Road trip itäisessä Suomessa

Heipparallaa! Niin se vaan heinäkuukin lähenee loppuaan ja elokuu kolkuttelee jo ovella. Heinäkuu on pitänyt sisällään monenlaista mukavaa tekemistä mm. mökkeilyä, häät, synttärijuhlat ja lähes kahden viikon mittaisen road tripin lähinnä itäisessä Suomessa. Viime kesänä tuli pyörittyä aika paljon Länsi-Suomessa ja ihastuin kotimaan road trippailuun ihan tosissani. Ja koska minulle ei edelleenkään ole iskenyt suurta hinkua ulkomaan matkoihin (kiitos viime syksyisen maailmanympärimatkamme) päätimme viettää tämänkin kesäloman kotimaan mielenkiintoisista kohteita koluten. Ja niitähän riittää!

Reissun viimeinen ilta Saimaan rannalla Lappeenrannassa.

Oulu on meidän jokavuotinen matkakohteemme, koska miehen sukua ja ystäviä asustelee siellä sen verran paljon. Se oli tällä kertaa myös ainoa läntisessä Suomessa sijaitseva pysähdyspaikkamme. Oulussa vietimme viisi rentoa päivää kaupungilla kulkien ja tuttavia tavaten. Pääsin myös ensimmäistä kertaa kreikkalaiseen ravintola Crecianiin, jossa oli aivan taivaallisen hyvää ruokaa. Lähestulkoon suutuin miehelle, kun hän ei ollut aiemmin tutustuttanut minua tuohon Oulun ravintolahelmeen. Suosittelen ehdottomasti, jos kreikkalainen ruoka on lähellä sydäntä.

Oulusta käänsimme nokan kohti itää ja ajelimme Suomussalmelle, missä mies taas on viettänyt lapsuutensa. Yövyimme kaksi yötä kylpylähotelli Kiannon Kuohuissa, jonka kylpylä oli erittäin positiivinen kokemus ja hotelli taas melko kulahtanut, mutta ihan toimiva. Pyörimme miehen opatuksella hänen vanhoissa kotimaisemissaan väistellen tielle vähän väliä poukkoilevia poroja.

Ajoimme myös katsomaan 5-tien varressa olevaa Kainuun hiljaista kansaa, joka on kyllä todella vaikuttava ympäristötaideteos. Kansalaisille saisi halutessaan myös tuoda omia vaatteita, mutta tyydyimme tällä kertaa vain sulautumaan hiljaisen kansan joukkoon.

Kultaisessa kukossa nautitun maittavan lounaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Raatteentietä, jossa käytiin yksi talvisodan ratkaisutaisteluista hyytävissä olosuhteissa neuvostoarmeijan järjetöntä ylivoimaa vastaan. Vierailimme myös Raatteen Portin mielenkiintoisessa museossa ja lukuisilla tien varressa sijaitsevilla muistomerkeillä. Vaikka kuinka yrittäisi, on mahdotonta kuvitella sitä kauheutta, mitä sotilaat ovat noissa taisteluissa kokeneet. Ja miten uskomaton ja tärkeä voitto se on ollut koko Suomen kansan ja itsenäisyyden kannalta. Nämä asiat vetävät kyllä mielen aina hyvin nöyräksi, kun miettii, millaisen uhrauksen veteraanit ovat aikanaan tehneet, jotta me saamme nykyään nauttia suomalaisen hyvinvointivaltion yltäkylläisyydestä.

Viimeinen visiittimme Suomussalmella suuntautui Soivaan metsään, joka sijaitsee Kaunisharjulla. Maisemat olivat harjulla nimensä mukaisesti todella kauniit ja metsässä kulki polu, jonka varrella oli mitä ihmeellisimpiä soittimia. Lempparini olivat ehdottomasti kilisevät keinut, joita oli metsässä lukuisia.

Suomussalmelta lähdimme ajelemaan kohti etelää ja pysähdyimme yhdeksi yöksi miehen kaverin mökille Kajaaniin. Teimme myös kiertoajelun Kajaanissa ja vierailimme upeassa Paltaniemen kuvakirkossa. Vuonna 1726 valmistuneen kirkon seinämaalaukset ovat säilyneet uskomattoman hyvässä kunnossa. 

Seuraava kohteemme oli Koli, joka on ollut jo pitkään matkakohdelistani kärkisijoilla. Meillä oli reissuautona isäni paku, joten päätimme testata siinä yöpymistä Holiday Koli Campingin leirintäalueella Pielisen rannalla. Alueen fasiliteetit eivät olleet kovin kummoiset, mutta maisemat sitäkin upeammat. Heräsin puoli viiden aikaan yöllä käymään vessassa ja vastassa oli mitä kaunein auringonnousu. 

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Kolin kansallispuistoon sen korkeimpia huippuja ja niistä avautuvia kansallismaisemia. Näkymät Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Paha-Kolin päältä olivat henkeäsalpaavan upeat. Teimme noin kolmen kilometrin mittaisen kävelyn nauttien kesäisestä luonnosta. Sen jälkeen nautiskelimme vielä maittavan lounaan Break Sokos Hotel Kolin ravintolassa, josta myös aukeaa hienot näkymät Pieliselle. Turhaan ei ole noita maisemia kehuskeltu ja vaikka ihmisiä heinäkuussa olikin alueella paljon, sai poluilla kulkea kuitenkin yllättävä rauhassa ilman hirveää tungosta.

Alunperin meidän oli tarkoitus viettää Kolilla kaksi yötä, mutta ilmeisesti meidän maailmanympärimatkasta oli kulunut vasta liian vähän aikaa, koska autossa nukkuminen ei tuntunut kovin mieluisalta vaihtoehdolta yhden yön jälkeen. Niinpä päädyimme yöksi Joensuuhun, joka ei varsinaisesti ollut edes meidän reissusuunnitelmassa. Yövyimme Hotel GreenStarissa aivan kaupungin keskustassa, joka oli varsin miellyttävä ja kohtuuhintainen hotelli.

Joensuu yllätti meidät ihan täysin, koska kummallakin oli jotenkin todella ankeat mielikuvat siitä. Vastassa olikin ihana kesäkaupunkin upeine kirkkoineen, vanhoine puutaloineen, viihtyisine ravintoloineen ja vehreine jokimaisemineen. Erityisesti ihastuin siihen, että osa jokivarren penkeistä oli muutettu mukaviksi istuskelukeinuiksi, joissa oli ihana istua iltaa auringon laskiessa. Lopulta päädyimme jäämään Joensuuhun vielä toiseksikin yöksi, koska kumpikin meistä nukkui niin huonosti, ettemme uskaltaneet ajaa seuraavana päivänä eteenpäin. Söimme hyvin, kävelimme Pielisjoen rantaa ja Ilosaareen syömään torilta ostettuja marjoja, kiersimme kaupoissa ja käsityöputiikeissa ja nautimme vaan kesäisestä tunnelmasta ja auringosta.

Joensuusta jatkoimme matkaa kohti Lappeenrantaa, jossa veljeni Jaakko perheineen asustelee. Matkalla teimme useampia pysähdyksiä, joista ensimmäinen oli Savonlinnassa. Vierailimme jylhässä Olavinlinnassa, söimme lounasta ja ostimme paikallisia lörtsyjä torilta. Vaikka ilma oli pilvisen harmaa ja välillä sateinen, jäi Savonlinnasta ehdottomasti sellainen olo, että sinne on palattava vielä paremmalla ajalla joku toinen kerta.

Savonlinnasta ajelimme Punkaharjulle, jonka upean Harjutien ajoimme kahteen kertaan päästä päähän. Kävimme myös Hotelli Punkaharjun pihassa ihastelemassa sen syötävän suloista ulkokuorta. Ehkä vielä joku päivä pääsemme yöpymäänkin tuossa kauniissa hotellissa ja nauttimaan Punkaharjun luonnosta ihan ajan kanssa.

Viimeinen pysähdyksemme ennen Lappeenrantaa oli Parikkalan patsaspuisto, jossa on nähtävillä Veijo Rönkkösen (1944-2010) yli 50 vuotta kestäneen taiteellisen työn tulokset, noin 560 moni-ilmeistä ja -aiheista betonipatsasta. Puisto oli kyllä hyvin mielenkiintoinen ja aika karmivakin kokonaisuus, mutta suosittelen ehdottomasti pysähtymään siellä, jos se osuu matkan varrelle. Puistoon on muutaman euron suuruinen vapaaehtoinen pääsymaksu ja halutessaan puiston toimintaa voi myös rahoittaa lunastamalla oman nimikkopatsaan kahdeksi vuodeksi.

Alkuillasta saavuimme lopulta Lappeenrantaan, jossa vietimme kolme päivää veljen perheen parissa. Koska mies oli Lappeenrannassa ensimmäistä kertaa, kiersimme kaupungin maamerkeillä, satamassa, linnoituksen alueella sekä katsastimme Hiekkalinnan taideteokset ja söimme tietysti vedyt paikkalliseen tapaan. 

Viimeisenä iltana teimme risteilyn Saimaan saaristomaisemissa kanavalle, josta kuljimme ensimmäisen sulun läpi nauttien samalla herkullista illallista. Kotimatkalla pysähdyimme vielä syömään ja shoppailemaan Vaalimalle avattuun Zsar Outlet Villageen. Matka Helsinkiin tuntui loputtoman pitkältä, mutta vihdoin olimme takaisin kotona.

Meillä oli jälleen ihan mahtava reissu Suomessa ja parissa viikossa ehdimme nähdä ja kokea tosi paljon. Silti huomasi, että reissuinto ei ole vielä täysin kohdillaan, kun välillä vain tuli sellainen fiilis, että emmekö voisi jo mennä kotiin. Syksylle meillä on suunnitelmissa yksi matka, joten toivottavasti krooninen matkakuumeeni palautuu pian entiselle tasolleen. Tämä on minulle ihan uusi tunne, kun olen aina ollut se tyyppi, joka suunnittelee jo reissun päällä seuraavaa kolmea matkaa. Ilmeisesti reissukiintiö tuli tankattua niin äärimmilleen viime syksynä, että tällä hetkellä koti tuntuu ihan mahtavalta paikalta. 

Miten teidän muiden heinäkuu on sujunut? :)