Neljännesvuosisata minua

Huhhei, niin ne vuodet vain vierii ja ikää karttuu, vaikka kuinka yrittäisi uskotella itselleen muuta! Omasta mielestänihän täytän edelleen 23 vuotta, mutta koska muut elävät jossain ihmeellisessä harhakäsityksessä, että ikää tulisi tänään täyteen jo 25 vuotta, niin leikitään sitten niiden mieliksi, että olen saavuttanut tuon maagisen neljännesvuosisadan rajapyykin. Eiköhän tämän ikäisenä voi jo nimittää itseään klassikoksi. Siksipä kuuntelen tätä ja toivon, että illalla vastaan tulee joku joka osaa kohdella minua arvoni mukaisesti :D

Matkani alkoi Naistenklinikalla 23.1.1990 klo 8.05. Ensihetkeni tässä maailmassa olivat vähintäänkin dramaattiset, kun synnyin napanuora kaulan ympärillä ja äitini sairastaman toksoplasmoosin takia minulla oli myös suuri riski kehitysvammaisuuteen. Mitään kehityshäiriötä ei kuitenkaan todettu, mutta siihen on hyvä aina vedota, jos joku pitää minua vinksahtaneena. Elopainoa oli sen verran, että jätin taakseni sairaalan muut vauvat ja päihitin muistaakseeni syntymäpainossa komeasti myös molemmat isoveljeni (miten niin ruoka on ollut aina mun juttu? :D)

1990-1995

Alkukankeuksista huolimatta minusta kehittyi aika söpö lapsi (vaikka itse sanonkin!). Vieläkin katson kadehtien noita lähes valkoisia hiuksiani. Miksi niiden piti tummentua?! Viidestä ensimmäisestä elinvuodestani minulla on vain hataria muistikuvia, mutta olin kuulemma suhteellisen helppo lapsi. Elämä kului kotona Lauttasaaressa, ihanassa päiväkodissa kaverien kanssa ja mökillämme Porvoossa serkkujeni kanssa leikkien. Ja tietysti maailmalla matkustaen koko perheen voimin. Noihin aikoihin molemmat veljenikin asuivat vielä kotona ja jaksoivat aina naurattaa, jekuttaa ja kiusata pikkusiskoa.

1996-2000

Koulun aloitin vuotta aikaisemmin, 6-vuotiaana, koska halusin kouluun samaan aikaan kuin parhaimmat tarhakaverini. En muista mitään ensimmäisestä koulupäivästä, joten ilmeisesti jännitti vähäsen! Silloin tutustuin myös Viiviin, josta alkoi hyvä ystävyys, joka on syventynyt vuosien varrella sydänystävyydeksi.  Vuotta myöhemmin perheemme kasvoi uudella, karvaiselle jäsenellä, Geenalla. Geenasta muodostui minulle todella läheinen ystävä, joka piti minulle uskollisesti seuraa veljien muuttaessa omilleen ja vanhempien ahkeroidessa perheyrityksessämme. Koulunkäynti sujui ongelmitta, vaikka taivalta varjostikin ajoittainen koulukiusaaminen.

2001-2005

Toiselle kymmenelle siirryttäessä, teini-ikä alkoi vaikuttaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Kasvupyrähdys iski minuun aikaisessa vaiheessa ja kuudennella olin samalla luokan nuorin ja pisin. Sitten esiin pullahtivat vielä tissit ja kuukautiset alkoivat helvetin kivuliaina. Itsetunto-ongelmista, ulkopuolisuudentunteesta, ulkonäköpaineista ja yksipuolisista ihastumisista tuli arkipäivää. Samalla kokeilin harrastuksia flamencosta laitesukellukseen ja jatkoin pitkäaikaisinta harrastustani, partiota. 15-vuotiaana menetin ala-asteaikaiset parhaimmat ystäväni, mutta sain tilalle uuden (tai siis vanhan!) ja matkustin ensimmäistä kertaa ulkomaille ilman vanhempia.

2005-2010

16 vuoteni oli kaikin puolin onnistunut, sisälsihän se muun muassa kuukauden Australiassa Viivin kanssa kielikurssilla ja elämäni ensimmäisen seurustelusuhteen. 17-vuotiaana tajusin meidän haluavan kuitenkin  aivan eri asioita, kun  poikaystäväni suunnitteli häitä ja minä maailman kiertämistä, joten näin paremmaksi erota. Täysi-ikäisyyden saavutettuani alkoi sitten tapahtua vaikka ja mitä. Tuli rakastuminen, ylioppilaskirjoitukset, Geenan kuolema, pääsykokeet OKL:ään, lakkiaiset, kuukauden interrail Euroopassa ja muutto Turkuun. 2009 aloitin opiskelut luokanopettajaksi ja  2010 muutin yhteen poikaystäväni kanssa. Silloin elämääni astui myös maailman tärkein karvapalloni Mindi.

 

2011-2014



Kahdenkympin ensimmäinen puolisko on kulunut vaihtelevissa merkeissä. On ollut epätasaista avoliittoa, luopumista vanhasta, uuden suunnan etsimistä, muuttoja, valmistuminen, rakastumisia ja ihmissuhdesolmuja. Olen menettänyt tärkeitä ihmisiä, mutta myös saanut uusia, ihania ihmisiä elämääni. Monta kertaa on tullut pahasti turpaan, mutta naurun avulla niistäkin on selvitty. Reissuja on kertynyt vaikka kuinka monia, lyhyitä ja pitkiä, yksin ja yhdessä. Kaiken kimpoilun jälkeen palasin takaisin juurilleni Lauttasaareen ja totuttelen uuteen arkeen työelämässä. 

Elämälläni ei edelleenkään ole tarkkaa suuntaa, mutta moni asia tuntuu loksahtaneen kohdalleen. Paljon on tapahtunut, paljon on muuttunut ja paljon olen kokenut. Välillä tuntuu, etten tunnista itseäni enää samaksi tyypiksi kuin 5 tai 10 vuotta sitten. Vuodet ja elämä muokkaavat ja muuttavat ihmistä valtavasti. Paremmaksi vai huonommaksi, siihen en osaa vastata. Ainakin jotkut asiat ovat pysyneet samana. Rakkaus matkustukseen ja uteliaisuus maailmaa kohtaan on ollut minussa kaikki nämä vuodet ja uskon niiden myös pysyvän aina osana minua.  

Vuosi tuli, tukka meni!

Tänään aion nostaa maljan kaikille menneille vuosilleni sekä itselleni ja toivoa, että elämä on varannut tulevaisuudelleni vielä monen monta seikkailua ja mielenkiintoista käännettä. Saa nähdä, päästäänkö lopulta sinne sataan asti, mutta tämä neljänneskin on jo aika hyvä saavutus. Tänään bailataan, vaikka silmät lurpattavat jo nyt rankan työviikon ja huonosti nukutun yön jäljiltä. Luin onneksi kampaajalla, että tummat silmänaluset ovat nykyään kuuminta muotia ja kuolemahan kuittaa univelat :D Tästä ei voi tulla muuta kuin legendaarista, tavalla tai toisella!