Lähiretkeilyä jäätä pitkin

En vaan saa tarpeekseni tästä talven hehkuttamisesta! Niin mahtavaa, kun on kunnolla lunta, sopivasti pakkasta ja meren jäällekin pääsee Helsingissä useiden vuosien jälkeen.

Itse suhtaudun todella varauksella jään kantokykyyn ja kauhulla katselin, kun monet lähtivät jäälle jo noin kuukausi sitten parin pakkaspäivän jälkeen. Olen asunut koko ikäni meren läheisyydessä ja oppinut kunnioittamaan sen arvaamattomuutta. 

Vaikka meri olisi jäässä, se ei tarkoita sen olevan kantavaa. Vaikka näkisit muita ihmisiä kulkemassa jäällä, se ei tarkoita, etteikö jää voisi pettää alta sinun kohdallasi. Edelleenkään jää ei ole kantavaa esimerkiksi kovien virtausten kohdalla, siltojen alla tai laivaväylillä. Tunnen kotimme läheiset merialueet melko hyvin, joten uskalsin nyt melkein kuukauden pakkasjakson jälkeen lähteä tutuille reiteille.

Lähdimme tänään viettämään laskiaissunnuntaita ja ystävänpäivää koko perheen voimin. Aarni pääsi ensimmäistä kertaa suksien perässä vedettävään kärryyn, jonka saimme käyttöön veljeni perheeltä. Aarni viihtyi kärryssä hyvin, mutta unia hän ei suostunut ottamaan siinä jostain syystä.

Uutta menopeliä tutkailemassa

Kuljimme ensin Lauttasaaresta Käärmeluodoille, jossa pidimme evästauon laskiaispullien kera. Aurinkokin alkoi paistaa ihanan lämpimästi. Sieltä jatkoimme matkaa Niittysaarien välistä kohti Tiirasaarta ja takaisin Lauttasaareen. Paluumatkalla tuuli oli purevan kylmää, mutta selvisimme sen läpi takaisin kotiin.

Oli ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa meren jäälle. Vaikka kuljimme koko ajan ihan lähellä kotiamme, oli tunnelma aivan eri. Suomen talvi on parhaimmillaan niin upea ja eksoottinen. Tämän korona-ajan keskellä on merkinnyt valtavasti, että Suomen neljä vuodenaikaa ovat näyttäneet parhaita puoliaan. Luonnosta saa aivan valtavasti energiaa ja sen äärellä on helppo rentoutua.

Ihanaa ystävänpäivää ja laskiaissunnuntaita kaikille! <3