Viihtyisä Townsville ja kiehtova Magnetic Island

Matkustus on ollut tänä viikonloppuna taas vahvasti läsnä elämässäni. Perjantaina kävin Matkamessuilla imemässä uusia ideoita ja innostusta reissaamiseen. Viime vuonna olin töissä messuilla Olympian pisteellä, mutta tänä vuonna ehdin taas rauhassa kiertää messuilla. Mitään matkaa ei kuitenkaan tullut varattua, ainakaan vielä. Lauantaina puolestaan harrastin aikamatkustusta, kun näin pitkästä aikaa kahta lapsuudenystävääni, joiden kanssa meillä oli hyvin kiinteä trio etenkin ala-asteella. Oli kyllä niin hauskaa ja sai nauraa kyyneleet silmissä koko päivän. On ihan mielettömän hienoa, että elämässä on säilynyt edes muutamia ystäviä lapsuudesta asti, joiden kanssa juttu jatkuu luontevasti, vaikka ei nähtäisi pitkiin aikoihin. Tänään taas harrastin kotimaan matkailua, kun ajelin käymään kummipojan perheen luokse Naantaliin upeassa talvisäässä. Tämä reissupainotteinen viikonloppu onkin hyvä päättä vielä matkapostaukseen, joka sijoittuu edelleen Australian paahtavan auringon alle.

Yövyimme Airlie Beachilla kolme yötä ja jatkoimme sen jälkeen matkaa Townsvilleen, joka päätyi pysähdyspaikaksemme täysin sattumanvaraisesti. En ollut kuullut tai lukenut Townsvillesta ennestään mitään muuta kuin sen, että sen edustalla sijaitsee Magnetic Island, jossa saattaa nähdä koaloja luonnossa. Lisäksi se sijaitsi sopivasti Airlie Beachin ja Cairnsin puolivälissä. Kun sitten saavuimme perille Townsvilleen, saimme yllättyä iloisesti. Kuvittelin paikan mielessäni pikkukyläksi, jonka ainoa näkemisen arvoinen asia olisi sen edustalla sijaitseva saari. Vasta perillä minulle selvisi, että kyseessä on Pohjois-Australian suurin kaupunki, jossa asuu yli 160 000 asukasta. 

Kaupunki on perustettu jo vuonna 1864, mikä näkyi ilahduttavasti myös Townsvillen arkkitehtuurissa. Kauniita vanhoja rakennuksia oli yllättävän paljon ja muutenkin kaupunki oli todella viihtyisän oloinen. Se oli kuitenkin ainakin vierailumme aikaan myös todella hiljainen ja rauhallinen, mikä oli mukavaa vaihtelua suurempien kaupunkien jälkeen. Lämpötilan keikkuessa lähempänä neljääkymmentä astetta jäi meidän kaupunkikierros aika lyhyeen ja siirryimme ilmastoituihin sisätiloihin. Townsvillessa oli myös paljon hyviä kahviloita ja ravintoloita.

Tosiaan kaupungin edustalla sijaitsee Magnetic Island, jonne pääsee vajaassa puolessa tunnissa lautalla, joka kulkee aamusta myöhäiseen iltaan. Alunperin olimme suunnitelleet tutustuvamme saareen kävellen ja bussilla, mutta totesimme pian, että auton vuokraamalla ehtisimme nähdä paljon enemmän. Ajoimme lauttarannasta aluksi saaren toiselle puolelle Horseshoe Bayhin, jossa makoilimme lähes tyhjällä rannalla ja söimme retkievästä. Sen jälkeen ajoimme pienemmälle rannalle Alma Bayhin, jossa viihdyimme pidemmän aikaa uiden ja rantaelämästä nauttien. Keskipäivän pahimman paahteen loppuessa lähdimme kävelemään saarella sijaitseville ensimmäisen maailmansodan aikaisille linnoituksille.

Linnoitukset sijaitsevat alueella, jossa myös suurin osa saaren koalapopulaatiosta asustelee, joten tuijotimme niskat väärinä puiden latvuksiin toiveissamme nähdä edes pieni vilaus koalasta. Kävelimme ja kävelimme ja mitään ei näkynyt tai kuulunut. Kunnes yhtäkkiä aivan jalkojemme juuresta kuului ääntä. Käänsimme katseen puiden latvoista maahan ja siellä hän istui. Suloinen koala aivan vieressämme tapittaen suoraan meitä. Tuossa hetkessä oli jotain todella ainutlaatuista ja muistan sen varmasti aina. Aina ei siis kannata tuijotella pelkästään latvuksiin koaloja bongatessa.

Itse linnoitukset ja tykkiasemat eivät minua niinkään kiinnostaneet (toisin kuin miestä), mutta maisemat rakennuksista olivat kerrassaan upeat ympäri saarta ja merta. Auringon alkaessa lähestyä laskuaan lähdimme kävelemään takaisin autolle ilman ollen edelleen hiostavan kuuma. Pituutta kävelyllä on nelisen kilometriä ja siihen kannattaa varata aikaa 1,5-2 tuntia. Itse en tekisi kävelyä keskipäivällä, mutta suurin osa näytti niin tekevän. En kyllä tiedä miten, koska vielä neljänkin jälkeen hiki virtasi ja vettä kului todella paljon.

Auringonlaskua ajoimme ihailemaan Armand Waylle, josta oli hienot näkymät merelle ja Geoffrey Bayhin. Syy, miksi valitsimme katselupaikaksi juuri tuon, oli tien päässä sijaitsevat suuret kiviröykkiöt. Niissä nimittäin asustelee rock wallabien yhteisö, jotka uskaltautuvat ulos piiloistaan aina auringonlaskun aikaan. Nuo ovat siis vähän kuin minikenguruita ja ihan ylisöpöjä. Ikävä kyllä niistä oli myös erittäin vaikea saada kuvaa hämärässä, koska ne eivät tulleet kovin lähelle ihmistä.

Auringon laskettua palautimme auton vuokraamoon ja lähdimme lautalla takaisin Townsvilleen. Sekä Townsville että Magnetic Island yllättivät todella positiivisesti ja harmitti, ettei meillä ollut enemmän aikaa tutustua niihin. Kauniita rakennuksia, upeaa luontoa, rauhallisia rantoja, ihania eläimiä, auringonpaistetta ja hyvää ruokaa. Eli kaikkea, mitä ainakin minä haluan matkoiltani.