Vauvakupla

En ole täällä blogin puolella vielä ehtinyt kirjoitella, että meidän perheeseen syntyi uusi jäsen nyt kesäkuussa ❤️

Pikkuveli on hurmannut meidät ja päivät ovat kuluneet vauvakuplassa. Olemme viettäneet aikaa paljon kotosalla ja totutelleet perheen uuteen järjestykseen. Läheiset ovat myös käyneet ahkerasti ihastelemassa vauvaa. Juhannuskin kului rauhallisesti kotona grillaillen ja ihanista kesäkeleistä nautiskellen. 

Semmoista kuuluu siis tänne. Jossakin vaiheessa ehdin varmaan taas bloginkin äärelle, mutta nyt keskityn hetken tuoksuttelemaan tätä vastasyntyneen ihanuutta 😍

2023

Vuosi 2023 on ollut aikamoinen myllerrysten vuosi. Ainakaan ei voi sanoa sen olleen tylsä. Vuoteen on riittänyt yllättäviä käänteitä, uusia polkuja ja valtavasti tunteita. Näin vuoden viimeisenä päivänä olo on kiitollinen, mutta myös todella väsynyt. Tuntuu, että tämän vuoden tapahtumat vaativat hieman pidemmän sulatteluajan ja ehkä vasta vähän myöhemmin pystyn näkemään kuluneen vuoden koko merkityksen. Joten siirryn suoraan perinteiseen vuosikatsaukseen. Ehkäpä ensi vuodelle voisin kehitellä jonkinlaisen uuden vuosikoosteen tänne blogiin, kun kymmenen vuoden jälkeen monet vastauksista alkavat toistaa itseään.

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Meidän ukrainalaisen kummiperheen lasken uusiksi ystäviksi. Töiden kautta olen myös saanut paljon uusia tuttavuuksia, mutta ystäviksi en heitä vielä laske. Olen myös tutustunut lapsen päiväkotikaverien vanhempiin jonkin verran.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Ainakin työllistynyt järjestöalalle ja aloittanut toimimisen kummiperheenä ukrainalaiselle perheelle.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Eipä tainnut tänä vuonna.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ikävä kyllä, mummini nukkui pois lokakuussa.

5. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Samassa suhteessa jatketaan pian kahdeksatta vuotta <3

6. Missä maissa kävit?

Virossa. Lisäksi reissasimme jonkin verran kotimaassa.

7. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Uuden työpaikan saaminen, reissut perheen kanssa, hauskat hetket ystävien kanssa.

8. Mitä haluaisit vuodelta 2024 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2023?

Henkistä ja fyysistä jaksamista.

9. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2023?

24.10, päivä jolloin mummini kuoli.

10. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Jonkin verran. Pääsin vihdoin keväällä lyhytterapiaan ja sain käsiteltyä muutamia minua pitkään vaivanneita asioita.

11. Vuoden suurin saavutuksesi?

Uusi työpaikka ja sen tuomat uudet kokemukset ja haasteet, joista olen selvinnyt.

12. ...ja suurin epäonnistuminen?

Olin liian usein väsynyt ja äkäinen vaimo ja äiti.

13. Kärsitkö vammoista?

En suuremmasta. Alkuvuodesta minulta leikattiin pari luomea, jotka onneksi olivat hyvälaatuisia. Tämä loppuvuosi on ollut yhtä jatkuvaa sairastelua ja pahoinvointia monella tavalla.

14. Mikä oli paras asia, jonka ostit? 

Ei tule mitään erityistä mieleen, mikä on hyvä koska olen pyrkinyt vähentämään ostelua tänä vuonna merkittävästi. 

15. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Läheisten ihmisten <3

16. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Työnhakuun ja töihin liittyvät ihmiset.

17. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Asumiseen ja auton korjauksiin.

18. Mistä innostuit eniten?

Työstä ilmastohankkeessa.

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Sanoisin että onnellisempi, vaikka loppuvuosi onkin ollut todella rankka henkisesti ja fyysisesti.

20. Rikkaampi vai köyhempi?

Hieman rikkaampi.

21. Oletko lihonut?

Olen.

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän

Viettänyt aikaa läheisten kanssa.

23. ...entä vähemmän?

Kiukutelleeni.

24. Miten vietit joulun?

Mökillä Porvoossa perheen kesken.

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Mummini ei olisi joutunut sairaalaan.

26. Rakastuitko vuonna 2023? 

Syvemmin vanhoihin tuttuihin rakkaisiin <3

27. Kuinka montaa ihmistä olet suudellut vuoden aikana?

Yhtä.

28. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

Ei yhtään.

29. Oletko riitautunut kenenkään ystäväsi kanssa tänä vuonna?

En tietääkseni.

30. Vihaatko tällä hetkellä ketään?

En. 

31. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

En tainnut käydä.

32. Mitä halusit ja sait?

Uuden työpaikan, iloisia yllätyksiä ja uuden suunnan elämälle.

33. Mitä halusit, muttet saanut? 

Lepoa.

34. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Vietin arkista maanantaita. Sain aamupalan sänkyyn ja kävin lounaalla vanhempieni ja enoni kanssa.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Läheiset ihmiset, terapeutti, työkaverit ja päiväkodin työntekijät.

KUUKAUDET:

1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?

Ei mitään muistikuvia, mutta kuvien perusteella oli aurinkoinen päivä.

2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?

8.2. eli meidän vuosipäivä, jota vietimme pitkästä aikaa kahvilassa, jossa kävimme ensitreffeillä.

3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?

Sain maaliskuun lopussa pitkään odottamani työpaikan.

4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?

Huhtikuu meni vauhdilla totutellessa uuteen työhön ja uuteen arkeen sen myötä.

5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?

Hyvä. Olin innoissani töistä ja odotin kesää kovasti. Ainoastaan Euroviisujen oikeusmurha synkensi toukokuuta. Mutta sekin himmeni, kun pääsin Käärijän keikalle.

6. Millainen sää oli kesäkuussa?

Kuvien mukaan aika lämmin ja aurinkoinen, kun olen uskaltautunut uimaankin.

7. Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?

Kolmen viikon kesäloma, johon mahtui mm. ystävän polttarit, rentoutumista ja road trip Virossa.

8. Miten elokuu lähti käyntiin?

Melko kiireisesti töiden puolesta. Myös lähes kaikki viikonloput elokuussa olivat täynnä ohjelmaa, joten kuun lopussa alkoikin olla palava tarve rentoutumiselle.

9. Masensivatko syyskuun säät? 

Eivät, koska syyskuu oli pääasiassa lämmin ja aurinkoinen.

10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?

Lokakuu oli aika rankka kuukausi, johon mahtui yllättäviä käänteitä niin hyvässä ja pahassa.

11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?

Itkeä vähemmän.

12. Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?

Eipä ihmeempiä. Uutta vuotta vietän kotosalla ja tuskin jaksan valvoa vuoden vaihtumiseen. Jos oikein innostun, niin aloittelen pakkaamista meidän alkuvuoden Tukholman matkalle.

Millainen sinun vuotesi 2023 oikein oli? Onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

Mummi

Lokakuussa suru tuli luoksemme, kun mummini nukkui pois 92 vuoden iässä. Vaikka kuolemaa osasi odottaa ja mummin vointi oli yhä heikompi, tuli lähtö silti yllättäen. Mummille oli juuri myönnetty pitkäaikaishoitopaikka ja vielä reilu viikko ennen hänen kuolemaa äitini otti hänet muutamaksi päiväksi kotiin sairaalasta ja kokoonnuimme mummin luokse isommalla porukalla, kuten monta kertaa aiemminkin. 

Olen onnellinen, että viimeinen muistikuvani mummista on tuolta päivältä, koska minun oli tosi vaikea käydä katsomassa mummia sairaalassa. Hän eli pitkän elämän ja sai viettää sen viimeistä neljää kuukautta lukuun ottamatta kotonaan asuen.

Suru-uutinen tuli kesken työpäivän ja siirsin sen työtuntien ajaksi sivuun, jotta en romahtaisi. Koko ilta menikin sitten itkiessä ja pidimme perheen kesken pienen muistohetken mummille. Vaikka sitä oli myös helpottunut, ettei mummin tarvitse enää kestää kipuja ja muuta ikävää, ei se poista surua ja kaipausta.

Mummi on aina ollut elämässäni ja tuntuu tyhjältä, kun häntä ei enää olekaan. Vaikka muistisairaus oli jo vuosia kutistanut keskustelut muutamaan samaan kysymykseen, oli mummi ihan loppuun asti kiinnostunut meidän elämästä ja siitä, että meillä on kaikki hyvin. Ja onneksi hän myös tunnisti meidät ihan loppuun asti.

Mummi oli etenkin lapsuudessani ja nuoruudessani kiinteä osa meidän perhettä ja välillä tuntui, että näin häntä enemmän kuin omia vanhempiani. Tämä aiheutti usein myös ristiriitoja välillemme. Suhteeseemme liittyi paljon kipukohtia, mutta muuttoni Turkuun toi siihen tarvittavan etäisyyden. Kun vuonna 2014 sitten palasin Helsinkiin, päätin yrittää unohtaa menneisyyden kiistat ja keskittyä luomaan mummin kanssa uusia, parempia muistoja. Kävin melko säännöllisesti katsomassa mummia ja etenkin lapsen syntymän jälkeen kyläilimme säännöllisesti mummin luona. Mummi ehti saada yhdeksän lapsenlapsenlasta, jotka toivat kovasti iloa mummin viimeisiin vuosiin.

Mummi oli viimeinen elossa oleva isovanhempani ja myös ainoa, jonka kanssa minulla oli läheinen suhde. Olen kiitollinen siitä, että mummi oli jakamassa niin monta elämäni tärkeää päivää ja arkista hetkeä. Muistan hänet ikuisesti postikorteista, tuulihatuista, saksan kielestä, puhelinsoitoista, kananmunaleivistä, kukista, lihapiirakoista, kalentereista, joulusta, berliininmunkeista, kesästä ja jääkiekosta. Ne olivat meidän yhteisiä asioita ❤️

Mummi eli uskomattoman pitkän elämän ja tuntuu käsittämättömältä, mitä kaikkia historian tapahtumia hänen elämänsä varrelle mahtui. Hän oli myös se viimeinen linkkini sota-aikaan ja tuntuu surulliselta, ettei maailma tunnu sen suhteen oppineen mitään tähän päivään mennessä. Ihmiset, jotka joutuvat elämään sodassa, kantavat sitä sydämessään koko loppuelämänsä. Niin teki mummikin.

Nyt kun mummia ei enää ole, on vain syvä kiitollisuus, että hän oli elämässämme niin pitkään. Että oma lapsenikin sai vielä tutustua häneen ja heillä ehti olla ihanat omat juttunsa. Ja kiitollisuus siitä valtavasta rakkaudesta, jonka mummi meille antoi ❤️

Lepää rauhassa rakkain Mummi. Odotathan ja suojelethan meitä siellä korkeuksissa, kunnes jälleen tapaamme ❤️

Veneilykauden avaus: Iso Vasikkasaari

Veneily on ollut minulle aina rakasta kesäpuuhaa ja olen ollut vauvasta lähtien mukana perheemme veneretkillä. Meri ja saaristo ovat minulle yhä todella tärkeitä elementtejä. Isälläni on edelleen vene ja sillä olemme päässeet lähes joka kesä jonkinlaiselle ajelulle. Viime kesänä veneily jäi kuitenkin kokonaan välistä, joten tänä vuonna halusin olla hyvissä ajoin liikkeellä. Niinpä soitin isin venetaksille heti, kun toukokuulle luvattiin parinkympin lämpötiloja. 

Vähän jännitti etukäteen, miten 3-vuotiaan kanssa sujuisi veneily, kun hän ei muistanut edellisistä kerroista mitään. Hän odotti retkeä innokkaasti ja suostui pukemaan pelastusliivit ilman uhmailuja. Muutenkin hän käyttäytyi veneessä esimerkillisen rauhallisesti ja noudatti tarkasti ohjeita. Pitäisi selvästi käydä useamminkin veneilemässä. 

Otimme retkemme kohteeksi Espoon Ison Vasikkasaaren, jonka katsoin olevan sopivan lyhyen venematkan päässä Lauttasaaresta ja tarjoavan monipuolista tekemistä lapsen kanssa. Aurinko paistoi matkalla ihanasti ja merituuli pöllytti hiukset sekaisin. Merellä ollessa arjen kiireet unohtuvat ja olen aina täydellisen onnellinen. 

Kiersimme veneellä katsomassa saaren yhden erikoisuuden, Poseidonin temppelin. On kyllä hämmentävä näky, kun antiikin Kreikka yhdistyy suomalaiseen saaristomaisemaan. Sen jälkeen rantauduimme Ison Vasikkasaaren pohjoiseen vierasvenesatamaan, jonne pääsee kesäkaudella myös yhteysveneellä eri puolilta Espoota. 

Kesäisin saarella riittää varmasti kävijöitä, mutta toukokuisena perjantaina saimme lähes koko saaren omaan käyttöömme. Lähdimme tutkimaan saarta rantaa pitkin mutkittelevaa kävelyreittiä pitkin. Lapselle olimme ottaneet mukaan potkupyörän, jolla hän jaksoi hyvin potkutella polkuja pitkin. 

Ihailimme kauniita merimaisemia ja lopulta suuntasimme keskemmälle saarta etsimään näköalatornia metsän siimeksestä. Hetkeksi meinasi iskeä epätoivo, kun tornia ei näkynyt missään, mutta lopulta se putkahti esiin puiden lomasta. Pitihän sinne toki myös kiivetä, vaikka kovin paljon sieltä ei merta näkynytkään. Pidimme myös evästauon tornin juurella. 

Sitten teimme retken ainoan virhearvion, kun päätimme oikoa lyhintä reittiä pitkin peli- ja leikkikenttää kohti. Metsä oli todella tiheää ja jyrkkää, joten hermo paloi yhdellä jos toisellakin meistä. Lopulta kuitenkin pääsimme ryteikön läpi valtavalle nurmikentälle, jossa ei ollut ketään muita ihmisiä. 

Ison Vasikkasaaren palvelut ovat todella monipuoliset. Kesällä saarelta löytyy kahvila ja ravintola. Lisäksi on useita uimarantoja, pelikenttiä, leikkitelineitä, ulkokuntosali, grillipaikkoja ja vesivessat. Emmekä ehtineet nähdä saaresta kuin vasta pienen osan. 

Viihdyimme pitkään nurmikentällä loikoillen, keinuen ja kiipeillen. Aurinko lämmitti ihanasti ja tuntui jo ihan kesältä. Lopulta oli aika pakata tavarat takaisin veneeseen, että ehdimme kotiin ennen Suomen jääkiekko-ottelua. 

Myös paluumatka sujui hyvin ja venekausi saatiin avattua mallikkaasti. Toivottavasti tämä veneretki ei jäänyt tämän kesän viimeiseksi. Suosittelen lämpimästi Isoa Vasikkasaarta retkikohteena, menemme varmasti toistekin. 

Pidätkö sinä veneilystä?