torstai 31. joulukuuta 2020

2020

Vuosi 2020 vetelee viimeisiään ja on taas perinteisen vuosikatsauksen aika. Onpahan ollut vuosi, ei voi oikein muuta sanoa. On ollut vauvavuotta, äidiksi kasvamista, koronaa ja opintoja. Oikein kunnon tunteiden vuoristorataa, monesti ihan samankin päivän aikana. On ollut naurua, iloa ja onnea, mutta myös ahdistusta, uupumusta ja turhautumista. Ei todellakaan se tasaisin tai paras vuosi, mutta taatusti  edeltäjistään poikkeava ja omalla tavallaan ikimuistoinen. 

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Eipä tule ainakaan mieleen ja vanhojakin on nähnyt liian vähän. 

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Kyllä, ainakin paljon äitiyteen liittyviä juttuja. Tänä vuonna ajoin myös ensimmäistä kertaa ulkomailla ja kävin ruska-aikaan Lapissa.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei synnyttänyt. 

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi. 

5. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Saman rakkaan kanssa jatketaan edelleen, tänä vuonna juhlistimme toista hääpäivää ja ensi vuonna tulee täyteen jo viisi vuotta yhdessä <3

6. Missä maissa kävit?
Vuosi 2020 ei tosiaan ollut ulkomaanmatkailun vuosi, mutta kesällä teimme kuitenkin reilun viikon mittaisen road tripin Virossa. Matkailimme myös paljon kotimaassa. 

7. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Jotenkin kesä on jäänyt kokonaisuudessaan mieleen ihanana aikana. Ja alkusyksyn ruskamatka Ylläkselle. Vietimme myös Aarnin ristiäisiä ja ensimmäisiä syntymäpäiviä tänä vuonna, joista jäi lämpimiä muistoja. 

8. Mitä haluaisit vuodelta 2021 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2020?
Haluaisin pystyä keskittymään enemmän omaan hyvinvointiin ja valmistua yhteisöpedagogiksi.

9. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2020?
27.11.2020, jolloin poikani täytti 1 vuotta. 

10. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Kyllä. Äidiksi kasvaminen on ollut suuri prosessi, joka on edelleen kesken. 

11. Vuoden suurin saavutuksesi?
Se, että selvisin vauvavuodesta, sain palattua aktiivisesti opintojen pariin ja kirjoitin lastenkirjan. 

12. ...ja suurin epäonnistuminen?
Että laiminlöin oman hyvinvointini liian usein. 

13. Kärsitkö vammoista?
En mistään suuremmasta. Selkä ja niskat oireilivat jonkin verran ja välillä polvessa oli kipuilua. En myöskään sairastanut koko vuonna yhtäkään flunssaa, mikä on minulle todella harvinaista.

14. Mikä oli paras asia, jonka ostit? 

Museokortti on tuonut paljon mukavia hetkiä kulttuurin parissa. 

15. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Mieheni ja vanhempieni, heidän tuen avulla selvisin vauvavuodesta järjissäni. 

16. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Muutamien opintoihin liittyvien ihmisten. 

17. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Varmaankin asumiseen. 

18. Mistä innostuit eniten?
Oman lapsen kasvun ja kehityksen seuraamisesta. Myös opintojen pariin palaamisen koin innostavana. 

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi. 

20. Rikkaampi vai köyhempi?
Tavallaan köyhempi, tavallaan rikkaampi.

21. Oletko lihonut?
Kyllä ja en, paino on raskauden jälkeen jojoillut todella paljon. 

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän
Olisin halunnut nähdä enemmän ystäviäni ja käydä yleisötapahtumissa.

23. ...entä vähemmän?
Purkaneeni pahaa oloani mieheeni.

24. Miten vietit joulun?
Vietimme joulua perinteisesti perheeni kanssa mökillä Porvoossa. Oli ihanaa seurata, miten innoissaan Aarni oli kaikesta jouluun liityvästä, vaikka ei siitä vielä kauheasti ymmärtänytkään.

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Korona ei olisi levinnyt maailmanlaajuiseksi.

26. Rakastuitko vuonna 2020?
Omaan rakkaaseen poikaani <3 

27. Kuinka montaa ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
Yhtä ja pussaillut tuota pikku-ukkoa vaikka kuinka.

28. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Ei yhtään.

29. Oletko riitautunut kenenkään ystäväsi kanssa tänä vuonna?
En ainakaan tietääkseni.

30. Vihaatko tällä hetkellä ketään?
En.

31. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
Enpä ole.

32. Mitä halusit ja sait?
Paljon aikaa perheen kesken.

33. Mitä halusit, muttet saanut?
Yhtenäisiä yöunia.

34. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Juhlistin kolmekymppisiäni hyvin pienimuotoisesti kotosalla. Mies oli tilannut ihanan yksisarviskakun ja äiti toi ilmapallon. Vanhempani, enoni ja toisen veljeni perhe kävivät onnittelemassa ja muilta sain muistamisia etäyhteyksin.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Ne kaikista tärkeimmät eli mieheni, poikani, perheeni ja läheisimmät ystäväni.

KUUKAUDET:

1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?

Taisimme toipua rankasta yöstä Aarnin kanssa. Ilta-/yöitkut kestivät tuolloin tuntikausia.



2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?

8.2, joka oli meidän seurustelun 4-vuotispäivä. Tänä vuonna vietimme tuona päivänä Aarnin ristiäisiä läheisten kesken.


3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?

Maaliskuun alku oli kivaa aikaa. Kävin Aarnin kanssa vauva-aamuissa, Emily perheineen tuli käymään Englannista ja juhlistimme äidin kanssa naistenpäivää. Mutta sitten tulikin korona, kaikki pysähtyi, menot peruuntuivat ja elämän ainoaksi henkireiäksi jäi ulkoilu.


4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?

Varmaankin tämän vuoden ankein kuukausi. Koronan aiheuttama huoli ja ahdistus olivat pahimmillaan. Emme nähneet oikeastaan ketään ja juhlimme pääsiäistäkin kolmistaan. Sitä ennen vietimme viikon mökillä, mikä teki todella hyvää kaiken epävarmuuden keskellä.


5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?

Parempaan päin. Vappua vietimme vielä keskenämme, mutta äitienpäivänä näimme vanhempiani ja mummiani. Loppukuusta juhlistimme useamman kerran Aarnin puolivuotispäivää ja näimme kavereita pitkästä aikaa.


6. Millainen sää oli kesäkuussa?

Yllättävän hyvä kesäkuuksi. Vietimme siitä suurimman osa mökillämme Porvoossa. Muistaakseni vain alkukuu oli kolean sateinen ja muuten oli jopa helteisen lämmintä.


7. Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?

Road trip Virossa, joka oli myös Aarnin ensimmäinen ulkomaanmatka. Heinäkuuhun mahtui myös mukavia kesäpäiviä kotona, ensimmäinen veneretki Aarnin kanssa ja kiva päiväretki Raaseporiin.


8. Miten elokuu lähti käyntiin?

Hyvin, koska lähdimme kuun alussa Turkuun, jossa vietimme kokonaisen viikon. Säät olivat aivan täydelliset ja ehdimme nähdä Emilyn perhettä useampaan kertaan. Nautimme kesäisestä Turusta, kävimme uimassa Kupittaan maauimalassa ja teimme päiväretken Naantaliin.


9. Masensivatko syyskuun säät?

Eivät, koska ne olivat pääasiassa niin upeat. Ensin nautimme ruskasta Ylläksellä ja sitten täällä etelässä.


10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?

Ilma oli yllättävän lämmin ja aurinkoinen. Ruskan värit olivat parhaassa loistossaan ja teimme paljon kivoja perheretkiä lähiseuduille. Aloin myös löytää rutiinia opiskelujen ja äitiyden yhdistämiseen. 


11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?

Nukkua enemmän, liikkua säännöllisemmin sekä stressata vähemmän opiskeluista ja Aarnin syntymäpäiväjuhlista.


12. Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?

Emilyn perhe tulee meille viettämään uutta vuotta. Olemme viimeksi nähneet elokuussa, joten molemmat poitsut ovat kasvaneet kohisten. On ihana nähdä pitkästä aikaa, päästä seuraamaan poikien touhuja ja juhlistaa yhdessä tämän erikoisen vuoden päättymistä.


Vaikka vuosi 2020 on ollut monella tavalla erityinen ja ainutlaatuinen, olen täysin valmis päästämään siitä irti. Koskaan ei voi tietää, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Onko se edeltävää parempi vai huonompi? Minulle vuodenvaihde on kuitenkin aina tietynlainen uuden luvun avaus. Tervetuloa 2021, olisitpa lempeämpi kuin edeltäjäsi.

Miten vuosi 2020 kohteli teitä muita?
Valoisaa ja onnellista uutta vuotta kaikille! <3

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Joulu tullut on

Joulu on minulle valon, toivon ja rakkauden juhla. Näitä kaikkia tarvitsee varmasti meistä jokainen. Etenkin tämän vuoden jälkeen. Nyt on aika lopettaa stressaaminen, levätä ja rauhoittua. Tehdä joulusta juuri sellainen, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Minäkin pidän joululoman ja palaan blogin pariin, kun taas siltä tuntuu. 














Näiden jouluisten kuvien myötä haluan lähettää jokaiselle lukijalle lämpöisen joulutervehdyksen <3

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Kuinka kävi kulttuurivuodelle?

Vuoden alussa nimitin vuoden 2020 kulttuurin vuodeksi ja asetin itselleni teemaan liittyen neljä isompaa tavoitetta. Tavoitteenani oli käydä kaksi kertaa kuussa museossa tai näyttelyssä, lukea tai kuunnella kaksi kirjaa kuussa, käydä 6 kertaa vuoden aikana kulttuuriesityksessä sekä julkaista 2-4 blogikirjoitusta kuukausittain, kirjoittaa lastenkirja ja aloittaa opinnäytetyöni kirjoittaminen. Nyt vuoden loppupuolella olisi aika tehdä katsaus siihen, miten onnistuin tavoitteissani.

Kevään museokäyntejä

Aloitetaan museokäynneistä. Tavoitteenani oli käydä kaksi kertaa kuussa museossa tai näyttelyssä. Tavoitetta varten hankin alkuvuodesta Museokortin. Kiitos koronan en päässyt kaikkina kuukausina museoihin niiden ollessa kiinni. Iloiseksi yllätykseksi museokäyntejä kertyi kuitenkin koko vuoden aikana 24, eli voin sanoa päässeeni tavoitteeseeni. 

Museovierailuja Virossa

Museokortti on ollut ihan mahtava hankinta ja madaltanut kynnystä käydä museoissa paljon entistä useammin. Siksi päätinkin jatkaa sitä ainakin vielä seuraavan vuoden, koska paljon mielenkiintoisia museoita jäi vielä käymättä. Toivottavasti museot saisivat taas pian avata ovensa, koska niissä käyminen on erityisen kivaa tekemistä synkkinä talvikuukausina.

Kesän ja alkusyksyn museokohteita

Tässä vielä listaus käymistäni museoista. Suurin osa niistä sijaitsi luonnollisesti Helsingissä, mutta tuli vuoden aikana käytyä museoissa myös esimerkiksi Porvoossa, Turussa, Tampereella, Oulussa, Raaseporissa ja Virossa.

Museokäynnit vuoden aikana (tavoite 24, toteutuneita käyntejä 24)

Hakasalmen huvila, Helsinki

Ateneum x2, Helsinki

Kiasma, Helsinki

Amos Rex x2, Helsinki

Kansallismuseo, Helsinki

Vanha raatihuone, Porvoo

Holmin talo, Porvoo

Galleria Vanha Kappalaisentalo, Porvoo

Syys-lokakuun museoantia

Luostarimäen käsityöläismuseo, Turku

Hiiumaa Muuseum, Hiidenmaa

Suuremõisan kartano, Hiidenmaa

Haapsalun piispanlinna, Haapsalu

Raaseporin linna, Raasepori

Oulun taidemuseo, Oulu 

Luontokeskus Kellokas, Äkäslompolo 

Loka-marraskuun museovierailuja

Suomen luontokeskus Haltia, Espoo

Tekniikanmuseo, Helsinki 

Hanasaaren galleria, Espoo

Luonnontieteellinen museo, Helsinki

Museo Milavida, Tampere 

Museokeskus Vapriikki, Tampere

Muumimuseo, Tampere

Tampereen museotarjontaa marraskuussa

Sitten lukutavoitteeseen, joka oli lukea tai kuunnella 2 kirjaa kuukaudessa. Myös tämän tavoitteen pystyin saavuttamaan, kiitos äänikirjojen. Vauvavuodessa ei ole liiemmin aikaa rauhallisille lukuhetkille, mutta äänikirjojen avulla sain pysyttyä tavoitteessani. Niitä oli helppo kuunnella pitkillä vaunulenkeillä tai vauvaa nukuttaessa sekä iltaisin sängyssä. 

Lukeminen ei jakautunut tasaisesti kuukausille, mutta yhteensä luin tai kuuntelin 24 kirjaa, johon mahtui teoksia aivan laidasta laitaan. Oli faktaa, fiktiota ja autofiktiota, elämäkertoja, tietokirjoja, rikoskirjoja ja oppikirjoja. Kirjat veivät minut monelaisten tunteiden äärelle. Välillä nauroin vedet silmissä ja välillä pyyhin liikutuksen tai ahdistuksen kyyneliä. Parasta lukemisessa on juuri kaikki ne tunteet, joita tarinat herättävät ja se, miten ne laajentavat ymmärrystä. Viisi mieleenpainuvinta lukukokemusta tältä vuodelta olivat Miklós Nyiszlin Mengelen patologina Auschwitzissa, Alex Schulmanin Unohda minut, Trevor Noahin Laiton lapsi, Farida Khalafin Olin Isisin vanki ja Vera Miettisen Eerika.

Tässä vielä tarkempi listaus vuoden aikan lukemistani tai kuuntelemistani kirjoista.

Luetut kirjat vuoden aikana (tavoite 24, luettuja kirjoja 24)

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa Bebe

Minna Passi ja Susanna Reinboth: Keisari Aarnio (äänikirja)

Kolmannella lähteellä: hyvinvointipalveluja kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön aloilta (opintoja varten)

Minna Lindgren: Vihainen Leski (äänikirja)

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen (äänikirja)

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan – Nurinkurinen opas hyvään elämään

Michelle Obama: Minun tarinani (äänikirja)

Heather Morris: Cilkan tarina (äänikirja)

Tove Jansson: Katse horisontin yli - Sittaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta

Kimmo Takanen: Tunne lukkosi (äänikirja)

Miklós Nyiszli: Mengelen patologina Auschwitzissa (äänikirja)

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä (äänikirja)


Trevor Noah: Laiton lapsi (äänikirja)

Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja (äänikirja)

Julia Thurén: Kaikki rahasta (äänikirja)

Tiina Saari: Ei jälkeäkään (äänikirja)

Pihla Hintikka: Hetken Pariisi on meidän (äänikirja)

Alex Schulman: Unohda minut (äänikirja)

Ulla-Maija Paavilainen: Suurin niistä on rakkaus - Kirsti Paakkasen tarina (äänikirja)

Marion Fields: Verkostoitumalla yhteisöllisyyteen - Pääkaupunkiseudun yhdistystoimijoiden näkemyksiä lähidemokratiasta, paikallisesta vaikuttamisestaja verkostoista (opintoja varten)

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa (äänikirja)

Auli Airila, Outi Aho ja Mikko Nykänen: Verkostot haltuun: Ideoita toimialarajojen ylittämiseen nuorisotyössä (opintoja varten)

Farida Khalaf: Olin Isisin vanki (äänikirja)

Vera Miettinen: Eerika (äänikirja)

Seuraava tavoitteeni koski kulttuuriesityksiä. Tavoitteenani oli käydä kuusi kertaa vuoden aikana teatterissa, konsertissa tai muussa kulttuuriesityksessä. Ikävä kyllä koronan myötä oikeastaan mihinkään yleisötapahtumiin ei ollut kauheasti menemistä ja siitä johtuen kulttuuriesitykset jäivät hyvin minimiin tänä vuonna. Siksi laskin tänä vuonna kulttuuriesitykseksi myös elokuvissa käymisen, jonne pääsin kuitenkin kahdesti. 

Naistenpäivänä kävimme äitini kanssa katsomassa Pikku naisia -elokuvan uuden version juuri ennen ensimmäistä koronasulkua. Pikku naisia on yksi lapsuuteni suosikkikirjoja ja elokuvaan oli ihanasti saatu tuotua kirjan tunnelma ja hahmojen persoonat. Vuoden toinen elokuva oli Tove, jota olin odottanut innolla siitä lähtien, kun tieto elokuvasta julkaistiin ensimmäisen kerran. Ja se oli kyllä kaiken odotuksen arvoinen, pidin siitä valtavan paljon. 


Vuoden ainoa livekulttuuriesitys oli Maailma on tehty meitä varten -musikaali Peacock-teatterissa. Alun perin meidän piti mennä katsomaan sitä miehen kanssa jo maaliskuussa, mutta koronan takia se siirtyi lopulta aivan lokakuun loppuun. Pidin esityksestä eniten Haloo Helsingin biiseistä tehtyjen upeiden sovitusten takia, mutta itse tarinakin oli monilta osin koskettava ja samastuttava. Se myös muistutti siitä, miten paljon kaipaankaan teatteria ja livemusiikkia, toivottavasti niiden aika koittaisi laajemmin taas ensi vuonna.

Teatterit, konsertit ja muut kulttuuriesitykset vuoden aikana (tavoite 6, toteutuneita esityksiä 3)

Maailma on tehty meitä varten (musikaali)
Pikku naisia (elokuva)
Tove (elokuva)

Viimeinen tavoitteeni koski kirjoittamista, jonka halusin saada taas säännölliseksi osaksi elämääni. Ja se on todellakin toteutunut. Jokaisena kuukautena olen kirjoittanut vähintään kaksi postausta tänne blogiin, mikä on selkeästi enemmän kuin viime vuonna. Aktiivisimpina kuukausina sain kirjoitettua neljä tai viisikin tekstiä kuussa, mikä oli melestäni erinomainen suoritus opintojen ja vauvavuoden ohessa. Myös Instagramia olen ehtinyt päivittää melko aktiivisesti koko vuoden.

Kuva: Venla Rauhala

Blogin lisäksi olen työstänyt omaa lastenkirjaa, joka alkaa olla julkaisemista vaille valmis. Aarnin serkku teki kirjaan ihanan kuvituksen ja nyt vielä mietin parasta tapaa julkaista kirja. Lähetin käsikirjoituksen myös noin kymmenkuntaan kustantamoon, joista noin puolet ovat lähettäneet kielteisen vastauksen ja toisesta puolesta en ole kuullut vielä mitään. Alan kuitenkin päätyä siihen, että julkaisen kirjan omakustanteena ensi vuoden puolella.

Kuva: Venla Rauhala

Opintojen suhteen olen myös edennyt tänä vuonna aikalailla suunnitelmieni mukaan, tosin opinnäytetyö on vielä aivan alkutekijöissään ja voi olla, että joudun vielä muuttamaan sen aihettakin. Opintoihin on kuulunut tänä vuonna useampi laajempi kirjallinen työ, joiden kautta olen kuitenkin saanut hyvää treeniä opparin kirjoittamista varten. Jos korona ei heitä liikaa kapuloita rattaisiin, niin toivon edelleen valmistuvani kevällä 2021.

Olen niin tyytyväinen, että olen saanut taas kirjoittamisen suuremmaksi osaksi arkeani. Toivottavasti saisin ylläpidettyä rutiinia myös ensi vuoden puolella. Tässä vielä listaus kirjoitustöistäni. 

Kirjoitustyöt vuoden aikana (tavoite vähintään 26, toteutuneita kirjoituksia yhteensä 41)

Blogipostauksia 36 (yksi vielä julkaisematta)
Lukuisia Instagram-postauksia
Kirjoitustehtävät opintoihin 4
Lastenkirja 1

Sellaista kaikkea mahtui kultturivuoteeni. Vaikka ihan kaikki tavoitteet eivät toteutuneetkaan, niin olen tyytyväinen kokonaisuuteen. Onnistuin monella eri tavalla saamaan kulttuurin osaksi arkeani ja se on tehnyt todella hyvää. Toivon monien uusien rutiinien säilyvän myös ensi vuonna. Kulttuuria voi harrastaa niin monessa muodossa, että varmasti jokainen löytää itselleen mieleisen kulttuuriharrastuksen. 

Onko sinun vuoteesi mahtunut kulttuuria ja missä muodossa?

perjantai 11. joulukuuta 2020

Lennoton vuosi

Vuosi 2020 lähestyy loppuaan ja onhan se ollut monella tavalla erilainen kuin olisi koskaan voinut odottaa. Suurin henkilökohtainen mullistus on ollut tietysti vauvavuosi, mutta enpä olisi etukäteen uskonut, että vuodesta 2020 tulee myös elämäni ensimmäinen lennoton vuosi.

Matkustaminen on aina ollut olennaisessa osassa elämääni ja lentoja on kertynyt kolmenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin pystyn edes muistamaan. Aktiivisimpina vuosina lentoja on ollut reilusti yli kymmenen vuodessa ja rauhallisempinakin vuosina vähintään kaksi. Vuoden 2019 alussa päätin alkaa systemaattisesti vähentämään lentämistäni kasvavan ilmastoahdistuksen takia. Enpä silloin olisi voinut uskoa, miten radikaalisti lentojeni määrä tulisi muuttumaan hyvin lyhyessä ajassa. 

Uuden-Seelannin Eteläsaaren yllä

Vuonna 2019 lensin kaksi lentoa. Yhden Rodokselle ja toisen sieltä takaisin Suomeen. Viimeisin lentoni oli syyskuussa 2019 ja sen jälkeen en ole lentänyt ollenkaan. Olin aina ajatellut, että elämä ilman ulkomaanmatkoja, ja niihin kiinteästi liittyviä lentoja, olisi todella ankeaa. Mutta kyllä siitäkin näköjään selviää, eikä ole oikeastaan edes tehnyt tiukkaa.

En ole koskaan pitänyt itse lentämisestä, päinvastoin se on aina kuulunut pakollisena pahana matkustamiseen. Pitkään lentäminen aiheutti minulle matkapahoinvointia ja nykyäänkään en pidä sitä miellyttävänä, vaikka pystynkin hallitsemaan pahoinvointia lääkkeiden avulla. En siis voi sanoa kaivanneeni lentokoneeseen, koska mielestäni laiva, juna ja auto ovat kaikki huomattavasti viihtyisämpiä matkustusvälineitä. Ja niillä kaikilla olen myös matkustanut vuonna 2020.

Laskeutumassa Los Angelesiin

Vaikka lentäminen on jäänyt, en koe että olisin kuitenkaan joutunut luopumaan matkustamisesta. Vaikka matkojen kohteet eivät ole olleet kovinkaan kaukana, on niistä saanut valtavasti iloa ja energiaa tämän omituisen vuoden keskelle. Tänä vuonna olemme viettäneet paljon aikaa mökillä, tehneet lukuisia lyhyempiä ja pidempiä reissuja Suomessa ja kesällä road trippailimme reilun viikon Virossa. Ja se on ollut ihan tarpeeksi tähän hetkeen ja uuteen elämäntilanteeseen vauvan kanssa. 

En voi väittää, ettenkö olisi kaivannut valoa vuoden pimeimpinä päivinä, auringon lämpöä hyytävän sateen keskellä tai kaikkia niitä värejä, tuoksuja, makuja ja kokemuksia, joita ulkomaanmatkat monesti antavat. Mutta samalla jaksan kuitenkin uskoa, että niidenkin aika taas koittaa elämässä. Ehkä jo ensi vuonna.

Majesteettinen Mount Everst matkalla Bhutaniin.

Eli ei, en ole kaivannut lentämistä tänä vuonna. Tavallaan koen, että on myös hyvä, että koronakriisi on vaikuttanut radikaalisti lentomääriin ja lentoyhtiöihin. Toivon sen luovan yrityksille ja valtioille vihdoin painetta kehittää ympäristöystävällisempiä tapoja matkustaa myös lentoteitse. Fakta kun on se, että Suomi on maantieteelliseltä sijainniltaan niin pussin perällä, että täältä on lähes pakko lähteä ulkomaille joko lentäen tai laivalla, joka aiheuttaa myös valtavan paljon päästöjä. 

Tämä vuosi on tehnyt hyvää minun matkatottumuksille. Se on opettanut, että omassakin kotimaassa voi kokea mahtavia matkaelämyksiä. Toivon, että tämän vuoden myötä moni muukin on huomannut Suomen upeuden ja osaa arvostaa sitä uudella tavalla. Kun ulkomaille ei ole juuri ollut asiaa, eikä ulkomaalaiset turistit ole päässeet Suomeen, on ollut tärkeää tukea kotimaan matkailuyrittäjiä.

Malediivien atolleja

Eniten surettaa matkailuyritysten tilanne tässä ahdingossa, jolle he eivät voi mitään. Asia koskettaa minua henkilökohtaisesti sukumme matkatoimisto Olympian kautta. Mielestäni valtion on osoitettava tukensa niille yrityksille, joiden liiketoiminta on täysin jäissä koronan takia. On myös tärkeää, että asiakkaat osoittavat tukensa näille yrityksille ja ostavat matkoja, kun tilanne sen taas sallii. 

Uskon, että asiat eivät enää koskaan palaa samanlaisiksi kuin aikana ennen koronaa. Mutta sitä ei pidä ajatella pelkästään negatiivisena asiana. Nyt on mahdollisuus luoda uusia, entistä parempia tapoja matkustaa tai tehdä liiketoimintaa. Maailma on kehittynyt aina ja sen on kehityttävä myös nyt. Jotta meillä olisi vielä tulevaisuudessakin maapallo, jolla matkustaa.

Kanadan maisemia

Vielä ei ole tiedossa seuraavaa lentoa, mutta sekään ei ahdista. Kyllä senkin aika koittaa vielä. Olen lentänyt elämässäni niin paljon, että tauko tekee ihan hyvää. Toivon, etten enää ikinä pidä matkustamista itsestäänselvyytenä ja harkitsisin jokaista lentomatkaani entistä tarkemmin. 

Olisi mielenkiintoista kuulla, milloin sinä olet lentänyt edellisen kerran?

perjantai 4. joulukuuta 2020

Vauvavuoden toinen puolikas

Niin se vaan tuli meidän vauvavuosi päätökseen, kun Aarni täytti 27.11 yksi vuotta. Tätä kulunutta vuotta on ihan mahdotonta tiivistää. Siihen on mahtunut niin paljon tunteita, tapahtumia ja kehitysaskeleita. Pienestä tummatukkaisesta vauvasta on kasvanut pellavapäinen poika, joka valloittaa valoisalla luonteellaan.

Vauvavuoden alku oli todella rankka ja siitä toipuminen kesti aikansa. Tämä toinen puolikas onkin sitten ollut täynnä iloa, naurua ja ihania hetkiä Aarnin kanssa. Jokainen kuukausi on ollut toinen toistaan parempi, aika on mennyt kuin siivillä ja elämä Aarnin kanssa on muuttunut niin paljon helpommaksi. 

Tässäpä siis meidän vauvavuoden toisen puolikkaan keskeisimpiä tapahtumia ja kehitysaskeleita.


Seitsemäs kuukausi

Kasvu ja kehitys

  • Kasvu jatkui tasaisena, vaatekokona 68/74.
  • Tuettuna istuminen alkoi sujua melko hyvin, mutta Aarni viihtyi edelleen paremmin sitterissä.
  • Yritys liikkumiseen oli edelleen kova ja välillä Aarni liikkuikin jo pieniä matkoja johonkin suuntaan.
  • Aarni ei viihtynyt juuri ollenkaan selällään, vaan kääntyi aina vatsalleen.
  • Lelut ja kirjat kiinnostivat kovasti ja Aarni viihtyi itsenäisesti niiden parissa pitkähköjä aikoja.
  • Jokeltelua, naurua ja kiljumista oli paljon.

Ruokailu

  • Ruoka maistui hyvin ja Aarni söi kiinteitä neljästi päivässä.
  • Imetys sujui tasaisen hyvin ja sen lisäksi Aarni sai korviketta illalla.

Nukkuminen

  • Yöt olivat vaihtelevia ja kesän kuumuus ja valoisuus toivat niihin omat haasteensa.
  • Yösyöttöjä oli edelleen yleensä kaksi, mutta välillä oli myös yhden syötön öitä.
  • Aarni siirtyi juhannuksen jälkeen nukkumaan omaan huoneeseen, mikä sujui hyvin.
  • Päiväunien kanssa oli taistelua ja usein Aarnin sai nukahtamaan vain sitteriin tai vaunuihin.

Kohokohdat

  • Näimme paljon läheisiä eristyskevään jälkeen.
  • Juhlimme Aarnin puolivuotispäiviä useampaan kertaan.
  • Vietimme Aarnin ensimmäistä juhannusta mökillämme Porvoossa koko perheeni kanssa.
  • Mökkeilimme paljon, jossa Aarni pääsi ihmettelemään ensimmäistä kertaa nurmikkoa, kastamaan varpaat meriveteen, ui lastenaltaassa ja paljussa, jossa myös sukelsi ensimmäistä kertaa.
  • Lämpimät kesäpäivät omalla terassilla.
  • Hankimme Aarnille ensimmäisen passin.

Aallonpohjat

  • En oikeastaan keksi muita huonoja juttuja koko kuukaudesta kuin väsymyksen yöheräilyjen takia.

Kahdeksas kuukausi 

Kasvu ja kehitys

  • Vaatekokona 74.
  • Aarni oppi ryömimään eteenpäin ja alkoi laajentaa sen jälkeen reviiriään kodissa.
  • Istuminen alkoi sujua ilman tukea.
  • Testasimme pottailua ensimmäisiä kertoja.
  • Jokeltelussa alkoi kuulua selvästi tavuja ja Aarni hoki jatkuvasti: "Ätä, ätä, ätä!"
  • Vierastusta ei edelleenkään ollut ja Aarni viihtyi todella hyvin ihmisten seurassa.
  • Mielenkiintoa herättivät lelujen lisäksi kaikki kielletty, kuten johdot ja tuulettimet.

Ruokailu

  • Ruokailut sujuivat tasaisen hyvin.
  • Aarni söi neljä kertaa päivässä isot annokset kiinteitä ja siihen päälle imetys ja iltakorvike.

Nukkuminen

  • Yöt olivat taas levottomampia.
  • Yösyötöt vähenivät pysyvästi yhteen.
  • Päiväunia oli edelleen kolmet, kestoltaan 30-50 minuuttia.

Kohokohdat

  • Aarnin ensimmäinen ulkomaanmatka Viroon.
  • Ensimmäinen kerta leikkipuistossa, etenkin keinuminen.
  • Rennot kesäpäivät kotona.
  • Aarnin suuret harppaukset kehityksessä.

Aallonpohjat

  • Muutama pidempi automatka Virossa, jolloin Aarnilla paloi hermo.
  • Jatkuvat yöheräilyt.

Yhdeksäs kuukausi

Kasvu ja kehitys

  • Mitat neuvolassa: pituus 74,6 cm ja paino 10265 g
  • Aarnille kehittyi oma ryömintätyyli, joka muistutti toispuoleista kyynärpäätaktiikkaa.
  • Aarni kävi useita kertoja päivässä konttausasennossa.
  • Istuskelu sujui vakaasti.
  • Aarni oppi taputtamaan ja vilkuttamaan.
  • Ylös puhkesi kaksi hammasta.
  • Aarnin persoona tuli yhä vahvemmin esiin ja tunneskaala laajentui.
  • Laulut ja kirjat olivat niin mieluisia, että niiden loputtua Aarni alkoi monesti itkeä.

Ruokailu

  • Syömisen suhteen ei tapahtunut suuria muutoksia.
  • Sormiruokailutaidot paranivat ja Aarni treenasi ahkerasti pinsettiotetta.
  • Imetyksen kanssa oli haasteita Aarnin treenatessa pureskelua myös imetysten yhteydessä.

Nukkuminen

  • Yöt olivat vaihtelevia, mutta mukaan mahtui myös monia öitä vain yhdellä herätyksellä.
  • Yksittäisinä öinä Aarni nukkui ilman heräyksiä aamuun asti, mikä tuntui ihan uskomattomalta.
  • Päiväunet hakivat uuttaa rytmiä, välillä niitä oli kahdet ja välillä kolmet. Myös niiden ajankohdat ja pituudet vaihtelivat.

Kohokohdat

  • Ensimmäinen veneretki Aarnin kanssa.
  • Päiväretki Raaseporiin, jossa Aarni oli myös ensimmäistä kertaa kantorinkassa.
  • Kesäviikko Turussa, jossa näimme useamman kerran Emilyn perhettä.
  • Uiminen Kupittaan maauimalassa.
  • Päiväretki Naantaliin.
  • Mökkiviikko Porvoossa, jonne myös Emily tuli poikansa kanssa useammaksi päiväksi.

Aallonpohjat

  • Haasteet imetyksen kanssa.

Kymmenes kuukausi

Kasvu ja kehitys

  • Vaatekokona 74/80.
  • Aarni alkoi nousta itse istumaan ja polviseisontaan.
  • Tukea vasten seisominen sujui melko hyvin.
  • Eteneminen tapahtui edelleen pääasiassa ryömien.
  • Aarni ryömi jatkuvasti mahdollisimman ahtaista raoista läpi. 
  • Aarni yritti jatkuvasti tunkea kaikki mahdolliset roskat ja pienet esineet suuhunsa.
  • Selkeitä sanoja tuli jo useampia.
  • Aarni oli erittäin kiinnostunut kirjoista.
  • Aina kuullessaan musiikkia Aarni alkoi hytkyä sen tahdissa.

Ruokailu

  • Ei suuria muutoksia ruokailuiden suhteen.
  • 4 kiinteää ateriaa päivässä.
  • Puremisongelmat imetysten aikana helpottivat ja imetysten määrä alkoi vähentyä noin neljään kertaan vuorokaudessa.

Nukkuminen

  • Nukkuminen sujui ennen pohjoisen reissua jo todella hyvin, mutta reissuelämä sekoitti jälleen pakkaa.
  • Kotiinpaluun jälkeen lopetimme viimeisenkin yösyötön ja pidimme unikoulua, joka toikin melko nopeasti 11-12 tunnin yöunet.
  • Tuota autuutta kesti ehkä viikkoa, jonka jälkeen yöt palasivat taas rikkonaisiksi.
  • Päiväunia oli enää kahdet.

Kohokohdat

  • Aarnin kummit, Viivi puolisoineen, pääsivät vihdoin käymään Englannista.
  • Muutamat päivät Oulussa ja ruskaretkeily Ylläksellä
  • Kivat retket lähiseuduille.
  • Vauvasirkus
  • Mukavat hetket läheisten kanssa.

Aallonpohjat

  • Pitkät juna- ja automatkat.
  • Yösekoilut.

Yhdestoista kuukausi 

Kasvu ja kehitys

  • Vaatekokona pääasiassa 80/86.
  • Aarni oppi nousemaan itse tukea vasten seisomaan.
  • Aarni pystyi myös jonkin verran kävelemään tukea vasten.
  • Liikeet olivat yllättävän hallittuja, eikä suurempia kolhuja tullut.
  • Konttaaminen tuli ryömimisen rinnalle.
  • Höpötystä tuli jatkuvasti ja "Ei" sanan sanominen Aarnille aiheutti aina kiukuttelua.
  • Hampaita puhkesi ylös ja alas.
  • Kaappien tyhjentäminen ja takan luukkujen rämpyttäminen olivat Aarnin lempipuuhaa.
  • Aarnin huumorintaju alkoi selvästi näkyä.

Ruokailu

  • Suurin muutos oli imetyksen loppuminen vähitellen Aarnin omasta aloitteesta.
  • Imetyksen tilalle Aarni alkoi saada korviketta kolmesti päivässä.
  • Aarni maisteli hapanmaitotuotteita.
  • Kiinteitä aterioita oli edelleen neljä päivässä.
  • Kuudella hampaalla Aarni pystyi syömään jo isohkojakin paloja itse.

Nukkuminen

  • Hampaiden puhkeaminen aiheutti melko paljon itkuisuutta, levottomia öitä ja aikaisia aamuherätyksiä.
  • Myös talviaikaan siirtyminen toi omat haasteensa.
  • Päiväunia oli edelleen kahdet, yhdet omassa sängyssä ja toiset rattaissa.

Kohokohdat

  • Syksyiset perheretket Helsingissä ja Espoossa.
  • Tapaamiset sukulaisten ja ystävien kanssa.
  • Aarni alkoi käydä kerran viikossa mummin ja vaarin luona hoidossa, mikä sujui hienosti.

Aallonpohjat

  • Hampaiden puhkeaminen ja niiden aihuttama itkuisuus ja levottomuus öisin.
  • Imetyksen loppuminen oli yllättävän tunteellista ja aiheutti todella kovaa väsymystä minulle.

Kahdestoista kuukausi 

Kasvu ja kehitys

  • 1-vuotisneuvolan mitat: pituus 78,4 cm ja paino 11660 g
  • Kehitys oli tasaista, eikä ottanut suuria harppauksia.
  • Aarni liikkui ryömien, kontaten ja tukea vasten kävellen.
  • Aarnin jokellukseen tuli paljon uusia tavuja, äänteitä ja sävyjä.
  • Aarni oli todella paljon hyvällä tuulella, naureskeli ja hurmasi kaikki ihmiset ympärillään.
  • Aarni jaksoi loputtomasti ajella autoilla, lukea kirjoja, keinua, kuunnella musiikkia, soittaa soittimia ja touhuta mukana keittiöhommissa.
  • Aarni muuttui vieläkin sosiaalisemmaksi ja tässä vaiheessa totesimme, että vierastamista ei ilmeisesti Aarnin kohdalla tullut ollenkaan.

Ruokailu

  • Aloimme maistattaa ruokia Aarnille entistä monipuolisemmin, emmekä olleet enää niin tarkkoja rajoitusten suhteen.
  • Sormiruokailu lisääntyi entisestään.
  • Aarnin ateriat koostuivat neljästä kiinteästä ruuasta ja kolmesta korvikeannoksesta.

Nukkuminen

  • Yöt olivat todella rauhallisia ja Aarni nukkui pääosin yöt ilman heräyksiä.
  • Nukahtaminen iltaisin ja päiväunille kävi levottomammaksi.
  • Päiväunet alkoivat hakea uutta rytmiä, välillä niitä oli enää yhdet ja välillä edelleen kahdet.

Kohokohdat

  • Retket museoihin ja lähiseuduille.
  • Miniloma Tampereella.
  • Arkiset hetket Aarnin kanssa.
  • Aarni alkoi viettää lähes viikottain aikaa lähes saman ikäisen kaverin kanssa, ja he löysivät nopeasti yhteisen sävelen.
  • Aarnin ensimmäiset nimipäivät.
  • Hauskat tapaamiset läheisten kanssa.

Aallonpohjat

  • Koronarajoitusten tiukentuminen.

Sellaista kaikkea mahtui vauvavuoden jälkimmäiseen puoliskoon. Se oli kokonaisuudessaan todella ihanaa aikaa ja vaalin näitä muistoja aina sydämessäni. Vaikka korona on tuonut omat hankaluutensa tähän vuoteen, ei se onnistunut pilaamaan sitä. Tavallaan olen kiitollinen siitä, että tämä poikkeusaika osui juuri vauvavuoteemme ja olemme sen myötä hioutuneet perheenä todella tiiviiksi yksiköksi. Monille tämä vuosi jää mieleen ehkä ankeimpana koskaan ja sen haluaisi vain unohtaa. Meidän vuoteen on kuitenkin mahtunut lukuisia ihania hetkiä ja muistoja Aarnin kanssa, joita en halua koskaan unohtaa <3

Sydän on täynnä kiitollisuutta vauvavuodesta ja etenkin siitä, että saan olla juuri Aarnin äiti. Saas nähdä, mitä kaikkea taaperovuodet tuovat tullessaan!