Kanadan karavaanarielämän viimeiset palat

Terveisiä Los Angelesista, jossa olemme viettäneet muutamat viime päivät. Ajattelin ensin kirjoitella kuulumisia täältä, mutta päädyin nyt kumminkin kirjoittamaan vielä viimeiset jutut meidän Kanadan karavaanarielämästä, jotta postaukset etenevät edes jotenkin kronologisesti. Päivät Losissa ovat menneet nopeasti ja olemme ottaneet ne myös tietoisesti levon kannalta, koska olimme aika uuvuksissa tuon Kanadan osuuden jälkeen. Siksi en ole jaksanut kirjoitella blogiakaan, vaan olen mieluummin käyttänyt sen ajan tuijottamalla suomalaisia Reality-ohjelmia, mikä tuntuu ihan luksukselta monen viikon tauon jälkeen :D tänään jatkamme matkaa Tahitille ja siellä minulla on toivottavasti kunnolla aikaa kirjoitella blogi taas ajantasalle. Mutta nyt siis vielä Kanadaan. 

Jasperista lähdimme ajamaan hyvin talvisissa maisemissa takaisin kohti Vancouveria. Paluureittimme kulki jälleen Brittiläisen Kolumbian halki ensin Kamloopsiin, jossa vietimme yhden yön ja sitten tietä 99 pitkin Whistleriin, jossa yövyimme kaksi yötä. 

Kamloops sijaitsee melko lähellä Kelownaa, jossa vierailimme menomatkallamme Albertaan. Nämä kuvat ovat sieltä,  koska Kamloopsin keskustassa emme ehtineet käydä ollenkaan.

Kelowna on yksi Brittiläisen Kolumbian suurimmista kaupungeista suur-Vancouverin ulkopuolella ja siellä asuu reilut 100 000 ihmistä. Se sijaitsee kauniilla paikalla Okanaganjärven rannalla.

Kelownan keskustassa oli paljon viihtyisiä puisto- ja ranta-alueita, joissa kävelimme ennen kuin siirryimme nauttimaan perjantaipizzojamme. Vaikka teimmekin melkein kaikki ruuat asuntoautossa itse, välillä soimme itsellemme myös pientä hemmottelua ravintolaruuan muodossa.

Whistlerissa vietimme tosiaan kaksi yötä. Se sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä Vancouverista ja on erittäin suosittu talviurheilukeskus. Myös Vancouverin olympialaisten useat kisapaikat sijaitsivat juurikin Whistlerissa vuonna 2010.

Whistlerissa meitä hemmoteltiin upeilla syyspäivillä, jotka innostivat kiertämään kaupungilla ja luonnossa. Voi, kun tuollaisia päiviä olisi osunut vähän useampi meidän matkan varrelle. Laskimme, että 20 reissupäivästämme vain 4 oli täysin sateetonta.

Teimme Whistlerissa myös vajaan kymmenen kilometrin vaelluksen Cheakamus-järvelle. En voi kyllä suositella sitä asuntoauton kanssa liikkuville, koska reitin alkuun päästäkseen täytyy ajaa 7 kilometriä todella huonokuntoista ja jyrkkää tietä ja olin ihan varma, että Big Ned hajoaa tielle. Muutenkin aloin tuossa vaiheessa olla jo niin uuvuksissa karavaanarielämästä, etten oikein pystynyt nauttimaan koko vaelluksesta, vaikka maisemat olivatkin kauniit.

Koko reittimme Jasperista Vancouveriin kulki jälleen kerran ihan käsittämättömän upeissa maisemissa. En vieläkään meinaa uskoa, miten kauniit näkymät avautuivat joka päivä auton ikkunasta <3

Viimeiseksi päiväksi ja yöksi ajoimme Vancouveriin leirintäalueelle, joka sijaitsi aivan lähellä Lions Gate Bridgea ja Stanley Parkia. Kyseinen silta on valmistunut vuonna 1938 ja se muistuttaa rakenteeltaan saman aikakauden kuuluisampaa siltasisartaan Golden Gate Bridgea. Kävelimme upean sillan päästä päähän aurinkoisessa säässä ja ihastelimme vielä kerran näkymiä Vancouverin kaupunkiin ja Tyynelle valtamerelle vesitasokoneiden lentäessä ylitsemme. Loppuillan vietimme rentoutuen leirintäalueen porealtaassa juhlistaen Kanadan karavaanareitaipaleemme loppua. Niin paljon uskomattomia maisemia ja ikimuistoisia hetkiä mahtui tuohon kahteen viikkoon ja lähes 3000 kilometriin. 

Capilano Suspension Bridge Park - Retki pohjoiseen sademetsään

Vancouver ei ole itse kaupunkina mitenkään ainutlaatuinen. Se, mikä tekee siitä erityisen on sen sijainti sekä meren että vuorten läheisyydessä. Vancouverissa voit hetkessä olla purjehtimassa Tyynellä valtamerellä tai lasketella vuorten rinteillä. Me puolestaan päätimme yhtenä päivänä lähteä retkelle sademetsään Pohjois-Vancouveriin. 

Capilano Suspension Bridge Park sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Vancouverin keskustasta. Ensimmäinen riippusilta Capilanojoen yli rakennettiin jo vuonna 1889. Nykyinen silta on 137 metriä pitkä ja se ylittää joen 70 metrin korkeudessa.

Sisäänpääsymaksu puistoon on kallis (47 Kanadan dollaria) ja se sisältää myös kuljetuksen Vancouverin keskustasta. Puistossa on paljon muutakin nähtävää kuin itse riippusilta. Alueella kulkee luontopolku, jossa voi tutustua tarkemmin lauhkean vyöhykkeen sademetsään. Puistossa kulkee myös useita kävelysiltoja puusta toiseen ja korkeiden rotkojen yllä.

Lauhkean vyöhykkeen sademetsät eroavat troopisesta sademetsästä merkittävästi kasvillisuudeltaan ja keskilämpötilaltaan. Pohjoisista sademetsistä löytyy paljon meille suomalaisille tuttuja puita ja kasveja, niiden mittasuhteet ovat vain käsittämättömän suuret. Puiston korkein puu on 76 metriä korkea, eivätkä muutkaan puut ihan pieniä olleet.

Iltapäivällä puistossa oli melko vähän ihmisiä ja saimme kulkea rauhassa alueella sateettomassa säässä. Aikaa koko puiston kiertämiseen meni noin kaksi tuntia.

Arvoimme pitkään, jätämmekö käymättä puistossa sen korkean hinnan takia. Onneksi kuitenkin menimme, koska luonto ja maisemat puistossa olivat kerrassaan upeat. Innolla odottelen jo reissumme tulevia maisemia, jotenkin luulen, että nämä Capilanon maisemat olivat vasta alkulämmittelyä. 

Pyöräilyä Stanley Parkissa ja ostoksia Granville Islandilla

Toisena päivänämme Vancouverissa päätimme vuokrata pyörät ja lähteä tutustumaan Vancouverin keskuspuistoon, Stanley Parkiin. Puisto on kooltansa yli 400 hehtaaria,  mikä tekee siitä maailman suurimman kaupunkipuiston. Sen suuren koon takia pyörä on ehdottomasti tarpeen, jos haluaa nähdä suurimman osan puistosta yhden päivän aikana.

Puiston pääsee kiertämään kokonaan rantoja pitkin, joista aukeaa hienot näkymät mm. Vancouverin keskustaan, Pohjois-Vancouverin vuorille ja Tyynelle valtamerelle.

Myös puiston sisäosassa kulkee paljon erilaisia hiekkateitä ja polkuja. Vehreän metsätien varrella oli helppo unohtaa olevansa edelleen suurkaupungissa. Reittimme kulki myös lammelle, jossa asustaa majavia. Ei taida sellaista löytyä ihan jokaisesta keskuspuistosta.

Stanley Park tarjoaa kauniin luonnon ja hienojen maisemien lisäksi myös paljon muuta. On toteemipaaluja ja patsaita, majakka, kauniita puutarhoja, akvaario, viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita, musiikkiesityksiä ja vaikka mitä muuta.

 

Stanley Parkissa olisi saanut helposti kulutettua useammankin päivän. Päätimme kuitenkin säästää pyörävuokrissa ja tyytyä viiden tunnin kierrokseen. Siinä ajassa ehti hyvin kiertää koko puiston ympäri ja vähän myös sen sisäosia, pysähdellä useita kertoja, tehdä pieniä kävelyitä sekä pitää eväs- ja lounastauon. Aamulla puisto oli ihanan rauhallinen, vaikka olikin lauantai. Keskipäivää kohden myös ihmisiä alkoi olla selvästi enemmän liikkeellä. Ehdottomasti suosittelen piipahtamaan Stanley Parkissa, jos on Vancouverissa, se on yksi hienoimmista puistoista, joissa olen koskaan käynyt. 

Stanley Parkissa sää oli puolellamme, emmekä kastuneet ollenkaan, vaikka sadetta olikin pitkin päivää ilmassa. Lähes jokaisena päivänä on satanut jossain vaiheessa, mutta onneksi Vancouverissa on paljon tekemistä myös sisätiloissa. Yhden sateisen aamupäivän vietimme kierrellen Granville Islandin aluetta ja kauppahallia. Kauppahalli on ainakin arkisin auki klo 9-19, joten sinne voi mennä lähes koska vaan.

Olimme kauppahallilla heti yhdeksän jälkeen, jolloin sai vielä kiertää kojuja omassa rauhassa. Tarjolla oli paljon erilaisia ruokia, herkkuja, käsitöitä ja kukkia. Söimme myöhemmin päivällä lounaaksi valtavat nuudeliannokset lihalla, jotka maksoivat noin 8 euroa, mikä oli todella edullista yleiseen hintatasoon nähden.

Granville Islandilla sijaitsee kauppahallin lisäksi paljon erilaisia putiikkeja, työpajoja, teattereita ja ravintoloita, joten siellä olisi varmasti mukavaa istua myös iltaa. Me päätimme kuitenkin kävellä läheiselle Kitsilanon alueelle, jossa sijaitsee myös yksi kaupungin suosituimmista uimarannoista. Ikävä kyllä sää kääntyi tässä vaiheessa meitä vastaan ja jouduimme palaamaan pian sisätiloihin kaatosateen kasteltua meidät kunnolla.

Tänään kävimme vielä Vancouver Art Galleryssa, joka oli pienoinen pettymys, koska vain osa sen näyttelyistä oli auki, eikä kumpikaan oikein kiinnostanut minua. Tiedoksi kuitenkin tuleville kävijöille, että museoon pääsee huomattavasti normaalia edullisempaan hintaan tiistaisin klo 17-21. Museokierroksen jälkeen teimme vielä viimeisiä ostoksia ja kävelimme takaisin hotellillemme tunnelmallista Bute Streetia pitkin, jossa oli vanhempia kerros- ja pientaloja.

Aika Vancouverissa on mennyt todella nopeasti ja huomenna jo lähdemme asuntoautolla kohti Kalliovuoria. Yritän vielä ennen lähtöämme kirjoitella retkestämme Capilanon riippusillalle, joka oli todella upea paikka. En vielä tiedä, miten netti toimii tuon kahden viikon roadtripin aikana, mutta Instagramiin saan toivottavasti päivitettyä ainakin jotain tuon reissun aikana. 

Vancouver Downtown ja Gastown

Tervehdys Vancouverista, Kanadan länsirannikolta kymmenen aikaerotunnin takaa. Reissumme  ensimmäiset päivät ovat sujuneet hyvin, vaikka pää on edelleen jet lagista vähän sumea ja unirytmi ei ole ihan vielä tasaantunut. Olemmekin ottaneet nämä alkupäivät aika rennosti, jotta kroppa ja mieli ehtivät tottua tähän suureen muutokseen.

Majoitumme ihan Vancouverin keskustassa, West Endissa, Sandman Suites  Vancouver huoneistohotellissa. Näkymät 22.kerroksen parvekkeeltamme ovat käsittämättömän upeat ja muutenkin huoneisto on tilava ja viihtyisä. Täältä on myös helppo kävellä moneen Vancouverin keskeiseen paikkaan ja lukuisat ravintolat ja kaupat löytyvät ihan vierestä.

Ensimmäisenä päivänä lähdimme tutustumaan Vancouverin keskustaan melko päämäärättömästi kulkien. Tarkoituksena oli vierailla Vancouverin alkulähteillä  Gastownissa, mutta matkan varrelle osui paljon muitakin mielenkiintoisia paikkoja ja  rakennuksia.

Vancouverin keskusta on jännä sekoitus uusia ja vanhoja, korkeita ja matalia rakennuksia. Välillä kadut pursuavat ihmisiä ja välillä taas saa kulkea täysin rauhallisia katuja. Yhdeltä nurkalta paljastuu värikästä katutaidetta, toiselta yhteisöllinen kaupunkipuutarha ja kolmannelta taas löyhähtää virtsan ja marihuanan haju. Samalle kadulle mahtuvat niin kalliit näyteikkunat kuin kodittomat kulkijat ja narkomaanit. Vancouver on täynnä suurkaupungin sykettä ja silti sillä tuntuu olevan pikkukylän lämmin sydän. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita olematta kuitenkaan päällekäyviä. Yleinen tunnelma  kaupungissa on mukavan rento ja mutkaton.

Vancouver sai alkunsa vuonna 1867, kun merimies "Gassy" Jack Deighton perusti ensimmäisen saluunan Gastownin alueelle, joka kasvoi nopeasti merkittäväksi kauppa- ja satamapaikaksi. Nykyään tuo Vancouverin sympaattinen sydän on vain pienen pieni osa suurkaupunkia, mutta jotenkin vanhan ajan tunnelman pystyi edelleen aistimaan Gastownin kaduilla. Nykyään Gastownista löytyy mm. paljon trendikkäitä liikkeitä, ravintoloita ja taidealan gallerioita ja oppilaitoksia. Yksi Gastownin kuuluisimmista nähtävyyksistä on sen höyrykello, jota mekin kävimme ihmettelemässä.

Vancouverin keskusta on siitä kiva, ettei siellä ole kauheasti "pakollisia" nähtävyyksiä. Päivän voi siis rauhassa kuluttaa ilman selkeää suunnitelmaa kulkien täysin fiiliksen mukaan. Me näimme kävelyllämme Gastownin lisäksi mm. sataman, China Townin, lukuisia erilaisia pilvenpiirtäjiä, kauniita vanhoja rakennuksia, pieniä putiikkeja ja suuria ostoskeskuksia.

Sellaisia ensitunnelmia Vancouverista. Olemme kohdanneet hieman teknisiä ongelmia,  minkä takia kirjoitan blogia ainakin toistaiseksi kännykällä. Sen takia asettelut ovat vähän oudosti. Toivottavasti ei tarvitse koko kolmea kuukautta kännykällä näpyttää. Mukavaa viikkoa kaikille! :)