"Syyslomailua"

Vaikka joudunkin nykyään olemaan yliopistolla vähemmän kuin koskaan ja työrintamallakin on ollut viime aikoina hiljaista, päätin kuitenkin pyhittää itselleni "syysloman" gradusta siinä toivossa, että sen jälkeen pääsisin sen kimppuun ihan uudella tarmolla (niin varmaan :D). Suuntasinkin siis viime perjantaina kohti Helsinkiä viikonlopuksi ja siitä matka jatkui sunnuntaina vielä Porvooseen mökille. Oli ihana päästä näkemää koko perhettä, ystäviä ja muita tuttuja ja sukulaisia pitkästä aikaa. Lomafiilistä edisti tietysti myös äidin täyshoitolasta nauttiminen. Vaikka dieetti ja lihaton lokakuu saivatkin kyytiä äidin herkkujen myötä, olivat ne myös ehdottomasti sen arvoisia! Laihduttamaan ja kasvissyömään kerkeää muulloinkin, sillä siitä ilosta, kun pääsee äidin herkkupöytään, on otettava joka kerta kaikki ilo irti :D

Perjantaina näin Viiviä ja suuntasimme yhden kaverimme luokse Vantaalle. Epäilyksistäni huolimatta löysin Vantaan perukoillekin yllättävän hyvin ja oli kiva nähdä kyseistä kaveria pitkästä aikaa. Juttu luisti hyvin, vaikka edellisestä tapaamisesta olikin taas vierähtänyt lähes vuosi. Vantaalta suuntasimme takaisin Lauttasaareen, jossa minua odotti perhepäivällinen koko perheen voimin pitkästä aikaa. Loppuilta kuluikin herkutellen, jutellen ja ähkyä sohvalla potien Vain elämää-ohjelman parissa. Tuollaiset perhehetket ovat nykyään niin harvassa, että niistä vain haluaa ottaa kaiken irti.

Lauantai alkoi historiallisissa merkeissä, kun vaihdoin isän ohjeistuksen ja valvonnan alaisena ensimmäistä kertaa autoon talvirenkaat. Olen niin ylpeä saavutuksestani! Vaihtaminen sujui yllättävän kivuttomasti ja oli oikeastaan aika hauskaakin puuhaa. Tuon operaation jälkeen suuntasimme Jaakon kanssa käymään Tumpin ja Anun asunnolla Espoossa. Siellä oli remontti jo edennyt mukavasti sitten viime näkemän, joten eiköhän siitäkin vielä valmista tule. 

Illalla Viivi tuli istuskelemaan aluksi meille ja siitä jatkoimme viettämään iltaa muutaman muun kaverin kanssa Larun paikalliseen Bistro Pirattiin, johon olemme viimeisen vuoden aikana päätyneet Viivin kanssa jo ehkä huolestuttavan usein. Mutta minkä sille voi, että Piratissa on vain kerrassaan uskomatonta kapakka(räkälä)henkeä, käsittämättömiä persoonia ja monesti sellainen meno, etten vastaavaan ole törmännyt missään. Tasokasta paikasta ei nykyään saa tekemälläkään, mutta ainakin sieltä pääsee kävellen kotiin, mikä on aina positiivista. Alkuilta vaikutti todella ankealta ja pelkäsimme joutuvamme pettymään Pirattiin pitkästä aikaa, mutta sitten paikan epävirallinen kapelimestari pörhälsi paikalle sekoittaen koko paikan karaoke- ja muilla esityksillään. Ilta oli jälleen ihan käsittämättömän hauska, outo ja sekopäinen, joten ei sinne vaan voi olla palaamatta kerta toisensa jälkeen.

Sunnuntai aamupäivä menikin illasta toipuen, äidin upeasta brunssista nauttien ja mummin luona kyläillen. Sen jälkeen suuntasimme äidin kanssa kohti Porvoota, jossa isä ja Mindi jo olivatkin. Illalla söimme nepalilaista ruokaa, katselimme monta lemppariohjelmaamme ja sain kinuttua isän pelaamaan Unoa, mikä oli suuri virhe. Hävisin varmaan valehtelematta seitsemän kertaa putkeen, mikä oli jo aika nöyryyttävää! :D

Syksy alkoi jo olla lopuillaan mökillä ja talvi teki selvästi tuloaan.

Maanantaiaamuna haastoin isän korikseen, joka oli toinen suuri virhe. Kyllä se taitaa ihan oikeasti käydä treenaamassa sitä viikottain, niin selvästi hävisin jälleen. No se on hyvä kehittää itsestään aika ajoin hyvää häviäjää :D Pelin jälkeen suuntasin vielä Mindin kanssa metsään lenkille. On vaan ihanaa välillä vaellella keskellä autiota metsää päämäärättömästi ja pysähtyä katselemaan välillä metsän ihmeitä.

Mindi nautti taas vähintään yhtä paljon metsässä vapaana vaeltelusta kuin minä ja oli loistavaa retkiseuraa. Muistin ottaa eväätkin mukaan molemmille, vaikka Mindi kyllä himoitsi selvästi pullaani enemmän kuin omia herkkujaan!

Muuten aika kuluikin tietysti suurinta rakkauttani 8-bittistä Nintendoa pelaillen, syöden, sienestäen, jumppaillen, saunoen, paljuillen, pieniä askareita tehden ja ihan vaan löhöillen. Täydellinen mökkiloma siis jälleen kerran. Ajatukset eivät kauheasti graduun harhaileet, paitsi silloin kun joku siitä pirulaisesta jotain sattui kysymään, joten senkin suhteen loma oli onnistunut.

Parhautta, parhautta, parhautta <3<3<3

Eilen palasin sitten ryminällä taas takaisin arkeen, kun vuorossa oli käynti suuhygienistillä pitkästä aikaa. On se vaan aina yhtä mieltäylentävää kuulla, että sitä hammaskiveä on jälleen kertynyt kauheasti ja antaa tyhjiä lupauksia siitä, että tästä eteenpäin alan käyttää sitä pirun hammaslankaa joka ikinen päivä. No onpahan hammasvälit puhtaat taas edes pari päivää, eikä ollut yhtään reikää, wuhuu! Tänään kävin vielä ottamassa B-hepatiittirokotteen reissu varten ja muuten päivä onkin kulunut PITKÄSTÄ aikaa siivoillen, joten lomalla tosiaan oli jotain vaikutusta yleiseen vireystilaani. Huomenna olen menossa muutaman opiskelijakaverin kanssa istumaan iltaa lautapelaillen, joten varmasti kiva ilta taas tiedossa. Mutta eipä mulla muuta, toivottavasti te muutkin olette saaneet/saatte nipistettyä itsellenne edes jonkinlaisen syysloman, kyllä se vaan piristää kummasti.

Suosittelen! :)

To Me From Me

Bongasin idean kirjeestä kymmenen vuotta nuoremmalle itselleen useammastakin blogista ja innostuin ajatuksesta itsekin, kun satuin vähän aikaa sitten löytämään teinipäiväkirjani. Ne herättivät hysteerisen naurun lisäksi myös paljon ajatuksia, minkä takia päätin purkaa ajatukseni kirjeeksi yläasteen puolivälissä paniskelevalle 13-vuotiaalle itselleni. Samalla oli hauska muistella 10 vuoden aikana itselle tapahtuneita asiota ja tajuta, että siinä ajassa kerkeää kuitenkin tapahtua aika paljon, vaikka välillä elämä tuntuukin vain junnaavan paikoillaan (pirun GRADU!!!).

Moi!

Täällä sinulle kirjoittelee 10 vuotta vanhempi ja ehkä jopa himpun verran viisaampi painos itsestäsi. Kymmenessä vuodessa sinulle on kerennyt tapahtua paljon, myös sellaisia asioita, joita et ikipäivänä uskoisi itsellesi tapahtuvan. Mutta niin se elämä vain kuljettaa mitä ihmeellisempiin seikkailuihin, joten yritäpä pysyä perässä.

Aloitan tärkeimmästä eli itsetunnostasi. Edessäsi on pitkä ja rankka tie, mutta selviät siitä hengissä. Älä välitä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Et voi koskaan miellyttää kaikkia, joten yritä miellyttää ihmisistä tärkeintä, itseäsi. Lakkaa kadehtimasta ihmisiä, jotka ovat kauniimpia tai suositumpia kuin sinä. Et vieläkään ole missi tai suosittu, mutta olet oppinut hyväksymään itsesi paremmin, ja elämässäsi on juuri ne ihmiset, jotka tarvitset ollaksesi onnellinen.

Vanhempasi ovat edelleen elossa, vaikka kuvitteletkin heidän olevan varmaan jo kuolleita, kun menivät tekemään sinut niin "ikäloppuina". He ovat kuudenkympin molemmin puolin ja jaksavat touhottaa ihan yhtä lailla kuin 10 vuotta sitten. Myös molemmat veljesi ovat elossa ja vaikka et sitä uskokaan, teillä on jopa läheiset välit nykyään. Sinä et enää ole pelkästään ärsyttävä pikkusisko ja he eivät ole enää pelkästään urpoja veljiä, vaan olette kaikki "aikuisia" ja jopa aika samanlaisissa elämäntilanteissa, koska veljesi ryhtyvät ikuisuusopiskelijoiksi. Niin ja turha haaveilla tädiksi tulemisesta vielä pitkään aikaan, vasta nyt kymmenen vuoden päästä alkaa näyttää lupaavalta, että sinustakin tulee vielä täti-ihminen.

Myös mummi on elossa, vaikka onkin puheissaan tehnyt kuolemaa jo viimeiset 20 vuotta. Tiedän, että tällä hetkellä et voi lähestulkoon sietää häntä, koska hän tuppautuu joka päivä kotiinne koulun jälkeen ja pakottaa tekemään saksanläksyjä, vaikka haluaisit vain maata yksin sohvalla. Yritä ajatella, että hän tarkoittaa todennäköisesti vain hyvää omalla kummallisella tavallaan. Nykyään olette paljon paremmissa väleissä, vaikka mummi jaksaa edelleen jakaa kuolemattomia ohjeitaan. Hän jaksaa ikäänsä nähden hyvin, soittelee sinulle viikottain, lähettää postikortteja ja tekee sinulle edelleen lettuja, jos olet ne ansainnut.

Ainoa perheenjäsen, jolle joudut jättämään hyvästit, on rakas koirasi Geena. Hän on luonasi vielä neljä ja puoli vuotta, joten nauti siitä ajasta. Geena jättää sydämeesi suuren, tyhjän aukon, joten hali ja helli sitä aina, kun vain voit. Ja yritä olla menettämättä hermojasi siihen, kun joudut raahaamaan sitä perässäsi lenkillä, sillä on tassut kipeät, eikä se voi sille mitään. Pari vuotta Geenan poismenon jälkeen elämääsi saapuu piristämään uusi karvainen ystävä, Mindi. Opit rakastamaan Mindiä ihan yhtä paljon kuin Geena, mutta Geena et unohda ikinä.

Suurin muutos elämässäsi on muutto Turkuun. Kyllä, usko pois, pääset pois Helsingistä. Asut täysi-ikäiseksi rakastamassasi kotitalossa, josta pidät kynsin hampain kiinni, kun vanhempasi haluavat muuttaa siitä ennen lakkiaisiasi (jep, pääset ylioppilaaksi ja vielä hyvin arvosanoin, saakelin hikari ;D). Saat vietettyä ne lapsuudenkodissasi, jonka jälkeen enosi muuttaa siihen vaimoineen. Yritä olla itkemättä liikaa kodin perään, sillä sinulla on edessäsi monta mielenkiintoista kotia Turussa (ja tulet itkemään niiden perään aivan yhtä paljon!)

Muutat Turkuun opiskellaksesi luokanopettajaksi, vaikka et oikein tiedä, onko ammatti sinua varten. Yrität vaihtaa alaa pariinkin otteeseen, mutta päädyt aina vain takaisin siihen laitokseen. Aika näyttää, onko sinusta siihen työhön, ainakin aiot kokeilla. Opiskeluaikana kasvat paljon ihmisenä, opit ettei huonoilla arvosanoilla oikeasti ole mitään väliä, saat kaksi oikein hyvää ystävää ja monta mukavaa kokemusta ja muistoa. Koet myös todellista epätoivoa, stressiä ja turhautumista, joten turhaan itkeskelet tällä hetkellä, että yläaste on rankkaa, se on lomaa.

Ystävärintamallasi tulee tapahtumaan monia mullistuksia. Nykyiset parhaat ystäväsi lähtevät sellaisille teille, jonne et heitä enää halua seurata. Vaikka hetken sinusta tuntuukin, ettei sinulla enää koskaan tule olemaan parasta ystävää, löydät sen lähempää kuin arvaatkaan. Vaikka olet tuntenut Viivin ensimmäisestä luokasta lähtien, vasta parin vuoden päästä ystävyytenne kehittyy aivan uudelle tasolle. Saat hänestä todellisen sydänystävän, koette yhdessä monet hauskat reissut, nauratte vatsanne kipeiksi kerta toisensa jälkeen ja jaksatte vuodesta toiseen ihmetellä sitä, miksi miehet eivät vain tajua.

Niin, säästin parhaimman viimeiseksi eli miehet. Tiedän, että kuvittelet, ettei kukaan poika voisi koskaan huomata sinua, mutta olet väärässä. Saat kyllä aikanasi osaksesi kaiken, mitä miehisellä maailmalla on tarjota, niin hyvässä kuin pahassa. Kunhan maltat odottaa vielä vähän. Ensisuudelmaasi saat odottaa vielä vuoden, se tapahtuu Marokossa marokkolaisen kanssa (eksoottista, mutta sen jälkeen pysytteletkin ihan suomalaisissa pojissa/miehissä)

Nauti ensisuudelmastasi, koska seuraavaa saat jälleen odotella 16-vuotiaaksi asti. Silloin tapaat ensimmäisen poikaystäväsi netissä ja olet onnesi kukkuloilla. Ikävä kyllä ihastut seurusteluun enemmän kuin itse poikaan, joten jätät pojan 7 kuukauden jälkeen. Pojalla on vaikeuksia päästä yli sinusta, mutta älä huoli, facebookin (nettiajan keksintöjä) mukaan, hän viettää nykyään onnellista perhe-elämää kaimasi kanssa Keravalla.

Eroa seuraa ajanjakso, johon kuuluu monensorttista kaksilahkeista, toiset merkittävämpiä kuin toiset. Tuo vaihe kestää vain noin vuoden, mutta siinä ajassa kerkeät jo kirota miehet moneen kertaan alimpaan helvettiin. Juuri, kun olet tehnyt päätöksen, ettet tuhlaa aikaasi enää miehiin, tapaat sattumalta miehen, jonka kanssa päädyt on-off-suhteeseen lähes viideksi vuodeksi.

Suhde on kaikkea muuta kuin helppo, aluksi joudutte kamppailemaan pitkään kaukosuhteessa, mutta lopulliseksi ongelmaksi muodostuukin yhdessäelon vaikeus. Eroatte ja palaatte yhteen, sen jälkeen melkein eroatte uudestaan monta kertaa, muutatte yhteen, matkustatte, hankitte koiran ja haaveilette yhteisestä tulevaisuudesta ja eroatte taas melkein monta kertaa.

Loppuaikoina olet todella onneton, mutta uskot joka kerta sokeasti hänen olevan Se oikea ja taistelet suhteen eteen, vaikka kannattaisi vain luovuttaa. Onneksi mies pistää lopun venkoilemiselle ja sinäkin tajuat lopulta päästää irti. Sen takia olette edelleen väleissä, tuska on muuttunut yhteisiksi muistoiksi ja pystytte jopa nauramaan yhdessä. Eli olet kymmenenkin vuoden päästä yksin, mutta tällä kertaa olet siitä onnellinen.

Älä siis murehdi liikoja, koska kaikella on tarkoitus. Jokainen kokemus, hyvä tai huono, kasvattaa sinua ja tekee sinusta vahvemman. Nauti elämän pienistä ja suurista iloista, luota tunteisiisi ja usko unelmiisi. Sinulla on tiedossa mullistavat, mutkikkaat ja mahtavat 10 vuotta ja selviät niiden läpi voittajana. Älä jää paikoillesi, vaan suuntaa katseesi eteenpäin. Huominen tulee aina, on sinun käsissäsi, millaisen siitä itsellesi teet.

Rakkain terveisin,

Vanhempi painoksesi

P.S Rakastat edelleen matkustamista, pääset matkustamaan upeisiin paikkoihin ja kirjoitat jopa siihen liittyvää blogia (jälleen nettiajan hömpötyksiä, vähän niin kuin päiväkirja, mutta ei sinne päinkään).

P.P.S Yritä vähentää tällaisia kirjoituksia päiväkirjassasi: "Mä taidan vieläkin tykätä Tomista!!! Siin on vaan jotain niin ihanaa! Ronikin on niin ihana!!!! Tänäänkin vaan tuijotin sitä suunnilleen koko ajan! Sit on vielä Timo...Mul on vaan niin hirveä ikävä sitä!!!!!" (Nimet muutettu) Et ole suunnilleen puhunut sanaakaan yhdenkään noista kanssa tähänkään päivään mennessä, joten lopeta tuo noloilu ja unohda ne, pääset paljon helpommalla ;D

Usko vanhempaa ja viisaampaa. (Joopa joo ;D)

P.P.P.S Jos et usko minua, niin kuuntele tämä kappale ja puhe yhdeltä nykyiseltä lempiartistiltasi ja kävele jokaiseen uuteen päivään ylpeänä siitä, mitä olet.

Alustavaa matkahysteriaa ja muita kuulumisia

Jotta pystyisin jälleen välttelemään gradun tekemistä, päätin tehdä pienen välikatsauksen ensi vuoden alussa koittavaan Aasian reissuun. Kummasti se matkakuume alkaa nousta, gradupaineista huolimatta, kun pääsee suunnittelemaan tulevaa reissua hyvien ystävien kanssa. Thaimaaseen lähtöön ei tosiaan ole enää kuin kaksi ja puoli kuukautta, mikä on toisaalta aika pelottavaa ja toisaalta taas älyttömän innostavaa. Taustat matkaan voi lukea tästä. Lyhykäisyydessään olen kuitenkin menossa ensiksi Pattayalle puoleksitoista kuukaudeksi opetusharjoitteluun ja sen jälkeen on tarkoitus reissata pari viikkoa Emilyn ja Camillan kanssa. 

En ole koskaan aikaisemmin  ollut yli kuukautta reissussa, joten olenkin jo nyt joutunut huomaamaan, miten monia asioita pitää tehdä ja suunnitella ennen pidempää matkaa. Viime aikoina päätäni on vaivannut etenkin Thaimaan viisumikäytännöt, mutta elättelen toivoa, että sekin sotku tuosta jotenkin vielä selviää. Onneksi aloin selvitellä sitä sentään hyvissä ajoin, enkä vasta viikko ennen lähtöä. On kuitenkin innostavaa, kun asiat alkavat pikku hiljaa loksahdella paikalleen ja matka alkaa tuntua päivä päivältä todellisemmalta. Matkasuunnitelmat alkavat olla aikalailla valmiita, ainakin ajatuksen tasolla, ja osa lennoista ja majoituksistakin on jo ostettu tai varattu.

Vietän siis aluksi Pattayalla kuusi viikkoa, jolloin olen koululla 3-4 päivää viikossa tekemässä opetusharjoitteluani. Koulu ja sen opettajat vaikuttavat todella mukavilta, joten en usko, että minulle tulee mitään ongelmia sinne sopeutumisen suhteen. Olen myös jo etsinyt muutamia mielenkiintoisia vierailukohteita Pattayan ympäristöstä, joihin lukeutuu ainakin ehdottomasti Flight of the Gibbon vaijeriliukurata viidakossa. Toivon myös, että pystyisin sumplimaan opetuspäivät niin, että saisin harjoittelujakson aikana pari pidempää vapaata. Jos se onnistuisi, ajattelin suunnata todennäköisesti joko Koh Changin tai Koh Sametin saarelle snorklailemaan ja rentoutumaan muutamaksi päiväksi. Sen lisäksi toivoisin pystyväni tekemään myös visiitin Kambodzan puolelle, ainakin katsomaan Angkor Watin temppelialuetta ja jos aikaa on, niin myös maan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Nuo mahdolliset reissut aion kuitenkin todennäköisesti järjestellä vasta paikan päällä, sitten kun opetusaikataulut ovat varmistuneet.

Koh Changin maisemia (kuvat Wikimedia)

Kiehtova Kambodza - Angkor Wat ja Phnom Penh (kuvat Wikimedia)

Nuo reissut ovatkin vasta suunnitteluasteella, toisin kuin tyttöjen kanssa tehtävä kierros. Eilen näimme taas tyttöjen kanssa ja varasimme yhteensä kolme hotellia matkan varrellemme. Aiomme kiertää yhdessä kolme Aasian suurkaupunkia, Bangkokin, Singaporen ja Kuala Lumpurin, jonka jälkeen jatkamme vielä Emilyn kanssa muutamaksi päiväksi jollekin saarelle. Olen käynyt kaikissa noissa kaupungeissa ollessani 4-vuotias, joten onkin jo aika saada vähän tuoreempia muistikuvia kaupungeista ;D Tarkoituksena on siis, että tapaamme Bangkokissa, jossa yövymme ensin neljä yötä. Bangkokissa haluaisin yleisen kiertelyn ja shoppailun lisäksi käydä ainakin kelluvilla markkinoilla sekä Suuressa palatsissa ja buddhalaisissa temppeleissä. Bangokissa yövymme Hotel De' Mocissa, johon päädyimme edullisen hinnan, hyvän sijainnin, uima-altaan ja ilmaisten polkupyörien takia. 

Bangkok Skyline (kuvat Wikimedia)

Bangkokin kiehtovia vierailukohteita ja nähtävyyksiä (kuvat Wikimedia)

Bangkokista jatkamme matkaa kohti Singaporea. Tässä vaiheessa matkansuunnittelua meillä lähti homma viimeistään ihan käsistä. Singaporessa yöpyminen on Thaimaaseen ja Malesiaan verrattuna melko kallista, samalla hinnalla, kun saamme Kuala Lumpurissa yli 100 neliöisen huoneiston saa Singaporessa vain hostellimajoituksen jaetussa makuusalissa. Aluksi päätimme tyytyä hostelliyöpymiseen, mutta sitten jotenkin vahingossa päädyimme katsomaan Singaporen kuuluisinta hulppeaa Marina Bay Sands hotellia ja saimme siitä, ja etenkin sen hulppeasta kattoterassista uima-altaineen, hirvittävän päähänpinttymän. Koska myös Emilyn synttärit ovat silloin, kun olemme Singaporessa, tuntui ajatus hostelliyöpymisestä tosi ankealta. Joten, mitä tekevät kolme blondia: varaavat tietysti huoneen Marina Bay Sand hotellista yhdeksi yöksi, vaikka se tarkoittaakin sitä, että loput yöt joudumme viettämään Coziee Lodge hostellissa, jonka sängyissä on kiinni kahleita ja ovissa roikkuu käsirautoja ;D Molemmat tulevat varmasti olemaan vähintäänkin mielenkiintoisia kokemuksia!

Tota hotellia, näkymiä ja uima-allasta oli vaan kerrassaan mahdotonta vastustaa! (kuvat Wikimedia)

Tuon yhden päivän aiomme siis viettää varmaan kokonaan hotellissamme, jotta saamme siitä kaiken irti, mutta muina kolmena päivänä tulee varmasti kierreltyä ympäri Singaporea. Itse haluaisin ainakin päästä tuon Singapore Flyer maailmanpyörän kyytiin ja tehdä yösafarin Singaporen eläintarhassa. Eräät perhetuttumme asuvat Singaporessa, joten heitäkin tulee sitten nähtyä mahdollisesti vierailun aikana.

Singapore Skyline & Marina Bay (kuvat Wikimedia)

Yhdeksi päiväksi ajattelimme myös suunnata Sentosan saarelle, josta löytyy tekemistä vähän joka lähtöön. Ajateltiin käydä ainakin Universal Studiosilla ja jos aikaa on niin tulee varmaan kierreltyä akvaariossa ja rannoillakin.

Sentosan aktiviteettimahdollisuuksia (kuvat Wikimedia)

Viimeinen kohteemme yhdessä on Kuala Lumpur, jossa majoitumme tosiaan Ambassador Row Serviced Suites by Lanson Placen 106 neliömetrin kokoiseen sviittihuoneistoon. Tuossa tajuaa, miten naurettavan edullista majoittuminen Aasiassa oikeasti on, kun sviitti kolmelle yölle maksaa alle 230 euroa meiltä yhteensä eli alle 80 euroa per nuppi. Eipä taida tolla hinnalla saada Suomessa edes yhtä yötä surkeimassakaan hotellissa!

Kuala Lumpur Skyline (kuvat Wikimedia)

Kuala Lumpur eroaa kahdesta edellisestä suurkaupungista ainakin uskonnon suhteen ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten paljon islamin usko oikein näkyy sen katukuvassa. Myös Kuala Lumpurissa riittää meille varmasti paljon ihmeteltävää kolmeksi päiväksi.

Kuala Lumpurin monipuolista arkkitehtuuria (kuvat Wikimedia)

Tuon jälkeen ryhmämme joutuu eroamaan, koska Camillan täytyy palata Suomeen jatkamaan opintojaan, mutta jatkamme Emilyn kanssa vielä muutamaksi päiväksi jonnekin kivalle pikkusaarelle chillailemaan. Aluksi katsoimme Malesian itärannikon ihania saaria, kunnes selvisi, että siellä on käynnissä vielä tuolloin monsuunikausi, eikä sinne oikein ole menemistä. Suunnitelmamme onkin nyt lentää Thaimaaseen ja suunnata siellä jollekin Trangin provinssin upeista saarista. Tällä hetkellä ainakin itseäni houkuttaa eniten Koh Mook/Koh Muk, joka tarjoaisi juuri sopivat puitteet rentouttavalle loppulomalle. Siitä asiasta täytyy kuitenkin vielä keskustella Emilyn kanssa lisää.

Sellaisia matkasuunnitelmia olen saanut yksin ja yhdessä kasaan tässä viime aikoina. Mitä enemmän reissua suunnittelee, sitä enemmän sen toivoisi jo alkavan. On helppo uppoutua tuntitolkulla selailemaan netistä matkaan liittyviä juttuja aina vaan uudestaan ja uudestaan. Voi, kun se graduunkin uppoutuminen kävisi yhtä helposti ;D Tällä viikolla olen kuitenkin saanut puristettua vihdoin ja viimein ulos graduni tulokset, jotka ovat olleet juuri päinvastaiset kuin toivoin, mikä on jälleen aiheuttanut harmaita hiuksia. Odotan vaan, että toi painajainen nimeltä gradu joskus loppuisi ja sen voisi unohtaa kokonaan.

Gradun tekemisen lisäksi sain tällä viikolla luettua Peter Franzénin Tumman veden päällä kirjan, jonka jälkeen suuntasin katsomaan sitä vielä elokuviin keskiviikkona. Pidin molemmista versioista paljon, todella hienosti tehtyjä ja koskettavia. Eilen oltiin ennen reissusuunnittelutuokiota tyttöjen kanssa myös keilaamassa Kupittaan hallilla. Keilaaminen on kyllä ihan huippu hauskaa puuhaa, kun sitä tekee tarpeeksi harvoin. Olin niin onnellinen, kun pääsin ensimmäistä kertaa yli sataan pisteeseen ja muutenkin keilaus sujui rennoissa ja nauruntäyteisissä merkeissä. Tuollaiset asiat vaan auttaa taas kummasti jatkamaan puurtamista gradun parissa.

Ottaisin mielelläni vinkkejä kaikista noista matkakohteista, jos olet jossakin niistä käynyt. Mitä kannattaa tehdä, missä käydä, miten liikkua paikasta toiseen tai ihan mitä tahansa muuta tarpeellista. Mukavaa viikonloppua kaikille :)