Uuden matkan aloitus

Jokainen, joka vähänkään rakastaa matkustamista, tunnistaa varmasti matkakuumeen oireet. Mielen valtaa levottomuus, ajatukset harhailevat, matkavaihtoehdot pyörivät jatkuvasti mielessä ja elämä kotona tuntuu tylsältä ja yksitoikkoiselta. Oireet alkavat salakavalasti ja muuttuvat lopulta niin koviksi, että ne vievät huomion lähes kaikelta muulta elämältä. Minulle matkakuume on liiankin tuttu ilmiö. Se alkaa edellisen matkan loputtua, noin viikon–kuukauden päästä kotiutumisesta. Jos edellisestä matkasta on kulunut yli puoli vuotta, matkakuume huutaa jo tuskaista huutoaan pääni sisällä.

Matkakuumeeseen on vain yksi lääke: matkustaminen. On ihanaa selata sormet syyhyten erilaisia matkakohteita netissä, suunnitella reissua matkaseuralaisten kesken, kuvitella itsensä reissun päälle, muistella menneitä matkoja ja laskea kuukausia, viikkoja ja lopulta päiviä matkan alkuun. Matkakuumeen taltuttamiseen tarvitaan myös pieni ripaus tuskaa. Pitää huolehtia monista käytännön järjestelyistä, kuten raha-asioista, matkustusasiakirjoista, siitä kuka huolehtii koirasta, miten saa korvattua mahdolliset poissaolot opiskeluista ja viimeisimpänä PAKKAAMISESTA!

Minulla on aina yhtä epätodellinen olo ennen matkalle lähtöä. On vaikea uskoa, että nyt sitä taas mennään kohti tuntematonta ja kohti uusia seikkailuja. Todellisuus alkaa hiipiä tajuntaan vasta lentokentällä, satamassa tai juna-asemalla. Kun matka kaiken odotuksen jälkeen koittaa, mieleni valtaa rauha. Matkakuumeen huuto vaimenee ja kaiken innostuksenkin keskellä oloni on seesteinen. Tätä varten jaksoin taas rehkiä, tämän avulla jaksan taas eteenpäin, tämän takia elän.

Nyt edessäni on aivan uudenlainen matka. Se innostaa, jännittää ja vähän kyllä myös pelottaa. Vaikka matkan suunnittelisi kuinka hyvin, voi kaikki silti mennä pieleen. Niin kuin aina ennen jokaista matkaa, toivon ja uskon, että tästä matkasta tulee onnistunut, mieleenpainuva ja että se antaa minulle uutta näkökulmaa elämään. Vaikka tämän matkan määränpää on lähempänä kuin minkään aikaisemman reissuni, jännitän tätä matkaa enemmän kuin yhtäkään aiempaa reissuani. Vaikka lähden tälle matkalle ensisijaisesti itseni takia, toivon että saan matkalleni mukavia tovereita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.

On aika ottaa ensimmäinen askel kohti tuttua ja samalla tuntematonta määränpäätä. Haluan kiittää ystävääni Camillaa, joka on rohkaissut minua tämän matkan aloittamisessa ja tuskaillut kanssani käytännön asioiden kanssa. Tästä se alkaa, matka kohti itseäni! Tulen blogissani kirjoittamaan tietysti suurimmasta intohimostani eli matkustamisesta. Muistelen menneitä matkoja, haaveilen ja suunnittelen tulevia reissuja sekä pohdin matkustamiseen liittyviä asioita ja ilmiöitä. Näiden lisäksi tulen kirjoittamaan myös siitä pisimmästä ja tärkeimmästä matkastani, elämästä. Kirjoittelen lähinnä omaksi ilokseni, mutta olen erittäin onnellinen, jos joku lukija saa innostusta, ideoita tai inspiraatiota jutuistani. Olen myös innokas kuulemaan muiden ajatuksia ja kokemuksia samoista aihepiireistä.

Tämä on uuden alku.

Laukut on pakattu, määränpäänä tuntematon!

Päivän tykkäys: Tahdon 2013. Mieletöntä, että joukossa on edelleen voimaa. Kahdessa päivässä kerätty yli 120 000 allekirjoitusta, voi vaan kuvitella kuinka paljon niitä kertyy puolessa vuodessa. Toivottavasti myös päättäjät uskaltavat olla rohkeita ja Suomi ottaisi uuden askeleen kohti tasa-arvoa.

Päivän piristys: Mummin lähettämä pääsiäiskortti :) Olen vanhanaikainen ja rakastan postikortteja, niissä on vaan sitä oikeaa tunnelmaa. 

Eikö olekin ihana?