Travelisan 6. vuosi paketissa

Niin se vaan tällä viikolla tuli täyteen blogin kuudes vuosi, mikä tuntuu ihan uskomattoman pitkältä ajalta. Elämässä on ollut viime viikkoina niin paljon myllerrystä, etten ole ehtinyt blogin ääreen kertaakaan. Nyt kuitenkin pari päivää oikeiden blogisynttäreiden jälkeen halusin koota vähän tätä kulunutta blogivuottani.

En voi muuta sanoa kuin, että onpahan ollut tapahtumarikas vuosi. Niin paljon ihania tapahtumia ja juttuja, mutta myös sairastelua ja synkemmissä vesissä kahlaamista. On ollut muuttoa, pääsykokeita, opiskelupaikan saamista, häät ja paljon muita juhlia, kotimaanmatkailua, kolmen kuukauden mittainen maailmanympärimatka, erilaisia työtehtäviä ja opiskeluja. Niin paljon on mahtunut tähän blogivuoteen, että sitä on vieläkin vaikea edes uskoa.

Oikea elämä on tänäkin vuonna voittanut blogimaailman, mikä on tarkoittanut melko vähäisiä postausmääriä ja lähinnä nekin ovat painottuneet matkoihini. Onneksi sentään maailmanympärimatkalla aktivoiduin taas kunnolla blogin suhteen ja sain talteen aika paljon reissufiiliksiä ihan tuoreeltaan. Arkisempia hetkiä ja kuvia olen puolestaan jakanut aika paljon Instagramin puolella, koska siihen on helpompi löytää aikaa kiireisemmänkin arjen keskellä. Valitsin jokaiselta tämän kuudennen blogivuoden kuukaudelta yhden kuva, joiden kautta tiivistän vähän tätä kulunutta vuotta.

Tämän aurinkoisen kuvan otin 2018 maaliskuun lopussa mökillämme Porvoossa, jossa vietimme pääsiäistä koko perheen voimin. Pääsiäinen antoi mukavan tauon muuttorumban keskelle, jota teimme läpi maaliskuun. Tuntuu ihan hassulta, että vuosi sitten oli vielä noin talvista, kun nyt lunta on enää hyvin vähän ja pääsiäiseenkin on vielä kuukauden päivät.

Huhtikuussa aloimme saada uutta kotiamme jo vähän järjestykseen ja nautin niin paljon sen sisustamisesta. Huhtikuussa kävin myös kahdesti Turussa, kerran äidin kanssa ja toisen kerran miehen kanssa vappuhulinoissa. Muuten arki kului töiden ja ystävien parissa. Huhtikuuhun toi surua Mindin kuoleman vuosipäivä, mikä nosti pinnalle pohjattoman ikävän ja kaipuun. Elämä tuntuu edelleen jotenkin tyhjältä, vaikka suru ei enää olekaan osana jokaista päivääni.

Toukokuu oli oikea juhlakuukausi. Oli vappua ja useampia tupareita, äitienpäivää, syntymäpäivää ja muuta mukavaa. Toukokuun kruunasi aivan täydellinen kevätilma auringonpaisteineen ja kukkaloistoineen. Toukokuussa tein myös vuoden ensimmäiset venereissut, kävin äidin kanssa Tampereella Cats-musikaalissa, mökkeilin, join ensimmäistä kertaa drinkit hotelli Tornin Ateljee-baarissa ja avasimme grillikauden omalla patiollamme. Toukokuun lopussa kävin yhteisöpedagogin pääsykokeissa, jotka menivät sen verran heikosti edelliseen vuoteen verrattuna, etteivät odotukseni olleet kovin korkealla. Sen takia löimme myös lukkoon huikeat matkasuunnitelmat syksylle, jotta olisi edes jotain, mitä odottaa.

Kesäkuussa auringonpaiste jatkui (paitsi juhannuksena) ja loma alkoi. Tuli käytyä Turussa, Tukholmassa ja Porvoossa. Juhannusta vietimme tällä kertaa ihan kotosalla, aattoa vanhempieni kanssa ja päivää ystävien seurassa. Suureksi yllätyksekseni sain myös kuulla tulleeni valituksi yhteisöpedagogiopiskelijaksi, mistä oli niin onnellinen.

Heinäkuussa helle senkuin paheni ja kotimaan road trip alkoi. Matkan varrelle osuivat Salo, Turku, Tuuri, Ähtäri, Kauhava, Voltti, Kalajoki ja Oulu. Paljon ihania maisemia, shoppailua, kaksi pandaa ja muita eläimiä, mielenkiintoisia vierailukohteita, päivä Power Parkissa, uimista ja rentoutumista. Heinäkuussa vietimme myös polttareitani, bailasin Tammerfestissa veljeni Jaakon kanssa Nylon Beatin keikalla, fiilistelin Kaija Koota Down by The Laiturissa Turussa ja vietimme kihlapäivää miehen kanssa ihanassa Raumassa ja Kylmäpihlajan majakassa.

Kuva: Juho Einovaara

Elokuu oli yhtä häähumua. Alkukuu meni kaikkia viimehetken järjestelyjä tehden ja stressikin pukkasi ajoittain pintaan. Onneksi perheen ja ystävien avustuksella saimme kaiken lopulta järjestymään paremmin kuin hyvin. 18.8.18 vietin elämäni ihaninta päivää ja sanoin tahdon Elämäni Rakkaudelle. Meidän hääpäivä oli niin upea, että se tuntuu edellen kuin unelta. Kaikki sujui niin hyvin ja saimme jakaa tuon ihanan päivän rakkaimpiemme kanssa, ihan täydellistä <3 Loppukuu meni sekin aika sumussa, koska piti alkaa valmistautua elämän pisimmälle matkalle maailman ympäri.

Syyskuun alussa pakkasimme laukut ja jätimme hyvästit Suomelle reiluksi kolmeksi kuukaudeksi. Lähes koko syyskuun vietimme Kanadassa, aluksi Vancouverissa ja sen jälkeen kaksi viikkoa asuntoautoillen ympäri maan länsiosia. Mielettömiä maisemia, sykähdyttävää luontoa, liian paljon sadepäivä ja asuntoautoilun yllättävää rankkuutta. Sen jälkeen matkamme jatkui muutamaksi päiväksi Los Angelesiin ja sieltä Ranskan Polynesian Tahitille ja Moorealle.

Lokakuussa koimme ikimuistoisia luontoelämyksiä Moorealla ja Uudessa-Seelannissa. Sukelsimme sitruunahaiden kanssa, snorklasimme ryhävalaiden sekä keihäsrauskujen kanssa ja vaelsimme upeissa maisemissa. Niin paljon huikeita paikkoja, ettei niistä millään pysty valitsemaan yhtä ylitse muiden. Sanoisin, että lokakuu oli maailmanympärimatkamme paras kuukausi, koska sää oli pääasiassa todella hyvä, meidän energiatasot olivat korkealla ja matkakohteet olivat todella onnistuneita.

Marraskuussa reissasimme Uuden-Seelannin Eteläsaarella ja Australiassa. Eteläsaaren maisemat hurmasivat, mutta sää muuttui taas sateisemmaksi. Australian kohokohtia olivat Great Ocean Road, paluu ihanaan Sydneyyn vuosien jälkeen, rennot rantapäivät ja Magnetic Island eläimineen. Australiassa pakahduttava helle, uuvuttavan pitkät bussimatkat ja matkaväsymys söivät energiavarastoja, etenkin loppua kohden. Mieli alkoi jo siirtyä joulukuussa koittavaan kotiinpaluuseen.

Joulukuun alussa lensimme matkamme viimeiseen kohteeseen, Singaporeen, jossa nautimme täysin siemauksin Marina Bay Sandsin luksuksesta. Se oli täydellinen lopetus onnistuneelle, mutta melko uuvuttavalle matkalle. Rentouduimme, söimme ja joimme hyvin, hämmästelimme hotellia ja sen upeaa ympäristöä ja teimme viimeisiä ostoksia. En ole katunut hetkeäkään, että päätimme tehdä häämatkan "vähän" pidemmän kaavan kautta, matka oli niin ainutlaatuinen ja täynnä ihania hetkiä. Sen myötä opin taas niin paljon lisää maailmasta, itsestäni ja etenkin miehestäni, josta paljastui todella paljon hyviä puolia tuon matkan aikana. Silti oli aivan parasta palata kotiin ja nähdä kaikki rakkaat ihmiset, joita oli hirveä ikävä matkan aikana.

Joulukuun aikana totuttelimme taas elämään kotona, aloitin opiskelujani yhteisöpedagogiksi ja joulufiilistelin oikein kunnolla. Vietimme joulua perheidemme kesken ja juhlistimme loppuvuodesta vielä mieheni synttäreitä ja uutta vuotta. Lisäksi järjestin Viiville yllätyspolttarit ja muutenkin joulukuussa oli paljon kivoja tapahtumia.

Tammikuussa juhlat vaan jatkuivat, kun vuorossa oli useammat synttärit (omat mukaan lukien). Oli hauskoja illanviettoja ja paljon ihania talvipäiviä. Opiskelut alkoivat rytinällä ja olin todella innoissani niistä. Harmi vaan, että tietysti onnistuin hankkimaan heti alkuun järkyttävän flunssan. Siitä selvitessä kului kuusi viikkoa aina helmikuun puoleenväliin asti. Opiskeluhommat alkoivat laahata perässä ja se alkoi aiheuttaa stressiä.

Helmikuussa flunssailu jatkui ja stressi kasvoi entisestään. Koska minulle maksettiin opintotukea vain tammi- ja helmikuulta oli alettava tehdä myös töitä opintojen ohessa. Tuli sijaisuuksia ja sain sisällöntuotantotehtäviä Olympiasta. Sain myös järjestettyä itselleni työharjoittelupaikan huhtikuusta alkaen Punaisella Ristillä. Kaikki todella kivoja ja mielenkiintoisia hommia, mutta paletissa alkoi vain olla aika paljon sisältöä ja keskittymiskyvyn löytäminen oli hyvin vaikeaa flunssan keskellä. Kuun puolivälissä pidin minihiihtoloman Oulussa, mutta sen jälkeen piti huhkia töitä senkin edestä. Näin montaa hyvää ystävää pitkästä aikaa, jotka piristivät valtavasti arjen kiireiden keskellä. Ja sitten tapahtui jotain, mitä en osannut edes kuvitella.

Maaliskuussa tuli romahdus. Kaikki stressi, väsymys, sairastelu, uupumus, pelko, suru ja ahdistus pääsivät ulos. Päällisin puolin kaikki jatkui ennallaan. Opiskelin, tein töitä, näin läheisiä ja suoritin pakollisia asioita. Mutta sisältä olin aivan hajalla. Tuli hetkiä, kun en hallinnut itseäni fyysisesti enkä henkisesti. Pelkäsin itseäni. Kaikista synkimmällä hetkellä päätin, että tähän en suostu jäämään. En halua enää upota siihen pimeyden suohon, jossa olen käynyt usein ennenkin.

Elämää antaa ja elämä ottaa. Siihen uskon edelleen vahvasti. Sain niin paljon iloa, onnea ja rakkautta tämän vuoden aikana, että oikeastaan odotinkin, koska on takaisinmaksun aika. Sen aika on ollut nyt alkuvuodesta. Luotan kuitenkin, että paremmat ajat ovat taas edessäpäin, kun aurinkokin paistaa päivä päivältä kirkkaammin.

Sellainen 6. blogivuosi minulla. Toivon, että blogi säilyy osana elämääni myös tulevina vuosina, ainakin jossain muodossa. Olisi ihanaa kuulla, minkälaisia juttuja te lukijat haluaisitte lukea. Onko hyvä, että blogi keskittyy enemmän matkustamiseen vai kiinnostavatko myös muuta aiheet? Mistä kaikesta haluaisit vielä lukea maailmanympärimatkaan ja yleisesti matkustamiseen liittyen? Uusia reissuja ei ole tällä hetkellä suunnitelmissa, joten kirjoittelen varmasti vielä aika paljon juttuja tuosta viime vuoden jättimatkasta. Kiinnostavatko hääjutut, arkijutut tai syvällisemmät aiheet? Otan lämpimästi vastaan kaikki toiveet ja ehdotukset.

Kiitos, että olet ollut mukana matkassani kuudentena blogivuotenani ja aurinkoista kevättä! :)