perjantai 17. helmikuuta 2017

Matkavuoden teema: Suomi 100

Matkustus on aina ollut tärkeä osa elämääni. Etenkin viime vuodet ovat olleet yhtä reissauksen ilotulitusta ympäri maapalloa. Pelkästään blogini vajaan neljän vuoden taipaleen aikana olen matkustanut 20 eri maahan. Olen jo pitkään suunnitellut elämääni aina tulevien reissujen mukaan. Ja reissun päälläkin suunnittelen yleensä jo seuraavaa matkakohdetta.

Olen tähän astisen elämäni aikana päässyt näkemään uskomattoman unohtumattomia paikkoja ja ihastunut maapalloomme aina vain uudestaan ja uudestaan. Olen kiitollinen jokaisesta matkastani ja toivon, että niitä on edessä vielä lukemattomia.

Tämän vuoden matkakohteet tulevat olemaan minulle tietyllä tapaa poikkeuksellisia. Ne tulevat nimittäin sijaitsemaan Suomen rajojen sisäpuolella. Mindin terveyden tilanne on nyt niin arvaamaton, etten halua ottaa sitä riskiä, että Mindille tapahtuisi jotain sillä aikaa, kun ole matkalla. Sen takia aion tehdä lähitulevaisuudessa joko todella lyhyitä matkoja ilman Mindiä tai vähän pidempiä reissuja Mindin kanssa. Voi olla, että mukaan mahtuu jokin ulkomaanmatkakin, mutta tällä hetkellä olen lyönyt lukkoon ainoastaa Suomen sisäisiä matkoja.

Kuva: Pixabay


Suomi on minulle yllättävän tuntematon matkakohde ja tämän vuoden suunnitelmanani onkin tutustua kotimaahani ja sen mielenkiintoisiin paikkoihin ja kaupunkeihin. Leikkimieliseksi tavoitteekseni voisin Suomen juhlavuoden kunniaksi ottaa vierailut sadassa suomalaisessa kaupungissa tai kylässä.

Kuvat: Wikipedia


Tähän mennessä olen käynyt ainakin jo Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Naantalissa, Salossa ja Pöytyällä. Nyt hiihtolomalla suuntaan pitkästä aikaa Lappiin, Ylläkselle. Siellä on tarkoitus nauttia talvesta perheen kesken ja paluumatkalla vihdoin vierailla myös Oulussa, joka jäi viime kesänä ikävästi välistä.

Kuvat: Wikipedia

Toukokuussa taas on luvassa työporukan yhteisreissu Ahvenanmaalle, jossa en ole koskaan aikaisemmin ollut. Sen lisäksi tänä vuonna tulee varmasti vierailtua myös vanhoissa suosikeissani Porvoossa, Turussa ja Tampereella. Ja toivottavasti myös mahdollisimman monessa muussa Suomen sopukassa.

Kuvat: Wikipedia

Mitä paikkaa sinä suosittelisit matkakohteeksi Suomessa? :)

lauantai 11. helmikuuta 2017

Lähtövalmiina


Miten voit jaksaa?
Miten voit nauraa vieläkin?
Miten noin tyynenä
voit hyväksyä sen totuuden?
Olet niin kaunis.
Olet niin rauhallinen.
Olet niin lähellä hetkeä,
jolloin viimeinen biisi pannaan pyörimään.
Vielä on aikaa puhua.

Niin, kuiskasit sanoja.
Aikasi loppuu ennen talvea.
Niin, uskon sinua,
aina ei kannata odottaa aamua.

Olet tehnyt lähtöä,
olet saanut nähtyä.
Pääset sateelta suojaan.
Näin muistan sinua,
lähtövalmiina.

Jokainen tunti,
jokainen hetki kadulla
voi olla ainoa, ainoa,
johon kannattaa tarttua.

Mutta, tiedän sä nautit.
Tiedän, sä olet elossa.
Tiedän, että elämää ei voi hallita.
Se kulkee, minne tahtoo,
vapaana.
Alan tänään sen tajuta.

Niin, kuiskasit sanoja,
aikasi loppuu ennen talvea.
Niin, uskon sinua,
aina ei kannata odottaa aamua.

Olet tehnyt lähtöä,
olet saanut nähtyä.
Pääset sateelta suojaan.
Näin muistan sinua,
lähtövalmiina.

Hei, sä laitat hymyn vielä kiertoon
Uppoudut viimeiseen tangoon.
Mä tänään ehkä kosketan sua viimeistä kertaa.
Viimeistä kertaa.

Haloo Helsinki! Lähtövalmiina



Tällä viikolla se sitten tuli. Tieto siitä, että Mindin sydämen sisällä on kasvain, johon ei ole parannuskeinoa. Ei lääkitystä, ei leikkausta, ei mitään. Kyseessä on niin harvinaislaatuinen kasvain, ettei mitään ennustettakaan voida antaa. Parhaimmillaan Mindin elämä voi jatkua vielä parikin vuotta hyvänä, pahimmillaan loppua jo huomenna.


Olo on ollut todella musertunut ja surullinen. Nuo tunteet on kuitenkin nyt siirrettävä syrjään ja keskityttävä nauttimaan siitä, mitä meillä vielä on. Tämä hetki. Mindi on suhtautunut elämänsä jokaiseen päivään sellaisella ilolla ja riemulla, kuin ne kaikki olisivat olleet hänen viimeisiään. Se on jakanut pennusta asti rakkauttaan ja hellyttään jokaiselle vastaan tulevalle ihmiselle. Kuin se olisi jo silloin tiennyt, että sen elämä ei tule kestämään yhtä pitkään kuin muiden.

Jo keväällä 2014 pelkäsin, että Mindin aika on lopussa, kun se sai joka kuukausi uuden sairausdiagnoosin. Kun siitä selvittiin, ajattelin että jokainen päivä sen jälkeen on jatkoaikaa. Nyt tuosta hetkestä on kulunut jo lähes kolme vuotta, jotka ovat olleet kaikkea muuta kuin tasaisia ja helppoja. Sisukas superkoirani on kuitenkin jaksanut tsempata sairauksistaan ja lääkityksistään huolimatta. Ja säilyttänyt elämänilonsa.


Ja siitä myös minun on pidettävä kiinni, vaikka väkisin. Mindi on ansainnut parhaan mahdollisen loppuelämän. Paljon iloa, onnea, hellyyttä, yhteistä aikaa ja rakkautta. Suremisen aika on vasta sitten lopullisten hyvästien jälkeen. Nyt ainoa tehtäväni on nauttia tästä yhteisestä loppumatkasta ja huolehtia siitä, ettei Mindi joudu kärsimään millään tavalla.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Tammikuun tohinoita ja tulevaisuudensuunnitelmia

Tammikuu vilahti yhdessä hujauksessa ja se sisälsi monenlaisia tapahtumia ja tunteita. Alkukuu kului vielä Gambian lämmössä rentoutuen. Kävimme myös Senegalin puolella bongailemassa villieläimiä, josta kirjoitan vielä joskus oman tekstinsä. Tämän hetkisen stressin ja uupumuksen keskellä on käsittämätöntä, että tuosta rentouttavasta reissusta on vasta alle kuukausi.


Jo matkan aikana ja sen jälkeen mieleni on täyttynyt taas huolella Mindin terveyden suhteen. Rutiinitarkastuksessa Mindiltä löydettiin jokin epämääräinen patti sydämestä, jonka epäiltiin aluksi olevan kasvain. Muita kasvaimia ei kuitenkaan löytynyt, mutta elämme edelleen epätietoisuudessa sen suhteen. Samalla kertaa Mindillä todettiin myös krooninen munuaistauti. Noihin molempiin liityen Mindillä aloitettiin taas uusi lääkitys. Hirvittää edes miettiä, millaiset määrät lääkkeitä tuo pieni koira syö päivittäin. Mindi on kuitenkin ollut todella hyvävointinen ja pirteä, mikä on estänyt minua luisumasta ihan totaaliseen epätoivoon.

Rakas töyhtöhyyppä <3

Tammikuu on ollut myös työntäyteistä aikaa, mikä on nostattanut stressi- ja ärsytyskäyrät huippuunsa. Perustyön lisäksi käynnissä on ollut monenlaista projektia oppilaskunnan kanssa. Uusi OPS on myös tuonut mukanaan arviointikeskustelut kaikkien oppilaiden kanssa, joiden valmisteluun, pitämiseen ja dokumentoimiseen kuluu viikottain noin viisi ylimääräistä työtuntia. Tuon kaiken on sitten vielä kruunannut lukuisat selvittelyt oppilaiden kanssa välituntitappeluihin yms. liittyen. 

Tuo Mindin terveystilanne sai minut tekemään päätöksen, jota olin pyöritellyt mielessäni jo pidemmän aikaa. Päätin nimittäin hakea 7 viikon opintovapaata maalis-huhtikuulle ja suureksi ihmeekseni myös sain sen. Se onkin ollut ainoa henkireikä, joka on saanut minut pysymään edes jotenkin järjissäni työkaaoksen keskellä. Totesin jo hyvin nopeasti syksyllä, että 25 opintopisteen suorittaminen kokopäiväisen luokanopettajantyön ohessa tulisi olemaan mahdottomuus. Etenkin, kun kurssisuoritukset ovat 10-sivuisia esseitä. Opintovapaa mahdollistaa minulle täysipainotteisen keskittymisen tarvittavien kurssien suorittamiseen ja samalla pystyn viettämään aikaa ja huolehtimaan Mindistä aiempaa paremmin. Ja saan tarvitsemani hengähdystauon työstäni.


Samalla mieleeni on tullut varmuus siitä, etten aio hakea tulevalle lukuvuodelle päätoimista opettajanpaikkaa. Ensisijainen tavoitteeni on päästä opiskelemaan yhteisöpedagogiksi monimuoto-opinnoissa. Jos se ei toteudu, jatkan opintojani avoimessa-AMK:ssa tehden samalla opettajan sijaisuuksia. Haluan saada useampia uravaihtoehtoja luokanopettajuuden rinnalle ja yhteisöpedagogin tutkinnolla voisin toimia kymmenissä erilaisissa työtehtävissä järjestö- ja nuorisoalalla. 

Synttäri-iloja!

Hieman ikävämpien juttujen lisäksi tammikuuhun on mahtunut ihan mukaviakin tapahtumia. Pääsin vihdon ja viimein Turun seudulle käymään Mindin kanssa. Siellä vietimme myös kummipoikani 6-vuotissynttäreitä. Sen jälkeen oli vuorossa omat 27-vuotissynttärini, jotka sujuivat railakkaissa merkeissä maanantaina :D Oppilaat yllättivät minut kyllä ihan täysin laululla, korteilla ja lahjoilla. Juhlaputken täydensivät vielä Fyllin 3-vuotiskekkerit, joita vietimme vähän isommalla porukalla. 

Mitäs muuta mukavaa tammikuuhun vielä mahtui? Ainakin ihanien Minna Parikan pupukorkkareiden ostaminen alesta, uusimman Harry Potterin lukeminen (joka tempasi mukaansa alkujärkytyksen jälkeen), kävelyitä aurinkoisissa ja vähemmän aurinkoisissa maisemissa, vierailun matkamessuilla,(jossa juhlistettiin jo 65 vuotta täyttävää Olympiaa), jonkinlaisen kuntoiluharrastuksen aloittamisen, makoisia aterioita ravintoloissa, ajanviettoa rakkaiden ihmisten kanssa ja paljon (liikaa) karkkia.

Olympian ensimmäisiä reissuja tehtiin Kleinbusseilla aina Intiaan saakka.

Sellaista kaikkea mahtui minun tammikuuhuni. Miten teidän muiden vuosi on lähtenyt käyntiin? :)