosiystävyys ei katoa minnekään vaikka toinen olisi tuhansien kilometrien päässä pidemmänkin aikaa. Sen sain ilokseni huomata, kun toinen tärkeä ystäväni Emily tuli pikavisiitille Suomeen puolen vuoden aussielämänsä jälkeen. Juttelu jatkui aivan yhtä luontevasti kuin puoli vuotta sitten, kun jätimme hyvästit Bangkokissa. Toivon mukaan saamme tällä viikolla tehotriommekin pitkästä aikaan kokoon, kun olen kutsunut Emilyn ja Camillan mökillemme.  Nauru ei varmaan ihan heti tule taas loppumaan ja hyvä niin. Elämä on ihan liian lyhyt synkistelyyn.

 

Kikattava kolmikkomme on pian taas kasassa, jos ja kun Emilykin vaan saadaan pysymään paikallaan :D

 

Olipas kimpoileva postaus, mutta sellaista on elämänikin. Mukavaa viikon alkua kaikille :)

Kesähaaste 16/23: Lempi tv-sarjani

Myönnän heti alkuun olevani television suurkuluttaja. Kesällä sen anti on kuitenkin todella surkeaa ja etenkin tänä kesänä olen katsonut telkkaria hämmentävän vähän. Oikeastaan tällä hetkellä vain sunnuntai on "virallinen" telkkupäiväni, kiitos Koston ja 24:en. Ehkä ihan hyvä pitääkin välillä vähän hiljaiseloa sen kanssa, kun syksyn tullen sitä tulee varmaan taas töllötettyä ihan liikaa. Innolla odottelen jo ainakin Iholla-sarjaa, Vain elämää-ohjelman uutta tuotantokautta sekä tietty Salkkareita (:D).

Olen todella kaikkiruokainen tv-sarjojen suhteen ja seurailen kaikennäköistä aina komedioista draamaan ja jännityksestä fantasiaan. TV-lemppareita löytyy sekä kotimaisista että ulkomaisista tuotannoista. Parhaimpina (siis pahimpina :D) aikoina saatan seurata viikoittain noin 15 sarjaa ja siihen päälle harrastaa vielä kanavasurffailua. Telkkarin katsominen on lukemisen ohella minulle yksi keino irrottautua arjen stressistä ja nollata päätä. Lukemiseen verrattuna se on myös jotenkin vaivattomampi keino, minkä takia sitä tuleekin harrastettua huomattavasti enemmän.

Lempparisarjoja on paljon ja minulta menisi ikä ja terveys, jos esittelisin ne kaikki yksityiskohtaisesti tässä, joten päätin vain nyt luetella osan suosikeistani jaoteltuina eri kategorioihin. Kaikki listaamani sarjat ovat sellaisia, jotka voisin koska vaan katsoa uudestaan, mikä on ainakin minulle hyvän sarjan merkki. Jos joku haluaa kuulla tarkemmin jostakin sarjasta, niin vastaan ilomielin. Tosin google hoitaa sen homman varmasti paljon paremmin kuin minä :D

Komediat:

Frendit, Sinkkuelämää, Hävyttömät, Miehen puolikkaat, Taran monta elämää, Californication, Asunto 23, Kolme miestä ja tyttö

Draamat:

Täydelliset naiset, OC, Everwood, Kosto, Rimakauhua ja rakkautta, Pelinaiset

Jännitys-/rikossarjat:

Dexter, Mentalist, Pako,  Las Vegas, Silta, 24, Jälkiä jättämättä, Holmes NYC

Fantasia:

True Blood, Olipa kerran

Musiikki:

Glee, SMASH

Tosi-tv:

Huippumalli haussa, Pelkokerroin, Tough Love, Häähullut, Läskiohjelmat

Kotimaiset:

Salatut elämät, Klikkaa mua, Helppo elämä, Vain elämää, Iholla, Kumman kaa, Toisen kanssa, Tanssii tähtien kanssa, Kadonneen jäljillä, Maajussille morsian, Läskiohjelmat

Sarjojen lisäksi tulee tietysti katsottua erinäinen määrä keskustelu- ja ajankohtaisohjelmia, dokumentteja yms. Listoista unohtui varmasti vielä monta suosikkia, koska suorituskykyni ei ole viime aikoina ollut ihan huipussaan. En tiedä, onko kyseessä vain reissausväsymys vai jokin oikea terveysongelma. Mutta lisäilen unohtuneita suosikkeja myöhemmin, jos tulee vielä mieleen. Taidanpa kömpiä nyt takaisin sohvannurkkaan elätellen toivoa siitä, että telkkaristakin tulisi jotakin katsomisen arvoista. Ainakin ysiltä tulee taas kaksi jaksoa Sinkkuelämää, se vain toimii aina :)

Kesähaaste 15/23: 5 merkittävintä kirjaa

Helteinen heinäkuu alkaa lähestyä loppuaan ja mikäs sen parempaa tekemistä näillä keleillä, kun napata kirja kaveriksi rannalle tai puistoon. Olen aina rakastanut lukemista ja etenkin näin kesäaikaan tulee luettua aika paljon. Olen kuitenkin myös melko kausittainen lukija. Välillä saatan lukea parissa viikossa kasan kirjoja ja välillä taas saattaa kulua puolikin vuotta täysin ilman kirjoja.

 

 

Lukeminen on mielestäni yksi parhaimmista tavoista rentoutua ja irtautua arjesta. Kirjat voivat naurattaa tai itkettää, ihastuttaa tai vihastuttaa, mutta aina ne herättävät ajattelemaan. On mielenkiintoista myös välillä keskustella kirjallisuudesta ja siitä, miten joku toinen on kokenut jonkin kirjan, jonka olen itsekin lukenut. Jokainen lukija tekee kuitenkin tekstistä oman tulkintansa peilaten sitä omiin kokemuksiinsa ja siten saman tekstin voi nähdä hyvinkin eri tavalla.

 

Minun olisi mahdotonta valita kaikkien aikojen parasta kirjaa, koska monet teokset ovat onnistuneet tekemään minuun suuren vaikutuksen hyvinkin erilaisilla tavoilla. Onneksi tehtävänä onkin listata merkittävimmät, eivätkä parhaimmat, kirjat, koska muuten olisin pulassa. Tässä tulisi siis viisi kirjaa, jotka ovat merkinneet minulle eniten tähänastisen elämäni aikana.

 

1. Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja vaari

 

 

Kyseinen kirja on minulle merkittävä siksi, että se on ensimmäinen "kunnon" kirja, jonka muistan lukeneeni. Sen jälkeen olenkin lukenut kaikki Heinähattu ja Vilttitossu -kirjat ja ne ovat edelleen mielestäni yksiä parhaimmista lastenkirjoista. Kirjat ovat sopivan pituisia, hahmot ovat viihdyttäviä ja niiden huumori puree lapsien lisäksi myös aikuisiin (tai ainakin minuun :D). Nopolan siskosten kieli on rikasta ja leikittelevää ja etenkin kirjojen dialogi on todella osuvaa. Olen lukenut myös heidän muuta tuotantoa, mutta Kattilakosken sisarukset ovat edelleen lempihahmojani.

 

2. Uma Aaltonen: Colette - pieni musta koira

 

 

Tämän kirjan tekee minulle merkittäväksi se, että se on ensimmäinen kirja, jota lukiessa aloin itkeä. Kirjat itkettävät minua harvemmin kuin esimerkiksi elokuvat ja tv-sarjat, mutta välillä aihe tai kirjoitustyyli on niin koskettava, että tekstirivejä joutuu tihrustamaan sumeilla silmillä. Coletten tarina kosketti minua syvästi yleisen eläinrakkauteni takia, mutta erityisesti sen takia, että minullakin oli pieni, musta koira nimeltään Geena. Toisin kuin Colette Geena sai onneksi kasvaa myös isoksi, mustaksi koiraksi ja elää 10 onnellista koiranvuotta perheessämme. Kirjan takakanteen on kirjoitettu kirjailijan sanat, jotka itsekin allekirjoitan täysin: "Olen yksi niistä ihmisistä, joille yksi elämän tarkoituksista on olla koirilleni se ihminen, jolle koira tahtoo olla ihmisen paras ystävä."

 

3. J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

 

 

Kaikista lukemistani kirjoista juuri Harry Potterit ovat merkinneet minulle eniten. Kasvoin samaa tahtia Harryn kanssa, minkä takia kirjoihin oli helppo samastua. Muistan vieläkin sen innon, jolla odotin seuraavan kirjan ilmestymistä ja miten en meinannut saada laskettua kirjaa käsistäni, ennen kuin se oli luettu. Potterit avasivat minulle oven fantasiamaailmaan ja niitä ovat seuranneet muun muassa Narnian tarinat, Taru sormusten herrasta ja Twilight. Pottereilla on kuitenkin aina erityisasema minun sydämessäni ja voisin lukea ne aina vain uudestaan ja uudestaan.

 

4. Dan Brown: Da Vinci -koodi

 

 

Dekkarit ja muu jännityskirjallisuus olivat kuuluneet jo pitkään lempilukemistooni ennen Da Vinci -koodia, mutta se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen tarjoamalla jotakin aivan uutta. Dan Brownin tapa sekoittaa faktaa ja fiktiota on huikea, enkä ole törmännyt vastaavaan koskaan. En edes muista, kuinka monta kertaa googlettelin lukemisen aikana kirjassa olevia tauluja ja paikkoja ja aina Pariisissa käydessä yritän löytää kirjaan liittyviä asioita. Tuon jälkeen olen kahlannut läpi myös muuta Brownin tuotantoa ja yksikään kirja ei ole tuottanut minulle pettymystä.

 

5. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

 

 

Mietin pitkään viidettä kirjaa, jonka nostan listalle. Päädyin lopulta kirjaan, joka aikanaan kosketti minua syvästi ja avasi silmiäni maailman epäoikeudenmukaisuuta ja eriarvoisuutta kohtaan. Olen lukenut kirjan useamminkin ja joka kerta Mariamin ja Lailan tarinat moni-ilmeisessä Afganistanissa saavat pääni tulvilleen ajatuksia ja tunteita. Täällä turvallisessa ja melko tasa-arvoisessa Suomessa on vaikea ymmärtää, miten monet ihmiset ympäri maailmaa joutuvat kohtaamaan uskomatonta vääryyttä ja hirveyttä läpi koko elämänsä. Parasta kirjassa onkin se, miten lähelle lukijaa sen päähenkilöt pääsevät elämän eroavaisuuksista huolimatta. Yllättävintä taas on se, että sen on kirjoittanut mies, mutta se tekee siitä myös hyvin merkityksellisen.

 

Lukeminen kannatta aina ja suosittelen sitä harrastukseksi kaikille. Ulkona alkoikin juuri sopivasti myrskytä, joten taidanpa avata kirjan ja käpertyä sohvannurkkaan. Lukuiloa kaikille :)