Päiväretkiä Houtskarissa

Lampaiden paimentamisen lisäksi meillä oli päivisin hyvin aikaa kierrellä Houtskarin saaria. Houtskariin kuluu yli 700 saarta, mikä on enemmän kuin sen pysyvä asukasluku (reilut 600). Kesäisin väkiluku on huomattavasti suurempi, koska Houtskarissa on noin 800 ulkopaikkakuntalaisen kesämökkiä. Aluksi ajatuksenamme oli kiertää myös Iniössä ja Korppoossa, mutta Houtskarissa riitti sen verran paljon nähtävää, että ne saivat jäädä toiseen kertaan. Lisäksi lampaiden hoito rajoitti päiväretkien pituutta, emmekä halunneet tuhlata aikaa pitkiin lauttamatkoihin.

Mökkimme ja lampaiden laitumet sijaitsivat Lömsön saarella ja itse Houtskarin lammastila sen viereisellä Björkön saarella. Lömsöhön kuljettiin Houtskarin pääsaarelta pienellä lossilla, joka kulki Roslaxin ja Kivimon väliä. Kivimossa kävimme useamman kerran ostoksilla huussikirppiksellä, josta tuli ihan suosikkimme. Paikallisten ylläpitämä huussiin rakennettu kirppis toimi ilman myyjää ja perustui luottamukseen. Ostokset kirjattiin ja maksettiin itse joko käteisellä tai MobilePaylla. Kirppiksen valikoima oli melko pieni, mutta meille juuri sopiva. Ostimme sieltä mm. muutamia rantaleluja, aurinkohatun, kirjoja, korvikset ja pöytälampun.

Björkössä kävimme tosiaan yhtenä päivänä tutustumassa lammastilan muihin eläimiin ja kävelimme jonkin aikaa sen ihanassa maalaisidyllissä. Björkössä sijaitsee myös yksi Suomen korkeimmista juhannussaloista. Björkön lossisatama on erityisen kaunis vanhoine venevajoineen. 

Lossilla jatkoimme matkaa Mossalaan, jossa yövyimme toissa kesänä. Nautimme aterian Mossala Island Resortissa, joka sijaitsee aivan meren rannalla ja josta lähtevät lautat kohti Iniötä. Resortin alueella on paljon erilaisia aktiviteetteja ja näkötorni, josta on upeat maisemat yli saariston. Tällä kertaa jätimme kuitenkin kipuamisen välistä. 

Yhden päiväretkistä teimme Hyppeisiin, josta olin kuullut paljon hyvää. Matkalla pysähdyimme Borgbergin näkötornille, joka sijaitsi korkean kallion päällä. Meidän taapero yllätti reippaudellaan ja käveli koko matkan tornille ja takaisin itse, vaikka polku oli välillä todella jyrkkä ja epätasainen. Tornista voi hyvällä säällä nähdä aina Ahvenanmaalle asti. Meille sattui hieman pilvisempi ilma, mikä oli pelastus muuten paahtavan kuumassa hellesäässä. Näkymät olivat silti hienot, joten suosittelen tätä pysähdystä jos on matkalla Hyppeisiin.

Hyppeis Värdhus on vanhaan kyläkouluun rakennettu ravintola ja majatalo, joka sijaitsee hienolla paikalla meren ääressä. Maisemat, tunnelma ja pihamaa olivatkin aivan ihanat. 

Söimme siellä lounaan, joka jäi kuitenkin vähän vaisuksi. Annokset olivat kalliita ja pieniä. Kalakeittoomme muistettiin tuoda liemi vasta kun olimme jo syönneet lähes kaiken muun keitosta. Hyvitykseksi saimme ilmaisen jälkiruuan, mutta sekään ei ollut erityisen hyvää. Paikka on saanut paljon kehuja ruuastaan, joten ehkä osuimme paikalle vain huonona päivänä.

Houtskarin "keskustassa" tuli käytyä viikon aikana myös useampaan otteeseen, koska lähimmät ruokakaupat sijaitsivat siellä. Näsbyn vierasvenesatama on viihtyisä ja kävimme siellä katkarapuleivillä yhtenä päivänä. Satamassa oli myös kiva pieni putiikki, josta tein pari löytöä. Toisena päivänä söimme Sybarit ravintolassa, jossa oli oikein maukas buffetlounas. Myös Houtskarin keskustasta löytyy kirppis itsepalveluperiaatteella.

Houtskarin kaunis puukirkko on rakennettu 1700-luvun alussa ja on ehdottomasti vierailun arvoinen. Sen lähellä sijaitsee myös Houtskarin saaristomuseo, joka on auki kesäisin ti-su. Pääsymaksu oli aikuisilta 4 euroa.

Museo koostuu 10 rakenuksesta, joiden sisällä pääsee tutustumaan menneiden aikojen elämään saaristossa. Esillä on esimerkiksi huomattava kokoelma vanhoja käyttöveneitä ja museon alueella toimii edelleen aktiivinen veneveistämö. Museo oli mielenkiintoinen kokonaisuus ja taaperokin viihtyi yllättävän hyvin mukana.

Paluumatkalla Helsinkiin teimme kunnon pysähdyksen Nauvossa, jotta selvisimme pitkästä ajopäivästä. Nauvossa kävimme myös edellisenä kesänä ja se on kiva päiväretkikohde vaikka Turusta käsin. Tällä kertaa visiitti jäi vähän pikaisemmaksi.

Söimme Food Fellowsin makoisat burgerit (vegeversio toimi oikein hyvin), tein muutamia löytöjä vierasvenesataman putiikeista ja kulutimme energiaa Nauvon kirkon läheisessä leikkipuistossa. Lopulta tuli aika jatkaa matkaa ja perille kotiin pääsimme vielä yhden välipysähdyksen voimin.

Sellaista kaikkea siis ehdimme touhuta Houtskarissa viikon aikana. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta Turun saaristoon tulee varmasti palattua vielä tulevaisuudessa. Saaristossa on vain jotain todella hurmaavaa!

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! :)

Viikko lammaspaimenena Houtskarissa

Yksi viime kesän odotetuimmista jutuista oli viettää viikko lammaspaimenina Houtskarissa. Olin jo useampana vuonna katsellut Metsähallituksen järjestämiä lammaspaimenviikkoja, mutta niihin tuntui olevan aina sellainen tunku, etten uskonut arpaonnen koskaan osuvan kohdalle. Alkuvuodesta bongasin Facebookin kautta Houtskarin lammastilan ilmoituksen, jossa etsittiin lammaspaimenia tilalle. Varasin meille viikon tilalta lähes siltä istumalta ja ilmoitin muulle perheelle, että juhannuksen jälkeen lähdetään sitten lammaspaimeniksi Houtskariin.

Ja niin me sitten lähdettiin kohti Turun saaristoa keksikesän juhlinnan jälkeen. Yövyttiin yksi yö Turussa, jossa ehdittiin nähdä Emilyn perhettä Kupittaan puistossa, kun olivat samaan aikaan käymässä Englannista. Samalla saimme lyhennettyä ajomatkoja hieman, mikä oli todella tärkeää taaperon viihtymisen kannalta. Siltikin saimme matkaan Turusta Houtskariin kulumaan nelisen tuntia. Ajoimme ensin Saariston Rengastietä pitkin Paraisille, josta siirryimme lautan kyydissä Nauvoon. Nauvon läpi ajettuamme jatkoimme seuraavalla lautalla Korppooseen. Emme pysähtyneet ollenkaan Nauvossa tai Korppoossa, ainoastaan satamissa jouduimme jonkin aikaa aina odottelemaan lauttoja. Lopulta pääsimme Korppoosta lautalla Houtskariin, jonka sisällä teimme vielä lyhyen lossimatkan. 

Päivä oli jo kääntymässä iltaan, kun saavuimme vihdoin majapaikaamme. Majoituimme pienessä mökissä meren rannalla ja pihapiiriin kuului myös saunarakennus kammareineen ja ulkohuussi. Mökissä oli sähköt, mutta vesi pumpattiin kaivosta. Ensimmäisenä iltana emme ehtineet käydä lampaiden luona. Söimme ja kävimme vain iltauinnilla ennen nukkumaan menoa.

Mökin sijainti oli aivan ihana, mutta kesähelteet tekivät mökkeilystä melkoisen tuskaista. Ensimmäisen yön yritin nukkua lapsen kanssa saunan viereisessä kammarissa. Lämpötila oli huoneessa varmaan lähemmäs 35 astetta ja hyttysiä inisi kymmeniä joka puolella. Lisäksi uloskäynnin päällä oli ampiaispesä, mikä sekin aiheutti lisästressiä. Kolmelta yöllä meni lopulta hermot valvomiseen ja raahasin lapsen ja itseni päämökkiin, jossa mies oli nukkumassa. Tosin siinä vaiheessa hän oli jo siirtynyt autoon nukkumaan, jossa oli edes vähän viileämpi. 

Saimme lopulta nukutta kolmisen tuntia ja aamulla olin vakuuttunut siitä, että meidän on vain pakko lähteä kotiin. Niin sietämättömältä tuo ensimmäinen yö tuntui. Päätimme kuitenkin vielä yrittää ja lähdimme ensitöiksi kauppaan hankkimaan ruokatarpeita ja hyttysverkkoa, jotta pystyimme edes pitämään mökin ikkunaa auki. Seuraavat yöt sujuivatkin onneksi jo huomattavasti paremmin. Kauppareissun jälkeen lähdimme tervehtimään meidän 82:ta hoidokkilammasta, joiden hyvinvoinnista huolehtisimme seuraavan viikon ajan.

Kaikki lampaat olivat tämän kevään karitsoja eli iältään noin kolmisen kuukautta. Tärkein tehtävämme olikin totuttaa heitä ihmisiin. Lisäksi täytimme ja puhdistimme vesikaukaloita, tarkistimme lampaiden yleiskunnon ja yritimme laskea ne. 82:n lampaan laskeminen korkeasta kasvistosta oli kaikkea muuta kuin helppoa hommaa. Yhden kerran osallistuimme myös viikon aikana lampaiden siirtoon laitumelta toiselle. 

Kävimme lampaiden luona kahdesti päivässä, aamuisin ja iltapäivisin. Aluksi kävimme laitumella aina koko porukan voimin. Kun taaperon alkuinnostus lampaita kohtaan alkoi hiipua, kävimme laitumella koko perheenä aamuisin ja iltapäivän hoitovuoron teki jompi kumpi meistä aikuisista yksin. Laitumelle kertyi matkaa mökiltä noin 700 metriä suuntaansa, minkä talsiminen 30 asteen helteessä oli jo itsessään melko uuvuttavaa. Sen takia emme jaksaneet viettää ihan niin paljon aikaa lampaiden kanssa kuin olisimme toivoneet. Ennen ja jälkeen laidunreissun kävimme yleensä vilvottelemassa meressä, mikä auttoi edes vähäsen.

Lampaat veivät kyllä sydämeni täysin. Suurin osa heistä oli melko säikkyjä, mutta sitten oli muutamia rohkeita, jotka tulivat heti alusta asti lähelle. Viikon aikana yhä useampi lammas uskaltautui rapsuteltavaksi ja välillä syliin oli ihan tungosta. Kiinnyn eläimiin todella herkästi ja itkuksihan ne viimeiset päivät sitten menivät, kun piti sanoa ihanille palleroille hyvästit.

Houtskarin lammastilan emäntä Katja oli aivan ihana ja teki kaikkensa, jotta meillä olisi hyvä olla. Saimme häneltä myös tuulettimen lainaan, jonka avulla selvisimme hikisten öiden läpi jotenkuten. Yhtenä päivänä pääsimme myös tutustumaan tilaan ja sen muihin eläimiin, kuten kanoihin, kukkoihin ja viiriäisiin. 

Etukäteen pelkäsin, että sataisi koko viikon. No ei satanut tipan tippaa, vaan kärvistelimme kolmenkympin helteissä melkein koko viikko. Säähän ei tietenkään voi vaikuttaa, mutta olisihan tuo viikko varmasti ollut aika paljon helpompi vähän viileämmissä olosuhteissa. Ikimuistonen se oli näinkin ja ehdottomasti suosittelen Houtskarin lammastilaa, jos viikko lammaspaimenena kiinnostaa. Tosin ötökkäkammoinen ei kannata olla, viikon aikana riesana olivat niin hyttyset, paarmat, ampiaiset kuin punkitkin. Iho kymmenistä hyttysenpistoista paukamilla oli aika mukavaa palata kotisaarelle, jossa ei ollut itikan itikkaa.

Päivät saaristossa kuluivat lopulta nopeasti ja hellekin helpotti viimeisiksi päiviksi. Viimeisenä iltana pystyimme vihdoin lämmittämään jopa saunan, mikä ei tullut aiempina päivinä edes mieleenkään. Lampaiden paimentamisen lisäksi ehdimme tehdä kivoja päiväretkiä Houtskarissa. Näistä kerron enemmän omassa postauksessa.

Kiinnostaisiko sinua lähteä lammaspaimeneksi saaristoon?