Sykkivä Granada ja upea Alhambra

Yritän saada Espanjan reissukertomukset loppuun vielä tämän vuoden puolella, joten nyt olisi vuorossa Granada, johon jatkoimme autolla Rondasta. Yövyimme Granadassa kolme yötä, mutta kaupungissa olisi viihtynyt pidempäänkin. 

Granada päätyi kohteeksi puhtaasti sijaintinsa takia, koska se oli tarpeeksi lyhyen ajomatkan päässä sekä Rondasta ja Aurinkorannikosta. Lisäksi siellä sijaitsee Espanjan suosituin nähtävyys Alhambra, joten päätimme samalla käydä katsastamassa myös sen. 

Granada oli suurin kaupunki, jossa kävimme koko matkan aikana ja sen myös huomasi. Kaupunki oli sykkivän eläväinen, täynnä tunnelmaa ja kontrasteja. Mielenkiintoinen sekoitus historiaa ja nykyhetkeä, ihmisiä ja elämää sen kaikessa kirjossa. 

Ison auton kanssa Granada oli kyllä painajainen. Kapeat kadut olivat todella sekavia ja täynnä liikennettä ja kiellettyjä ajosuuntia. Meillä kesti ikuisuus löytää hotellillemme, jossa oli onneksi parkkihalli, johon saimme auton koko visiittimme ajaksi. 

Hotellimme Sercotel Palacio de Gamboa oli suht pieni, viihtyisä ja hyvällä sijainnilla. Huone oli tarpeeksi tilava ja aamupala todella hyvä churroineen. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja lapsi otettiin kivasti huomioon. Nuo kolme yötä olivat ainoat, jotka vietimme hotellissa koko kuukauden aikana ja näin jälkikäteen mietittynä olisimme voineet yöpyä hotelleissa enemmänkin. Niissä on kuitenkin omat hyvät puolensa ja lomatunnelmaan pääseminen on huomattavasti helpompaa valmiiseen aamupalapöytään istahtaessaan.

Saapumispäivänä kävimme vain syömässä ja teimme pienen kävelyn hotellin lähistöllä, mutta seuraavana päivänä lähdimme tutkimaan kaupunkia kunnolla. Aloitimme Granadan katedraalista, joka oli todella näyttävä, kuten katolilaiset kirkot yleensä. Loputon määrä upeita maalauksia, kultakoristeita, kupoleita, lasimaalauksia ja todella kauniit urut.

Se mistä pidin erityisesti Granadassa oli se, että viihtyisiä aukioita oli vähä joka puolella. Aina kun alkoi tuntua siltä, että hukumme katusokkeloon, jostain avautuikin mukavan avara levähdyspaikka. Granadassa on myös paljon modernia arkkitehtuuria, mutta itse keskityimme kiertelemään alueilla, joissa pääosassa olivat upeat, vanhat rakennukset.

Meidän oli tarkoitus kierrellä iltapäivästä Albayzínin alueella, mutta totesimme aika pian matkarattaat vääräksi kulkupeliksi portaita ja mukulakiviä täynnä olevassa kaupunginosassa. Nousimme kuitenkin hieman ylöspäin, josta oli hienot näkymät seuraavan päivän kohteeseemme Alhambraan. Kävelyn jälkeen nautimme tapaksia ja minä innostuin ostamaan ex tempore lipun itselleni illan flamencoesitykseen. 

Granada on flamencon syntyseutuja, joten olin varma että saisin nauttia upeasta esityksestä Tablao Flamenco La Alborean rytmien tahdissa. Mutta esitys oli vielä niin paljon enemmän. En tiedä, johtuiko se siitä, etten ollut aikoihin käynyt missään live-esityksessä vai flamencon tunnelmasta ja sävyistä, mutta itkin lähes koko esityksen. Musiikki ja rytmi pureutuivat jonnekin syvälle sieluuni ja tanssijat häikäisivät tanssillaan. He saivat kaiken näyttämään niin helpolta, vaikka tiedän että flamenco on kaikkea muuta, koska harrastin sitä itse lapsuudessa parisen vuotta. Olo oli esityksen jälkeen niin onnellinen ja kiitollinen.

Seuraavana aamuna lähdimme aamupalachurrojen voimin kohti Alhambraa. Kyseessä on maurilainen linnoitus-/palatsialue, jonka keskeisimmät osat rakennettiin 1300-luvulla. Alhambra on Unescon maailmanperintökohde ja myös koko Espanjan suosituin nähtävyys, minkä takia sinne kannaattaa varata liput hyvissä ajoin etukäteen. Korkealla kukkulalla sijaitseva linnoitus oli helpoin saavuttaa minibusseilla, jotka kulkivat ketterästi kaupungin kapeita katuja. Olimme varanneet liput netistä ennakkoon ja olimme hyvissä ajoin liikkeellä ennen omaa sisäänpääsyaikaamme. Mutta sitten asiat lähtivätkin menemään pieleen. 

Tajusimme, että meillä olisi pitänyt olla mukana myös passit henkilöllisyyden todistamista varten ja tietysti ne olivat jääneet hotellille. No, ei auttanut muu kuin miehen lähteä takaisin niitä hakemaan ja minä yritin sillä aikaa saada Aarnia päiväunille. Lopulta pääsimme sisään, eikä kukaan tietenkään sitten edes tarkistanut passejamme. Kiersimme alkuun vähän linnoituksen alueella ja kävimme sisällä Kaarle V:n renessanssipalatsissa. Sen jälkeen siirryimme jonottamaan Nasridien palatsiin, joka on Alhambran päänähtävyys. Meillä oli mukana taaperolle sekä matkarattaat että kantorinkka, mutta ikävä kyllä paikan päällä meille selvisi, ettei kumpaakaan niistä saanut ottaa sisälle palatsiin. Henkilökunta lupasi antaa meille sopivan kantorepun tilalle, mutta sitten selvisikin että ne olivat vain vauvoille. Niinpä jonotimme melkein tunnin joka suuntaan kimpoilevan taaperon kanssa ja olimme jo aivan uuvuksissa, kun pääsimme vihdoin sisälle palatsiin.

Palatsi itsessään oli kyllä mitä upein ilmestys. Aivan mieletön määrä yksityiskohtaisia arabeskikuviointeja, kauniita kaari-ikkunoita, kattoholveja, pihoja, lähteitä ja puutarhoja sekä tietysti hienot maisemat kaupunkiin ja vuorille. Palatsi oli aivan kuin tuhannen ja yhden yön saduista, enkä ihmettele yhtään sen suosiota vierailukohteena.

Taaperon kanssa, ilman tarvittavia kantovälineitä, palatsikäynti oli kuitenkin kaikkea muuta kuin sadusta. Vuorotellen yritimme kantaa Aarnia hartioilla tai muuten viihdyttää, koska mihinkään ei tietenkään saanut koskea. Eniten harmitti se, että emme löytäneet yhtäkään kohtaa, johon emme olisi mahtuneet kantorinkkamme kanssa, joten tuli sellainen olo, että vierailustamme tehtiin todella hankala ilman oikeaa syytä. Sen takia en voi suositella Alhambraa taaperon kanssa. Vauvan tai isomman lapsen kanssa toimii varmasti paljon paremmin ja aikuisten kesken tuolla olisi kuluttanut koko päivän.

Koska palatsivierailu oli sen verran uuvuttava kokemus, päätimme jättää välistä Alhambran muut osat ja kävelimme ainoastaan pikaisesti kauniin Jardines del Generalifen puutarhojen läpi. Kun vihdoin pääsimme takaisin keskustaan kuuden aikoihin, päivän kruunasi vielä se, että kaikki ravintolat olivat kiinni sillä hetkellä. Olimme kulkeneet koko päivän aamupalan ja patongin voimalla, joten nälkä oli huutava. Eipä siinä kuitenkaan muu auttanut, kun odottaa kahdeksaan asti, jotta saimme nälän vihdoin sammutettua. Espanjan jälkeen osaa taas aivan eri tavalla arvostaa Suomen ravintoloiden aukioloaikoja.

Vaikka viimeinen päivä Granadassa menikin aikamoiseksi säädöksi, jäi kaupungista kuitenkin hyvä fiilis. Paljon mielenkiintoista jäi vielä näkemättä ja kokematta, joten Granadaan voisi ehdottomasti palata vielä toisenkin kerran.