Tammikuun parhaat palat

Koska nykyään minulla on entistä vähemmän aikaa bloggaamiselle, ajattelin alkaa koota jokaisen kuun lopussa yhteen kuukauden tärkeimpiä tapahtumia. Kun en enää yritä väkisin kirjoittaa joka välissä kuulumisiani, jää minulla toivottavasti aikaa myös vähän syvällisempienkin postausten tekemiseen. Kuulumisiani olen muutenkin kirjoittanut lähinnä itseäni varten, jotta muistaisin myöhemmin, mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut milloinkin. Matkoista tulen kirjoittamaan edelleen erikseen, joten näihin postauksiin kokoan sitä kaikkea muuta, mitä elämässäni on tapahtunut kuukauden aikana. Mutta sitten niihin tammikuun parhaisiin paloihin.

Nuorten leijonien MM-kulta

Reissusta arkeen palaaminen on aina vähän haastavaa. Etenkin, kun joutuu lähtemään maanpäällisestä paratiisista Suomen 25 asteen pakkasiin. Onneksi paluupäivänämme pelattiin nuorten jääkiekon MM-finaali, mikä helpotti kotiinpaluuta huomattavasti. En ole eläissäni nähnyt niin jännittävää lätkämatsia ja miten upeasti se päättyikään Suomen voittoon. Sitä oli tietysti pakko lähteä seuraavana päivänä juhlimaan vielä paukkupakkaseen, ei niitä maailmanmestaruuksia nimittäin turhan usein Suomeen saada.

Viikonloppu Turussa

Tammikuun puolessa välissä kävin pitkästä aikaa viikonloppuvisiitillä Turussa. Majoituimme äidin ja hänen ystävänsä kanssa hotelliin ja kävimme katsomassa Linnateatterissa Rantarouvat. Voin suositella esitystä lämpimästi. Välillä sai nauraa niin, että tuoli hytkyi. Esityksen jälkeen kävimme syömässä Sergiosissa, minne tulivat myös molemmat pääosien esittäjät Sinikka Sokka ja Jaana Saarinen.

Illalla lähdin vielä käymään Naantalissa kummipoikani synttäreillä, jossa näin pitkästä aikaa monia rakkaita ihmisiä. Sen jälkeen kävimme vielä blineillä ja drinkeillä Turun keskustassa. Vaikka viihdyn Lauttasaaressa paremmin kuin hyvin, minuun iskee Turussa aina tietty kaipuun tunne. On ikävää, etten pysty enää käymään siellä niin usein ja näkemään siellä päin asuvia ihmisiä niin usein.

Sunnuntaina kävimme vielä Turun linnassa, joka oli todella kaunis upeana talvipäivänä. Koko kuuden vuoden asumisaikana en saanut vierailtua linnan sisällä, mutta nyt näin vihdoin senkin. Turun linna on kyllä upea ja mielenkiintoinen pala Suomen historiaan, johon kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Salon Design Hillillä, joka on aivan ihana paikka. Myynnissä on paljon erilaisia merkkituotteita hyvin tarjouksin ja paikan kahvilan ruoka- ja juoma-annokset ovat todella näyttäviä ja herkullisia. Ehdottomasti Helsinki-Turku motarin paras pysähdyspaikka.

Synttärit

Tammikuun 23.päivä oli vuorossa minun synttärit (23 tuli täyteen neljättä kertaa!). Samalla vietimme myös Fyllin 2-vuotissynttäreitä. Sain aivan ihania lahjoja, kuten vaatehöyrystimen, Ray-Banin aurinkolasit ja aktiivisuusrannekkeen (jota en ole vielä käynyt ostamassa, olkoot helmikuu vasta kuntokuu :D).

Iltaa vietin Viivin kanssa aluksi Cantina Westissä ja lopuksi Kaarle XII:ssä. Ilta oli taas hulvattoman hauska, vaikka moni ihmettelikin, miten voi olla vain kahden hengen synttärijuhlat. Laatu korvaa määrän, aina <3 Illan mieleenpainuvin tyyppi oli tanssilattian vallannut pyörähtelijä. Muutenkin olimme iloisesti yllättyneitä, miten aikaisin etenkin miehet uskaltautuivat tanssilattialle. Kalleen tulemme varmasti menemään uudemmankin kerran.

Vanhojen harrastusten paluu

Tammikuussa olen tehnyt paluun kahden vanhan harrastukseni pariin. Tänä viikonloppuna kävimme Mindin kanssa monen kuukauden tauon jälkeen ilahduttamassa vanhuksia Kaverikoira-porukalla. Sekä Mindin että minun sairastelut aiheuttivat harrastukseemme paussin, mutta toivottavasti terveydelliset vastoinkäymiset pysyvät kurissa tänä vuonna.

Toinen harrastus taas on ollut tauolla lähes 10 vuotta. Päätin nimittäin liittyä takaisin partioon. Se oli aikanaan minun pitkäaikaisin harrastukseni, jonka parissa kasvoin 10 vuotta. Kun kuulin Suomessa ensi kesänä järjestettävästä jamboreesta, Roihusta, päätin, että haluaisin kokea partioelämyksiä vielä näin aikuisenakin. Niinpä liityin takaisin lippukuntaani Lauttasaaren Luotsityttöihin ja ilmoittauduin mukaan heinäkuiselle Roihulle. Ainakaan toistaiseksi minulla ei tule olemaan mitään vakituista roolia lippukunnassa, mutta yritän auttaa tapahtumien ja leirien järjestämisessä parhaani mukaan.

Messut

Nyt loppukuusta kävin kahdilla messuilla. Ensin oli vuorossa Matkamessut, jossa kävin moikkailemassa Olympian väkeä ja hakemassa tietoa tämän vuoden matkakohteistani. Nuo messut ovat mukava tapa aloittaa reissuvuoden suunnittelu ja kehittää matkakuumetta entisestään.

Tänä viikonloppuna kävin puolestaan ensimmäistä kertaa opetusalan Educa-messuilla. Messuilla oli paljon mielenkiintoisia esittelijöitä ja osallistuin varmaan kymmeneen arvontaan. Tuomas lähti seurakseni ja messuja tulikin kierrettyä useampi tunti. Messujen ainoa huono puoli on se, että jossakin vaiheessa tulee kauhea infoähky, jota on pakko sulatella metrilakuilla :D

Tinder-tulva

Mikähän siinä on, että miehet tulevat aina aalloissa? On aikoja, kun ketään ei näy mailla eikä halmeilla ja sitten yhtäkkiä niitä tulvii ovista ja ikkunosta. Tinderissä en ollut saanut keneltäkään kuukausiin viestiä ja nyt tammikuussa minulle on viestitellyt ainakin 5 miestä. Myös synttäreinä oli seuraantunkijoita riesaksi asti. Oma reaktioni miestulvaan on yleensä ahdistus, kun haluaisin mieluummin keskittyä yhteen kerrallaan (enkä viiteentoista). Ja tietysti näistä kaikista mahdollisuuksista jumitun siihen ainoaan, jonka kanssa ei ole mitään toivoa edetä mihinkään suuntaan. Jaa, miksi olinkaan sinkku? :D

Talvi

Ihana talvi kävi piipahtamassa tammikuussa, vaikka nyt se onkin vain pelkkä kaunis muisto. Olisin mieluummin kestänyt niitä paukkupakkasia kuin tätä loskaa ja liukkautta, joka on vallannut kadut. Merikin oli hetken aikaa kunnolla jäässä, joten pääsin pitkästä aikaa nauttimaan myös jäällä kävelystä Mindin kanssa.

Rentoutuminen

Tammikuussa olen pyrkinyt suhtautumaan elämään entistä rennommin. Työstressiä olen vähentänyt mm. lukemalla, saunomalla, herkuttelemalla ja telkkaria katsomalla. Myös toista kuukautta jatkuva flunssani on pakottanut ottamaan aiempaa rennommin ja lepäämään enemmän. Toivon todella, että tänä vuonna sairastaisin ja stressaisin huomattavasti vähemmän.

SuomiLOVE

Kuukauden paras TV-löytöni oli YLE:n SuomiLOVE. En tajua, miten minulta on voinut mennä noin ihana ohjelma ohitse. Onneksi toinen kausi löytyy Areenasta, niin pystyin pitämään viikonlopun pituisen itkumaratonin. En ole pystynyt katsomaan vielä yhtäkään jaksoa ilman kyyneleitä, niin koskettavia tarinoita suomalaiset ovat elämästään jakaneet. Ohjelma on ehdottomasti Venlansa ansainnut.

Sellaista kaikkea on mahtunut tammikuuhuni reissaamisen, matkasuunnittelun ja töiden lisäksi. Monien mielestä tammikuu on kuukausien maanantai, mutta minulle se kuvastaa uuden luvun alkua. Lisäksi siihen kuuluu aina paljon iloisia juhlia, joista ei voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle. Jos koko vuosi kuluu yhtä hyvin kuin tämän vuoden tammikuu, niin siitä on tulossa hyvin onnistunut ja onnellinen.

Miten teidän muiden tammikuu on sujunut? Mukavaa helmikuun alkua kaikille!:)

Matkasuunnitelmia vuodelle 2016

Tuntuu, että tämä matkariippuvuuteni vain pahenee vuosi vuodelta. Ehkä sitä aiemmin hillitsi edes vähän se, että tuloja ei opintotuen lisäksi ollut juuri ollenkaan, vaan kaikki matkarahat piti nipistää säästöistä. Nyt kun olen jo melkein puoli vuotta saanut säännöllistä kuukausipalkkaa, tuntuisi hölmöltä, etten tekisi ansaitsemillani rahoilla sitä, mitä eniten rakastan.

Heinäkuuhun asti minulla alkaa olla jo reissukuviot melko selkeät. Kolme matkoista on jo varmistunut ja kaksi on vielä suunnitteluasteella. Jos ne kaikki tulevat toteutumaan, tulee huhtikuu olemaan ainoa kuukausi, jolloin en ole matkoilla seuraavan puolen vuoden aikana. Ai miten niin lähti homma taas vähän käsistä? :D

Vilna

Ensimmäinen matkoista odottaa jo muutaman viikon päässä. Lähdemme äidin kanssa piipahtamaan Vilnassa kolmeksi päiväksi. Liettua on lähin maa (ja ainoa Balttian maista), jossa en ole vielä käynyt, joten se sopii hyvin myös tämän vuoden matkatavoitteeseeni. Ilmat tuskin tulevat olemaan mitkään ihmeelliset helmikuun loppupuolella, mutta eiköhän kaupungista tekemistä löydy. Varattiin myös hienon näköinen hotelli, josta löytyy ihana spa-osasto huonojen ilmojen varalle. Mukavaa päästä taas reissuun äidin kanssa, kun syksyinen Slovakian matka jäi minulta töiden takia välistä.

Longyearbyen, Huippuvuoret

Hieman yllättävä käänne reissusuunnitelmiini tuli jouluna, kun sain kuulla, että serkkuni opiskelee koko kevään Huippuvuorilla. Siitä sain idean, että voisin käydä moikkaamassa häntä jossakin vaiheessa kevään aikana. Ainoa mahdollinen ajankohta minulle olisi pääsiäisloma, mutta serkku ei ollut vielä varma, tuleeko hän juuri silloin käymään Suomessa. Lopullinen päätös tuon reissun suhteen tulee siis lähiaikoina. Huippuvuorilla olen käynyt aikanani Olympian matkalla yli kymmenen vuotta sitten, mutta mielelläni lähtisin uudestaankin tuohon arktiseen ihmemaahan. Serkku oli kuulemma jo käynyt selviytymiskurssin, joten hän voisi sitten suojella minua jääkarhuilta ja lumivyöryiltä :D

Tallinna

Vilnan lisäksi tulen kevään aikana vierailemaan myös etelänaapurissamme Virossa. Lähdemme työporukalla toukokuussa viikonlopuksi Tallinnaan, mistä tulee varmasti hauska kokemus. Edellisestä Viron visiitistäkin on kulunut useampi vuosi, joten on kiva päästä taas Tallinnan tunnelmallisille kaduille ja kujille. Tosin luulen, että tiedossa on aika vauhdikas reissu, ainakin, jos meno on lähelläkään pikkujouluja :D

Malta

Kolmas varmistunut matka tälle vuodelle on vuorossa heti sen jälkeen, kun olen saanut annettua kevättodistukset oppilaiden kouraan. Lähden nimittäin kevätjuhlan jälkeisenä päivänä Maltalle reiluksi viikoksi. Kyseessä on omaloma eli lähden reissuun itsekseni. Tarkoituksena on rentoutua kevään työrupeaman jälkeen ja mahdollisesti kehittää sukellustaitoja Maltan upeissa vesissä. Malta vaikuttaa todella mielenkiintoiselta paikalta, jossa riittää varmasti tekemistä ja näkemistä pidemmäksikin aikaa. 

Kroatia

Kesän toinen reissu tulee todennäköisesti olemaan heinäkuussa. Viivin kanssa aiomme nimittäin lähteä juhlistamaan 20 vuotta(!) kestänyttä ystävyyttämme Kroatiaan. Jotain meidän pelottavan yhtenäisestä ajatuksenjuoksusta kertoo se, että olin ajatellut, että haluaisin lähteä Kroatiaan, mutta en ollut puhunut siitä Viiville vielä mitään. Synttäreinäni sitten kysyin, mihin Viivi haluaisi lähteä ja hän vastasi ajatelleensa Kroatiaa! Matkakohde on siis päätetty yhdessä tuumin, mutta kaikki muu on vielä avoinna. Hyviä matkavinkkejä Kroatiaan liittyen otetaan siis lämmöllä vastaan :)

Tämmöistä kaikkea siis tiedossa seuraavan puolen vuoden aikana matkustusrintamalla. Ja sitten on vielä se toinenkin puolikas jäljellä. Mitähän sitä vielä oikein ehtiikään keksiä? Jos kaikki suunnitelmat toteutuvat, tulee Kroatia olemaan 50. maa, jossa olen käynyt, mikä olisi ihan mahtavaa. Mielenkiintoinen reissuvuosi taas edessä, joten blogiinkin luulisi riittävän kirjoitettavaa. Tuskin maltan odottaa!

Minkälaisia reissuja teillä muilla on tiedossa tänä vuonna? :)

(Kaikki kuvat: Wikimedia/Wikipedia)

Tavoitteita vuodelle 2016

Vuosi 2016 on hurahtanut käyntiin niin vauhdilla, etten ole edes kerennyt miettiä, millaisia tavoitteita asettaisin tälle vuodelle. Nyt ajattelin kuitenkin koota ajatuksiani vähän yhteen ja jakaa siinä sivussa muutamia talvisia kuvia, joita olen räpsinyt tässä viime aikoina.

 

Viime vuoden tavoitteet pystyin saavuttamaan lähes kaikki. Koin paljon uusia asioita ensimmäistä kertaa. Kirjoitin menneistä matkoistani MatkaMuistoja-postaussarjan (tosin jouluinen Pariisi jäi vielä arkistoon odottamaan julkaisuaan). Lahjoitin kuukausittain rahaa hyväntekeväisyyteen ja vähensin turhia ostoksiani. Aloitin mielekkään vapaaehtoistyön kaverikoiratoiminnassa Mindin kanssa. Terveellisemmät elämäntavat nyt ei onnistunut kovin täydellisesti, mutta pääsin vihdoin eroon vaa'an päivittäisestä kyttäämisestä ja koen hyväksyväni itseni ja ulkomuotoni paremmin kuin ennen. Ja miestenkin kanssa sujui kohtalaisesti.

Pidempiaikaisemmasta työpaikasta en osannut edes haaveilla 2015 vuoden alussa, mutta niin vaan tällä viikolla tuli täyteen 100 työpäivää samassa paikassa. Tulevaisuus kesän jälkeen on vielä ihan auki, mutta toivon, että saisin jatkaa mahtavan luokkani kanssa vielä seuraavankin vuoden. Olen ollut todella yllättynyt, miten hyvin olen viihtynyt työssäni, kun ennakko-odotukseni olivat täysin päinvastaiset. Ainakin sain taas muistutuksen, että niitä ei niin mieluisiakin asioita kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan. Silloin voi vahingossa jopa yllättyä positiivisesti.

Millaisia tavoitteita sitten haluan asettaa vuodelle 2016? 

* Haluan jatkaa uusien kokemusten haalimista, koska se on vain niin hauskaa puuhaa. 

* Haluan myös jatkaa vapaaehtoistyötä, hyväntekeväisyyttä ja ostaa edelleen vain tarpeellisia asiota sekä päästä eroon tarpeettomista tavaroista. Näistä tavoitteista en kuitenkaan enää raportoi tänne blogiin mitenkään säännöllisesti. 

* Matkustuksen saralla toivon tänä vuonna saavuttavani 50. maan, jossa olen vieraillut. Nyt mennään numerossa 47, joten tavoite vaatisi 3 reissua maihin, joissa en ole aiemmin käynyt. 

* Olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että haluaisin tehdä oman bucket listin, johon kokoaisin vähintään sata asiaa, jotka haluan tehdä ennen kuolemaani. Ja niiden pitäisi kaikkien olla sellaisia, joita en ole vielä tehnyt. Jos saan listan tehtyä, julkaisen sen varmasti myös täällä blogissa.

* Blogin suhteen toivon, että jaksaisin pitää sen aktiivisena työkiireistä huolimatta. Haluaisin myös, että saisin joka kuukausi kirjoitettua tänne jotakin matkustukseen liittyvää (sitä varten kun tavallaan perustin tämän!).

Pitäisi myös varmaan kirjoittaa enemmän miehistä, kun edellinen postaukseni heihin liittyen oli varsin suosittu :D Sen verran voin paljastaa, että nyt on Tinderissä käynnissä pitkästä aikaa astetta mielenkiintoisempi keskustelu erään herran kanssa. Mies muun muassa kirjoitti minulle juonitiivistelmän elokuvasta, jonka pääosissa olisimme (ei pornoelokuva!!! :D). Synttäritkin olisi viikonloppuna, joten saa nähdä, mitä kaksilahkeisia se tuo tullessaan.

* Päästä eroon tai ainakin vähentää sokerihimoani. Matka-addiktioni olen jo myöntänyt julkisesti, mutta viime aikoina olen taas joutunut myöntämään itselleni, että minulla on myös jonkinasteinen riippuvuussuhde sokeriin. Kun saisin sen kuriin, uskon että painokin alkaisi taas pikästä aikaa kutosella.

* Nauttia täysillä elämäni ensimmäisestä palkallisesta kesälomasta riippumatta siitä, miltä syksyn työtilanne näyttää. Haaveissa on useampia matkoja, roadtrip Suomessa, mökillä laiskottelua, mansikoiden ostamista (ei myymistä!), veneilyä, festareita, lavatanssit ja vaikka mitä muuta.

* Ylipäätänsä relata ja nauttia enemmän elämästä. Ja viettää Mindin kanssa mahdollisimman paljon aikaa.

* Hankkia Viivin kanssa yhtenevät tatuoinnit 20 vuotta(!) kestäneen ystävyytemme kunniaksi.

* Kehittää itseäni ammatillisesti joko opettajana tai aloittaa opiskelut toiseen ammattiin (jos opetustyöt eivät jatku).

* Miesten suhteen en ehkä uskalla enää tavoitella mitään, odotan vain mielenkiinnolla, mitä uusi vuosi tarjoaa sillä rintamalla. Mutta minimiehet on edelleen ehdoton EI! Ja yritän olla ihastumatta varattuihin miehiin. Kai niitä hyviäkin täytyy vielä olla vapaana? Missä lie vaan luuraavat?

Ylipäätänsä haluaisin viettää positiivisesti virittyneen vuoden. Yleensä parittomat vuodet ovat olleet minulle suopeampia ja parilliset taas täynnä myllerryksiä. Toivottavasti vuoden 2016 myllerrykset olisivat ainoastaan hyviä.

Minkälaisia tavoitteita tai lupauksia te muut olette tehneet tälle vuodelle? :)

Äärilaidasta toiseen Malé-Dubai

Aivan liian pian oli aika jättää hyvästit Malediivien paratiisille ja jatkaa matkaa kohti Dubaita. Koska lentomme piti lähteä vasta yöllä, päätimme tehdä lyhyen visiitin Malediivien pääkaupunkiin Maléen, jonne pikavenekuljetus lentokentältä kesti vain muutaman minuutin. Malé on yksi maailman pienimmistä pääkaupungeista ja se on aivan erilainen verrattuna muihin Malediivien saariin. Kaupunki oli yleisilmeeltään melko nuhjuinen ja monet rakennuksista näyttivät olevan remontin tarpeessa. Sekaan mahtui kuitenkin myös hurmaavia pastellisävyisiä taloja ja siistejä moskeijoita.

Malén katuja

Kiertelimme kaupunkia ja sen kauppoja hetken aikaan päämäärättömästi, kunnes palasimme pikavenekuljetuksella takaisin lentokentälle. Siellä meitä odotti aikamoinen yllätys, kun lentoamme ei näkynyt missään aikatauluissa. Lentoyhtiöltä ei ollut tullut mitään ilmoitusta siitä, että lennon aikataulu olisi muuttunut. Ainoa lento sinä yönä Dubaihin näytti kuitenkin lähtevän kolme tuntia aikaisemmin kuin meidän lentomme.

Siinä vaiheessa alkoi iskeä pieni paniikki, pääsisimmekö ollenkaan Dubain lennolle. Isi sai onneksi puhuttua meidät sille aikaisemmalle lennolle, joka kiersi Sri Lankan kautta. En tiedä, mitä meille olisi käynyt, jos emme olisi sattuneet olemaan lentokentällä niin paljon etuajassa. En siis voi suositella Fly Dubaita mitenkään lämpimästi lentoyhtiönä, mutta onneksi pääsimme kuitenkin mutkien kautta lähes aikataulussa Dubaihin.

Hotellimme Mercure Gold Hotel Al Mina Road Dubai

Perillä Dubaissa olimme viiden aikaan yöllä ja kentältä siirryimme suoraan hotelliimme jatkamaan vajaita yöunia. Ilma oli sateinen, joten nousimme vasta puolenpäivän aikoihin. Olen kyllä jonkinlainen sateentuoja, koska 10 päivän sääennusteessa ainoa sadepäivä oli se, jolloin saavuimme Dubaihin :D

Dudai Mall

Lounaan jälkeen päätimme mennä sadetta pakoon valtavalle Dubai Malille, jossa olisi helposti kulunut useampi viikkokin. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Mielettömän kauppamäärän lisäksi kauppakeskuksesta löytyi muun muassa huvipuisto, akvaario ja luistelurata. Ensimmäiset tunnit kuluivatkin vain hämmästellessä itse paikkaa, sen jälkeen pystyi vasta keskittymään ostosten tekoon.



Dubai Mall

Dubai Mallin edustalla on myös allas, jossa järjestetään suihkulähde-esityksiä puolen tunnin välein iltakuudesta eteenpäin. Esitys oli kerrassaan lumoava ja se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos liikkuu tuolla päin.

The Dubai Fountain

Dubai Mallin vieressä 828 metrin korkeuteen kohoaa Dubain ylpeys, maailman korkein rakennus, Burj Khalifa. Myös se on todella näyttävä iltavalaistuksessaan ja huikaisevassa korkeudessaan.

Burj Khalifa

Shown jälkeen kävelimme altaan toiselle puolelle, mistä löysimme aasialaisen ravintolan, josta aukesi hienot näkymät Burj Khalifalle. Ruoka oli herkullista ja meille piti seuraa ihana, pieni kissanpoika. Muuten ravintola oli melkein tyhjä, mikä oli mukavaa vaihtelua ostoskeskuksen tungoksen jälkeen.

Illalistunnelmia

Seuraavalle päivälle olimme varanneet kiertoajelun ympäri kaupunkia. Ensimmäisen pysähdyksen teimme kauniilla Jumeirah moskeijalla. Se on yksi Dubain harvoista moskeijoista, jonne myös ei musliminaiset ovat tervetulleita. Minäkin sain sitten hetken kokeilla elämää musliminaisena, harmi vaan, että moskeija sattui tietysti juuri olemaan suljettu visiittimme aikana, joten emme päässet sinne kuitenkaan sisälle. Tuo vaate oli muuten aivan uskomattoman ihanaa kangasta, todella pehmeää ja viileä ihoa vasten. Olisin hyvin voinut ottaa sen omakseni.

Lyhyt hetkeni musliminaisena

Moskeijan jälkeen pysähdyimme ylihintaisessa kauppapaikassa, josta jatkoimme Jumeirah beachille. Siellä sijaitsee maailman ainoa seitsemän tähden hotelli Burj al Arab. Kiireisen aikataulun takia tyydyimme ihastelemaan hotellia vain ulkoapäin. Rannan jälkeen teimme vielä lyhyen kiertoajelun hulppeilla Palmusaarilla, jotka on rakennettu keinotekoisesti meren päälle.

Jumeirah Beach

Ajelumme päättyi jo tutuksi tulleelle Dubai Malille. Kiertoajelupakettiin kuului myös lippu Burj Khalifan näköalatasanteelle, jonne jonotimme sitten lukuisten muiden turistien kanssa. Lopulta nousimme huippunopealla hissillä 555 metrin korkeuteen rakennuksen näköalatasanteelle. 

Ylhäältä aukesi huimat näkymät yli kaupungin, meren ja autiomaan. Dubaihin rakennetaan jatkuvasti uutta ja sen sanotaan muuttuvan joka vuosi. Isi oli käynyt edellisen kerran Dubaissa 40 vuotta sitten, kun kaupungissa ei ollut juuri mitään. Jotenkin käsittämätöntä, että tuo valtava suurkaupunki on rakentunut niin lyhyessä ajassa.

Ihasteltuamme aikamme maisemia laskeuduimme alas ja kävimme vielä lyhyellä kierroksella Burj Khalifan juurella. Päivänvalossa huomasimme myös hotellin, joka paloi uudenvuodenaattona. Viimeisten lomaselfieiden jälkeen metsästimme taksin ja palasimme takaisin hotellille. Sitten olikin aika pakata laukut ja valmistautua seuraavan yön lentoa varten. 

Palanut hotelli alavasemmalla

Dubai on jotenkin niin överi kaupunki verrattuna mihinkään muuhun, etten oikein tiedä, mitä siitä ajattelisin. Pikavisiittimme perusteella Dubaista jäi kuitenkin aika pinnallinen kuva. Kaikki on hienoa, suurta, uuttaa ja toimivaa, mutta jonkinlainen aito tunnelma ja sielu puuttui tuosta paikasta. Se johtuu varmasti jo ihan siitä, että kaupungissa asuu niin vähän paikallisväestöä. Tursitimassojen lisäksi Dubaissa työskentelee valtava määrä siirtotyöläisiä, joiden työolosuhteet ovat ihmisoikeuksien vastaisia. Suurempi palkka houkuttaa kuitenkin monia kehitysmaiden asukkaita "töihin" Dubaihin. Toivoisin, että maalla, jolla on varaa rakentaa maailman korkein rakennus, olisi myös varaa taata kaikille työntekijöilleen kunnolliset työolosuhteet.

Matkustamisen yksi parhaista puolista on ehdottomasti se, miten nopeasti voi siirtyä äärilaidasta toiseen ja miten paljon se herättää tunteita ja ajatuksia laidasta laitaan. Reiluun viikkonkin saa mahtumaan kyllä aikamoisen määrän tapahtumia. Olen taas niin montaa kokemusta rikkaampi, että niitä sulatellessa menee varmasti vielä pitkään. Suurin kiitos siitä kuuluu isille, joka ehdotti reissuun lähtöä ja mahdollisti huikeat puitteet matkallemme. Olen valtavan kiitollinen ja onnellinen siitä, että minulla on niin mahtavat vanhemmat, joiden kanssa voin kokea upeita reissukokemuksia vielä näin aikuisenakin. Tätä reissua tulen muistelemaan vielä siellä keinutuolissakin ja luulen, että niin tekee myös isi :) <3

Malediivien pinnan alla

Malediivien kauneus ei rajoitu pelkästään maan päälle. Pinnan alta löytyy täysin toinen maailma täynnä värikkäitä kaloja, erimuotoisia koralleja, kilpikonnia, haita, mustekaloja, merimakkaroita ja vaikka mitä muuta. En ole koskaan nähnyt snorklaamalla niin paljon upeita asioita kuin Malediiveilla.

 

Vesi-ihmiselle tuo paikka on oikea unelmien täyttymys ja kulutimmekin joka päivä pinnan alla useampia tunteja. Omasta villastamme johti portaat suoraan mereen, jossa pääsi ihmettelemään vedennalaista elämää.

Sain joululahjaksi Gopro Heron, jota pääsin kokeilemaan heti tositoimissa. Hintaa laitteella oli vain 150 euroa, minkä takia olin iloisesti yllättynyt, miten hyvälaatuisia kuvia ja videoita sillä pystyi ottamaan. Ensimmäisellä snorklauksella otin varmaan miljoona yleiskuvaa, mutta seuraavilla kerroilla osasin jo räpsiä huomattavasti lähempää kuvia. Parasta oli myös se, etten ainakaan vielä (koputan puuta) saanut sitä rikottua :D

Kotiriutan ihastelun lisäksi teimme kaksi pidempää snorklausretkeä, jonne menimme venekuljetuksella. Niiden hinnat olivat noin 50-60 dollaria. Henkilökunta tuputti joka välissä pelastusliivejä päällemme, mutta en suosittele liiviä snorklatessa, jos omaa perushyvän uimataidon. Itse ainakin rakastan sitä, kun voi vapaasti sukellella lähemmäs pohjaa snorklauksen aikana, eikä killua vain pinnassa. 

Meillä oli omat maskit ja snorkkelit mukana, mutta hotellilta sai niitä ja räpylöitä ilmaiseksi lainaan, kunhan pystyi todistamaan uimataitonsa. Uskaltauduimme myös verestämään laitesukellustaitojamme 8 vuoden tauon jälkeen, mikä jännitti minua aika kovasti.

Meri oli hyvin myrskyisä sinä päivänä, joka toi omat haasteensa sukeltamisen alkuun. Minulla oli myös liian vähän painoja aluksi, joten en meinannut päästä pinnan alle. Lopulta kuitenkin pääsin uppeluksiin ja syvimmillään kävin yli 19 metrissä. Kävimme myös katsastamassa pienen hylyn sukelluksen aikana. Sukeltaminen ei ollut mikään miellyttävin kokemus, koska minulla oli päällä pieni flunssa, joka aiheutti ikävää kipua ohimoon. Lisäksi maskini huurtui jatkuvasti ja jännitin kaikkea niin paljon, etten kunnolla pystynyt nauttimaan sukelluksesta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että uskalsin kokeilla sitä pitkästä aikaa ja toivottavasti tästä eteenpäin tulisi käytyä useamminkin sukeltamassa.

Viimeisen snorklausretkemme teimme Baroksen saaren edustalla olevalle koralliriutalle, jossa oli hyvät mahdollisuudet nähdä riuttahaita. Riutta oli muutenkin niin upea, että jos vielä joskus palaan Malediiveille, niin harkitsen ehdottomasti majoittumista tuolle saarelle.

Erkaannuimme heti isin kanssa muusta ryhmästä omillemme ja aloimme tutkiskella pinnan alle. Ei kulunut kuin hetki, kun näköpiiriimme lipui ensimmäinen hai. Minulla oli tuuria, koska onnistuin näkemään 5 haita snorklauksemme aikana. Pääsin myös uiskentelemaan ihanan kilpikonnan vieressä, joka keskeytyi riuttahain uidessa melkein minua päin. Siinä kyllä meinasi sydän hypätä kurkkuun, mutta sain pidettyä onneksi itseni rauhallisena ja kuvattua tapahtumasta videon. 

Videon pitäisi olla tässä, mutta ainakaan minulla se ei jostain syystä näy valmiissa tekstissä. Tekniikkaraivarit!!!!

Pitäiskö sittenkin harkita vielä alan vaihtoa luontokuvaajaksi? Ehkä ei kuitenkaan, kun katsoo näitä mestariotoksia, joita onnistuin räpsimään vahingossa noin parikymmentä :D Elisa goes NOT pro!

Malediivit on snorklaajan ja sukeltajan paratiisi, jonne lähtisin koska vain uudestaan. En voin käsittää, miten joku voi mennä sinne lomalle ja jättää snorklaamisen kokonaan välistä. Ja niitä ihmisiä tuntui tuolla olevan vielä todella paljon. Malediiveja uhkaa hukkuminen ilmaston lämpenemisen myötä, mikä on mielestäni todella surullista. On hirveää ajatella, miten paljon upeita paikkoja maailmasta tulee tuhoutumaan ihmisen ahneuden myötä. Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että pääsin näkemään tuon maanpäällisen paratiisin vielä loistossaan. Toivon myös todella, että Malediivit säilyisivät yhtä upeina tulevillekin sukupolville.

Luksuslomailua Malediiveilla

Sitten olisi aika startata vuosi 2016 myös täällä blogin puolella. Tänään palasin takaisin kotiin yhdeltä elämäni upeimmalta reissulta, jota en varmasti unohda koskaan. Blogia pidempään lukeneet tietävät, että matkoillani tärkeimmässä osassa eivät yleensä ole majoituksen taso ja muut luksuspuitteet. Olen kokenut sykähdyttäviä matkoja asuen muun muassa hostelleissa, teltoissa ja kimppakämpissä. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö nauttisi luksuksesta täysillä silloin, kun sellainen onni kohdalleni sattuu. Mutta en villeimmissä unelmissakaan osannut kuvitella, millaiseen luksusparatiisin isin kanssa päätyisimme.

Täydellinen paratiisi <3<3<3

Lensimme Malediiveille Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta. Olin muistaakseni ensimmäistä kertaa kyseisen lentoyhtiön kyydissä, mutten toivottavasti viimeistä. Palvelu oli todella hyvää, ruuat (kerrankin) syötäviä ja koneet oikein siistejä. Istanbulissa meitä odotti jymy-yllätys, kun lentoyhtiön johtaja (jonka isäni tuntee matkailualan kautta) oli siirtänyt meidän paikat businessluokkaan. En ole koskaan pitänyt mitenkään erityisesti lentämisestä, mutta tuo lentomatka oli aivan taivaallinen. Ruuat ja juomat olivat niin herkullisia, palvelu ensiluokkaista ja tuolit aivan täydelliset. Kerrassaan unohtumaton kokemus, josta olen tähän asti vain tyytynyt unelmoimaan. Ja parempaa oli vain luvassa.

Ensimmäistä kertaa nauttimassa businessluokan ylellisyyksistä :)

Rentouttavan lentomatkan jälkeen savuimme Malediivien lentokentälle, joka ilmestyi keskeltä turkoosia merta. Hotellin henkilökunta oli meitä vastassa kentällä, josta jatkoimme pikaveneellä noin 20 minuuttia kohti hotelliamme Centara Ras Fushi Resort & Spa Maldivesia. Se sijaitsee pienellä saarella North Malé atollilla ja se on tarkoitettu erityisesti aikuisille lomailijoille (alle 12-vuotiailta pääsy kielletty). Arvoimme majoituksen varausvaiheessa edullisemman rantamajoituksen ja kalliimman water villan välillä, mutta isi päätyi (onneksi) kalliimpaan vaihtoehtoon. Kyseiseen hotelliin päädyimme muun muassa siksi, että se oli yksi harvoista, josta löytyi kyseisiä villoja kahdella erillisellä sängyllä.

Tervetuloa paratiisiin!

Meidän ihana koti <3<3<3

Voin suositella kyseistä hotellia lämpimästi kaikille, se oli kuin pieni paratiisi maan päällä. Majoituksen lisäksi saarelta löytyy muun muassa neljä ravintolaa, kaksi baaria, vesiurheilu- ja sukelluskeskus sekä spa-osasto. Saimme viettää unohtumattomat neljä päivää ylellisessä water villassa, jonka takapihana toimi kirkkaan turkoosi Intian valtameri. Päivät kuluivat aivan liian nopeasti, enkä oikein vieläkään pysty uskomaan, että olimme todella tuolla uskomattomassa paikassa.

Hotellialuetta

Päivät vietimme pitkälti veden alla (josta teen kokonaan oman postauksen) ja iltaisin nautiskelimme hotellin illallisbuffetin herkullisista tarjoiluista. Jokaisena iltana oli eri ruokateema ja kaikki niistä veivät kielen mennessään. Meillä oli hotellissa puolihoito, joten aamiaiset ja illalliset kuuluivat juomineen huoneen hintaan. 

Uudenvuodenaaton tunnelmia

Uudenvuodenaattona järjestettiin suuri rantajuhla kaikille hotellin asukkaille. Lähes koko päivän myrskysi oikein kunnolla, joten jouduimme jännittämään, pystyttäisiinkö juhla pitämään rannalla. Onneksi sade loppui illaksi ja juhlat saatiin järjestettyä ulkona. Tarjolla oli kymmeniä, ehkä jopa satoja ruokalajeja, joista oli mahdotonta valita mieleisensä. Rannalla oli myös useita esityksiä ja ilta päättyi rentoon jammailuun puuterihiekassa. Aika täydellinen tapa aloittaa uusi vuosi, jos minulta kysytään.

Hyvästit vanhalle ja juhlat uudelle vuodelle!

Säät olivat lomamme aikana tosiaan melko vaihtelevat. Välillä aurinko paistoi täysillä ja lämpötila kipusi 30 asteeseen, välillä taas tuuli ja satoi kaatamalla, mutta ilma oli silti todella lämmin. Sää vaihteli melko nopeasti, joten melkein kaikkiin päiviin sisältyi hyviä ja huonoja hetkiä. Onneksi sade ei haitannut pinnan alla ja tuulikaan ei onneksi hankaloittanut liikaa snorklaamista. 

Viimeiset auringonlaskudrinkit

Sää olikin ainoa asia, mikä ei ollut täydellistä lomallamme. Onnistuin jopa pitkästä aikaa olemaan polttamatta itseäni, mikä on suoranainen ihme. Isi sitten onnistui kärähtämään minunkin edestä :D Lähtöpäivä paratiisistamme tuli aivan liian pian ja todella toivon, että vielä joskus palaan tuohon upeaan maahan. Lähtöseremoniatkin olivat melko massiiviset, kun todella suuri joukko hotellin ihania työntekijöitä tuli saattelemaan meitä laiturille. Sen takia en pystynyt piiloutumaan minnekään, vaan oli pakko jättää tuo paratiisi ja suunnata kohti Dubaita. Se olikin aikamoisen säädön takana, mutta siihen palaan erikseen myöhemmin. 

Toivottavasti teidän muidenkin vuosi on startannut mukavissa merkeissä :) Nyt alan henkisesti valmistautua pikkuleijonien MM-finaaliin. Toivotaan, että Venäjä kaatuu tänään!!!