Oppeja opettajuudesta

Enpä muista, koska olisi vierähtänyt reilut neljä kuukautta tällaisella vauhdilla. Tuntuu, että siitä olisi vasta hetki, kun jännitin ihan hulluna uudessa työpaikassa aloittamista ja ensimmäisen oman luokan kohtaamista. Eilen oli jo aika jakaa välitodistukset ja suunnata joululoman viettoon. Tilanne oli minulle todella tunteikas, enkä selvinnyt siitä kuivin silmin. Niin tärkeitä oppilaistani on minulle tämän syksyn aikana tullut.
 



Tähän väliin on mahtunut vaikka ja mitä. Tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan pitkin syksyä ja en ehkä ole koskaan ollut niin väsynyt kuin nyt. Vaikka loma tulee enemmän kuin tarpeeseen, olen todella kiitollinen siitä kaikesta, mitä olen luokkani kanssa saanut kokea. Toivon, että olen saanut opetettua heille edes jotakin tämän lukukauden aikana. Samalla he ovat opettaneet minulle vähintään yhtä paljon kärsivällisyydestä, Growtopiasta, karatesta ja Kätyreistä (vain muutaman mainitakseni).

Näiden kuukausien aikana on tullut tehtyä niin monia asioita ensimmäistä kertaa (esim. wilma-viestien ja pedagogisten asiakirjojen kirjoittaminen, arviointien antaminen, vanhempainillan ja -varttien pitäminen jne.). Sen lisäksi olen kerrannut valtavan määrän asioita ja taitoja oppituntien pitämistä varten. Kokeillut toimivampia ja vähemmän toimivampia tapoja työrauhan ja luokkahengen parantamiseksi. Opetellut parhaimpia tapoja ristiriitojen ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi. Tiesin kyllä, että opettajuus ei ole vain muutaman tunnin opettamista päivässä. Siihen en kuitenkaan osannut varautua, miten paljon työt seuraavat kotiin ja uniin. Neljään kuukauteen on mahtunut valtava määrä uusien asioiden oppimista. Tässä ovat viisi tärkeintä oppimaani asiaa luokanopettajuudesta.

1. Opettajuus on moniosaamista, mutta täydellinen ei tarvitse olla.

 

Opettajuus on kokenut valtavan muutoksen muutaman vuosikymmenen aikana. Nykyopettajan roolit ovat moninaiset aina oppimisen ohjaamisesta kasvattajaan ja sairaanhoitajasta järjestyksenvalvojaan. Tilanteet muuttuvat todella nopeasti ja useita asioita pitää pystyä hoitamaan yhtäaikaisesti. Juuri tuosta syystä sitä saattaa olla aivan loppu jo neljätuntisen työpäivän jälkeen. Nykyään opettajan työstä vain pieni osa on itse oppiaineksen opettamista. Ennen todistustenjakoa annoin oppilaiden keksiä arvioitavia taitoja minun välitodistukseen, jonka jälkeen he saivat antaa arvionsa suorituksestani syksyn aikana. Arvioitavia taitoja löytyi aina mandariinin kuorimisesta oppilaiden kannustamiseen (joista sain molemmista arvioksi osaat erittäin hyvin!). Tuo kuvastaa mielestäni hyvin sitä valtavaa määrää erilaisia taitoja ja rooleja, joita opettajan täytyy päivittäin hallita.

Koulukuvissa onnistuminen on vain täysi mahdottomuus :D

Tein jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien oppilaille selväksi, että en todellakaan tiedä kaikkea. Samalla kuitenkin lupasin, että löydämme kyllä yhdessä vastauksen heidän jokaiseen kysymykseen. Painotin myös sitä, että minulle ei ole tärkeää, pärjäävätkö he kokeissa hyvin tai muistavatko kaikki opetetut asiat. Tärkeämpää on se, miten hyvin ja reilusti he kohtelevat tosiaan. Kaksi tärkeintä asiaa, jotka toivon pystyväni opettamaan jokaiselle oppilaalleni ovat kyky etsiä ja hyödyntää tietoa sekä muiden ihmisten huomioiminen. Ja sen, että ei tarvitse olla täydellinen, kunhan tekee parhaansa. Niillä pääsee jo pitkälle tässä maailmassa.
 

2. Kuunteleminen on puhumista tärkeämpää.

 

Opettajat ovat yleensä tottuneet puhumaan ja kertomaan asioista. Syksyn aikana olen kuitenkin huomannut, miten valtava merkitys oppilaiden kuuntelemisella oikein on. Me olemme aloittaneet jokaisen maanantain niin, että oppilaat pääsevät kertomaan viikonlopun tapahtumistaan kaikille ääneen. Puheharjoituksen lisäksi tuo tunti antaa minulle valtavasti tietoa siitä, mitä kaikkea lasten vapaa-ajalla tapahtuu.

Olen myös koulussamme yksi niistä harvoista opettajista, joka ei istu ruokailuissa muiden opettajien kanssa, vaan kiertelen viikon aikana istumassa eri oppilaitteni pöydissä. Minulle on tärkeää päästä kohtamaan lapset myös muussakin roolissa kuin vain opettajana. Kerran ruokalassa oppilaiden kanssa rupatellessa eräs tytöistä kysyi minulta: "Tiedätkö Elisa, miksi sinulle on niin helppo puhua?" Vastaus tuli heti perään: "Koska olet niin hyvä kuuntelija ja kiinnostunut meidän jutuista." Tuo on yksi tärkeimmistä palautteista, joita olen koko syksyn aikana saanut.

 

3. Naurua tarvitaan jokaiseen työpäivään.

 

Syksy on ollut valtavan rankka, uuvuttava ja stressaava. Uuden työn lisäksi myös henkilökohtaisessa elämässä on ollut haasteita ja murheita. Eilen todistustenjaossa kerroin lapsille, miten tärkeää minulle on ollut nähdä heidän hymyt ja kuulla heidän naurut jokaisena koulupäivänä.



Noita Koukkunokka nauratti oppilaita Halloween-juhlissamme.

Syksyn aikana ei ole ollut yhtäkään työpäivää, ettei joku oppilaista olisi murjaissut sellaista juttua tai tehnyt jotain niin hölmöä, että olemme kaikki purskahtaneet nauruun. Yhdet makeimmista nauruista sain ruokalassa, kun osa tytöistä päätti kutsua itse itsensä tuleviin häihini ja teemakin oli päätettynä, nimittäin lihapullat. Vain sulhanen puuttuu :D

 

4. Rohkeus kannattaa aina.

 

23:n 3.luokkalaisen hallitseminen luokassakin on välillä todella haastavaa. Siksi ajattelin aluksi, että en millään pysty lähtemään heidän kanssa minnekään koulun ulkopuolelle. Mutta mielestäni jokaisen oppilaan kuuluu saada oppimiskokemuksia ja elämyksiä myös muuallakin kuin luokkahuoneessa. Siksi aloitimme harjoittelemisen pienin askelin. Aluksi menimme lähimetsään niin, että avustaja oli mukanamme. Toisella kerralla isi ja Mindi lähtivät mukaamme ja yhden metsäretken teimme yhdessä ykkösten kanssa.

Kun jonossa käveleminen ja ohjeiden noudattaminen alkoivat sujua melko mallikkaasti, uskalsin järjestää meille useammankin retken joulukuulle. Ja niistä tuli koko lukukautemme ikimuistoisimpia hetkiä. Kävimme temppuilemassa Tempputemmellyksessä, nousimme Olympiastadionin huipulle kauheassa myrskyssä, kävimme ihastelemassa Kansallismuseon joulukuusimetsää sekä Sibelius-näyttelyä ja vierailimme Helinä Rautavaaran museossa, jossa pääsimme tekemään omia naamareita. Meidän luokan syksyn tapahtumista voi käydä lukemassa luokkablogistamme, johon pääsee tästä. Sieltä löytyy myös jokaisen oppilaan esittely itsestään ja joitakin lasten kirjoittamia tarinoita.

5. Kun tekee työtä sydämellään, se palkitaan.

Olen vahvasti tunneihminen. Se tekee välillä elämästä todella rankkaa. Töissä tulee vastaan päivittäin tilanteita, jotka saattavat jäädä vaivaamaan pitkäksi aikaa. Silti koen, että juuri tuon puoleni takia olen onnistunut opettajana hyvin. Kun teen itselleni merkityksellisiä asioita, teen ne aina täydestä sydämestäni. En ole mitenkään kovin taitava opettaja (kässääkin olen opetellut lähinnä samaa tahtia oppilaiden kanssa koko syksyn ajan :D). En ole myöskään kävelevä tietosanakirja, mutta olen aika hyvä googlen käyttäjä. Välillä olen panostanut opetusmenetelmiini, mutta suurin osa tunneista on mennyt pitkälti opeoppaiden avustuksella, ihan vain siitä syystä, että olen saanut välillä levätäkin. Teen virheitä lähes päivittäin, mutta yritän aina oppia niistä, jotta en tekisi niitä uudestaan.



Olen siis kaukana täydellisestä opettajasta. Ja silti saan oppilailtani päivittäin haleja, kehuja, kiitoksia ja ihania yllätyksiä. Ja eilen ruokapöytäni täyttyi lapsilta ja vanhemmilta saamista lahjoista. En pysty selittämään noita eleitä muulla kuin sillä, että kun tekee asioita sydämellään, se näkyy myös muille. Ja se on minun ehdoton vahvuus opettajana.
 

 

Saa nähdä, mitä kevät vielä opettaa. Nyt on aika kuitenkin nauttia opettajuuden ehdottomasta plussapuolesta, palkallisesta joululomasta :)