Matka-addiktin uusin sortuminen

Veikkaan, että lähes jokaisella ihmisellä on jonkin sortin addiktio. Yhdelle se on alkoholi, toiselle tupakka, kolmannelle kahvi, neljännelle netti, viidennelle läheiset, kuudennelle uhkapelit jne. Olen kaikin keinoin pyrkinyt välttämään riippuvuuksia läpi elämäni, koska koen ahdistavaksi, jos jokin ulkopuolinen asia määrää elämääni.

Yksi riippuvuus minulla kuitenkin on ja se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Matkustaminen on aina ollut minulle elämän paras huume, josta en vain saa kyllikseni. Monta kertaa olen miettinyt, mitä minulle tapahtuisi, jos en syystä tai toisesta voisi enää matkustaa. Todennäköisimmät vaihtoehdot olisivat hulluus tai totaalinen elämänhalun menettäminen. Niin suuri vaikutus reissaamisella on elämänlaatuuni.

Ennen matkojeni väliin saattoi mahtua kokonaisia vuosiakin, mutta nykyään puoli vuottakin pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella on minulle suuremman luokan saavutus. Toukokuussa tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun palasin Etelä-Afrikasta. Siitä alkavan puolen vuoden aikana sitten reissaankin myös näiden Suomessa vietettyjen kuukausien edestä.

Nyt täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että homma lähti PIKKASEN käsistä. Ensin piti olla vain reissu Lontooseen Emilyä katsomaan. Sitten tuli ajatus lähteä kesällä Kreikkaan Viivin kanssa. Ja sen jälkeen tuli tieto äidin synttärimatkasta Slovakiaan syyskuussa. Ja tällä viikolla tuohon kasaan lisättiin vielä yksi matka.

Vanhempani alkoivat nimittäin muistutella, että minulla on vielä aika paljon valmistujaisrahaa käyttämättä, kun kustansin vain puolet Etelä-Afrikan matkastani sillä. Yritin keksiä jotain järkevää hankittavaa, mutta en vain tällä hetkellä tarvitse elämääni yhtään tavaraa lisää. Elämiseenkään en sitä rahaa tarvitse, kun töitä on riittänyt sen verran hyvin. Noooo, mikäköhän ajatus nousi seuraavana mieleeni? No tietysti se, että kyllähän nyt elämään aina yksi matka lisää mahtuu!

Ja niin alkoivat matkakuumeiset aivoni jälleen raksuttaa mahdollisia reissuvaihtoehtoja. Eipä siihen taas kauan mennyt, kun keksin yhden matkatyypin, jota en ole vielä koskaan kokenut. Kun sain vielä houkuteltua isin matkaseuraksi, oli asia nopeasti päätetty. Niinpä suuntaamme isin kanssa 6.-12.5 kannustamaan Leijonia jääkiekon MM-kisoihin Ostravaan, Tšekkeihin.

Leijonafani jo pienestä pitäen :D

Jääkiekko on aina ollut suosikkilajini penkkiurheilun puolella ja MM-kisat tulee seurattua tiiviisti joka vuosi. Kotikisoja olen ollut katsomassa paikanpäällä vuosina 1997 ja 2003, mutta ulkomailla en ole koskaan ollut seuraamassa mitään urheilukilpailuja. Tulevalla matkalla onkin toivottavasti luvassa mahtavaa kisatunnelmaa ja jännittäviä, mutta Suomelle menestyksekkäitä, pelejä Sloveniaa, Valko-Venäjää, Slovakiaa ja Venäjää vastaan.

Ostrava (kuvat Wikimedia)

Kisatunnelma ei kuitenkaan ole ainoa syy intooni, vaan on myös mielenkiintoista päästä tutustumaan Tšekkeihin paremmin. Praha on yksi suosikkikaupungeista, joten saa nähdä, tekeekö myös Ostrava minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ostrava on entinen kaivoskaupunki, jossa riittää varmasti kierreltävää viikon ajaksi. Yhtenä päivänä teemme myös päiväretken Puolan puolelle Auschwitziin, jossa olen halunnut vierailla jo pitkän aikaa. Luvassa on varmasti myös tšekkiläisestä ruuasta nauttimista ja sortumisia älyttömän halpoihin ostoksiin. Ja toivottavasti lukuisia aurinkoisia ja lämpimiä kevätpäiviä.

Auschwitz (kuvat Wikimedia)

Tämä matka-addikti ei meinaa taas pysyä housuissaan, kun on niin paljon mahtavia matkoja edessä! Jos sitä nyt kuitenkin yrittäisi edes jotenkin pitää itsensä kasassa ja vetäytyä hetkeksi pääsiäisen viettoon maaseudun rauhaan.

Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille! :)