Vietimme elokuun ja samalla kesän viimeistä viikonloppua mökillämme Porvoossa juhlien Tuomaksen ja Anun pojan ristiäisiä. Sain jälleen toimia kummina, tosin tällä kertaa ei tarvinnut jännittää vauvan pudottamista, kun vastasin vain evankeliumin lukemisesta. Siksi kasvojani eivät kostuttaneet hikikarpalot vaan kyyneleet, kun pystyin keskittymään tilaisuuden liikuttavuuteen.
Poika sai nimekseen varsin suomalaisen nimen, jonka arvasi peräti kolme ihmistä etukäteen (en ollut yksi niistä). Suurimman yllätyksen koki enomme, jonka nimen poika sai toiseksi nimekseen. Nyt olen sitten kolmen mahtavan poitsun ylpeä kummitäti. Seuraavaksi sitten tyttöjä kiitos :D
Äiti oli loihtinut jälleen kerran ihanat tarjoilut juhlaan. Itse arvostin erityisesti sitä, että voileipäkakkua ei ollut tarjolla ollenkaan. Juhlat sujuivat rennoissa merkeissä, koska paikalla oli paljon lapsia, jotka kevensivät tunnelmaa.
Samaan viikonloppuun osui myös äidin 60-vuotispäivät, joita hän tosin lähti karkuun merelle isin kanssa. Ensi viikolla he sitten suuntaavat kohti Slovakiaa, jonne minunkin oli tarkoitus lähteä mukaan. Tällä viikolla teimme isin kanssa kuitenkin sellaisia reissupäätöksiä, ettei harmita enää yhtään tuon matkan peruuntuminen. Tuosta yhden isoimman reissu-unelmani toteutumisesta kirjoitan kuitenkin vielä oman postauksen myöhemmin.
Flunssa on edelleen pahasti riesanani, mutta yleisvire on taas paljon parempi. Ihanaa, että loppuviikoksi on vielä luvattu kesän paluuta. Ehkä kerkeän nauttia siitä myös äidille ostamassamme pihakeinussa löhöillen. Kauan taas maltoinkin levätä, kun jo nyt on pää täynnä vaikka mitä suunnitelmia! No, onneksi on Susijengi, jonka huikeita otteita EM-kisoissa on pakko seurata kotikatsomossa. Niin, ja tietty Salkkarit sekä kaikki muut syksyn laatusarjat :D
Kyllä se elämä taas alkaa voittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti