maanantai 31. elokuuta 2015

Hyvä kiertoon: Amnesty International

"Yllättäen" kuun viimeinen päivä osui taas pienimuotoiseen hässäkkään, kun pitäisi saada hoidettua tuhat muutakin tehtävää. Siksi siirryn lyhyesti ja ytimekkäästi itse asiaan eli kuukauden hyväntekeväisyyskohteeseen Amnesty Internationaliin.

Amnesty International on vuonna 1961 perustettu maailmaan suurin ihmisoikeusjärjestö, jolla on yli 3 miljoonaa tukijaa ympäri maailmaa. Sen tavoitteena on maailma, jossa YK:n ihmisoikeusjulistuksessa lausutut oikeudet ja vapaudet toteutuvat kaikille ihmisille. Amestyn tehtävänä on tiedottaa ihmisoikeuksista, tutkia vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja kamppanjoida niitä vastaan kaikkialla maailmassa. Se kamppanjoi muun muassa mielipidevankien, kidutettujen ja vainottujen ihmisten puolesta. Taatakseen puolueettomuutensa Amnestyn toiminta rahoitetaan pelkästään jäsenmaksujen ja lahjoitusten avulla. Voit tutustua kattavammin sen toimintaa tästä.

Kuva: Wikimedia

Amnestyn työ on mielestäni todella tärkeää ja siksi valitsin sen elokuun hyväntekeväisyyskohteekseni. Meillä Suomessa asiat ovat niin hyvin, että on helppo ummistaa silmänsä muulta maailmalta ja keskittyä oman navan tuijotteluun. Amnestyn työn tukemiseen lähti minulta 25 euroa, koska en sortunut mihinkään ylimääräiseen shoppailuun elokuussa. Päihitin jopa kaikki alennusmyynnit!

Koitan jossain vaiheessa keretä kirjoittelemaan enemmän kuulumisia, kunhan kaikelta ylisuorittamiseltani kerkeän. Voi siis olla, että kuulette minusta jo heti huomenna tai vasta jouluna :D

Joka tapauksessa oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 27. elokuuta 2015

5 vinkkiä Prahaan

Koska Prahapostaukset ovat kautta aikojen blogini luetuimpia, ajattelin koota vielä pikaisen vinkkilistan, mitä Prahassa kannattaa ainakin kokea. Itse olen ollut Prahassa vain kesäaikaan, mutta voisin kuvitella, että se on todella tunnelmallinen kaupunki myös syksymmällä. Ainakin Norwegian lentää Prahaan edullisesti ympäri vuoden, mutta myös muilta yhtiöiltä saattaa löytää hyviä tarjouksia. Pienemmälle budjetille voin ehdottomasi suositella majoitusvaihtoehdoksi ihanaa Florentina Boatia, jonka sijainti on mitä parhain.
 
1. Vanhan kaupungin keskusaukio
 
Aukio on täynnä turisteja, mutta se kannattaa silti käydä katsastamassa. Sen laidoilla on useita kauniita rakennuksia ja kirkkoja. Kuuluisin niistä on raatihuone, jonka astronomista kelloa turistit parveilevat katsomaan tasatunnein. Silloin (puiset?) 12 apostolia kävelevät ulos luukusta, luuranko soittaa kelloja ja kukko räpyttelee ja kiekaisee esityksen lopuksi.


Aukiolla kannattaa käydä myös ilta-aikaan, jolloin kauniisti valaistut rakennukset näyttäytyvät ihan uudessa valossa. Aukiolla sijaitsee myös useita ylihinnoiteltuja ravintoloita, joihin voi istahtaa levähtämään. Kun keskusaukion hälinä alkaa kyllästyttää, kannattaa poiketa pienemmille sivukaduille, joista löytyy myös kauniita rakennuksia, kiinnostavia putiikkeja ja tunnelmallisia kuppiloita. Vanhasta kaupungista on myös kävelymatka modernin keskustan aukiolle, josta löytyy valtava määrä kauppoja ja ravintoloita.
 
2. Vltava-joki
 
Valtava Vltava-joki kulkee halki Prahan keskustan ja tuo sinne omanlaisen tunnelman. Vaikka et yöpyisikään laivassa sen varrella, kannattaa joki käydä ehdottomasti katsastamassa. Joen kuuluisin nähtävyys on Kaarlensilta, joka on täynnä pyhimysten patsaita. Joella kulkee myös paljon erilaisia laivoja, joille voi ostaa päivä- tai iltaristeilyjä. 
 

3. Prahan linna

Prahan linna on siitä ihmeellinen, ettei sitä oikein edes tajua linnaksi, koska se koostuu niin monesta osasta. Linnoituksen pinta-ala on yli seitsemän hehtaaria, jonne mahtuu monenlaista mielenkiintoista rakennusta. Sen alueella sijaitsee myös upea Pyhän Vituksen (naurattaa aina :D) katedraali, jota kannattaa käydä ihastelemassa myös sisältä. Linnalta aukea hienot maisemat yli punakattoisen Prahan.
 

Jos haluaa kuntoilua lomaansa, kannattaa ehdottomasti kävellä vanhasta kaupungista linnalle ja takaisin. Matkan varrella on paljon kauniita taloja ja upea Wallensteinin palatsi, joka on nykyään Tšekin senaatin käytössä. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei onnistu hukkaamaan maailman suurinta muinaislinnoitusta näkyvistään, kuten me onnistuimme tekemään :D
 
4. Petrinin kukkula
 
Jos kaipaa lomallensa lisää liikuntaa, upeita maisemia ja vähemmän väentungosta, kannattaa suunnata kohti Petrinin kukkulaa. Kukkulan huipulle pääsee myös edullisella hissillä, joten käveleminenkään ei ole pakollista. Me menimme kukkulalle hissillä ja kävelimme alas sen mutkittelevia teitä pitkin.
 

Petrinin kukkulalla on paljon kauniita rakennuksia ja istutuksia ja sieltä löytyy myös mini-Eiffel. Kukkulalta näkee laajasti Prahaa ja vehreät puut varjostavat teitä ihanasti hellekeleillä. Välillä voi levähtää kahviloissa tai kukkulan suurilla nurmikkoalueilla.
 
5. Edulliset hinnat
 
Prahassa melkein kaikki on huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa ja siitä kannattaa ehdottomasti nauttia matkan aikana. Keskusta-alue on täynnä kauppoja aina ketjuliikkeistä pieniin putiikkeihin ja torikojuihin. Itse olen ostanut reissultani paljon vaatteita, kenkiä, käsitöitä yms.
 

Myös syöminen ja juominen on Prahassa naurettavan halpaa, etenkin jos malttaa poiketa vähän sivummalle turistivilinästä. Tšekkiläiset ruuat ovat hyviä ja täyttäviä ja jokaiseen makuun löytyy varmasti jotakin. Myös olut kuuluu oleellisena osana tšekkiläisyyteen, vaikka itse en sitä harrastakaan.
 
+1 vinkki Prahan ulkopuolella
Kutná Horan luukirkko
 
Jos aikaa on enemmän, kannattaa tehdä päivämatka Kutná Horaan, jossa sijaitsee pieni, mutta sitäkin mielenkiintoisempi Sedlecin luukirkko. Junamatka kestää vajaan tunnin ja samalla pääsee näkemään vähän Tšekin maaseutua. Juna-asemalta on noin kilometrin kävelymatka kirkolle. 
 
 
Kirkossa säilytettään 40 000 ihmisen luita, jotka Frantisek Rint järjesteli nykyiseen malliinsa 1800-luvun loppupuolella. Hän rakensi niistä muun muassa kattokruunun, vaakunan, kastemaljoja ja muuta koristusta kappeliin. Vierailu kappelissa on mielenkiintoinen ja vähän karmivakin kokemus.
 
Sellaisia vinkkejä ihanaan Prahaan. Nyt täytyy lähteä valmistautumaan suureen koitokseen,  kun sain äkillisen kutsun RunFest tapahtumaan. Joudun vuosien tauon jälkeen lenkkipolulle juoksemaan 4,2 kilometriä. Saa nähdä, tulenko maaliin yhtenä vai kymmenenä kappaleena :D
 
Hyvää loppuviikkoa kaikille!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

MatkaMuistoja: Thaimaan Koh Lanta

Nyt, kun Mindin tilanne on taas ainakin hetkellisesti hallinnassa, pystyn palaamaan takaisin matkamuistojen pariin. Tällä kertaa niissä siirrytään takaisin Koh Lantan ihanille rannoille ja vehreisiin viidakkoihin. Matka ajoittui vuodenvaihteeseen 2010-11, kesti pari viikkoa ja seurana oli jälleen herra ex. Tämä kyseinen matka oli monella tapaa yksi meidän parhaimmista ja sen aikana rakastuin pysyvästi Thaimaahan.

 
Reissumme oli pakettimatka (muistaakseni Tjäreborgilta), koska se tuli kerrankin edullisemmaksi kuin omatoimimatka. Lensimme Krabille, josta jatkoimme minibussilla ja lautalla kohti Koh Lantaa. Saari on aika iso ja se sijaitsee melkein kiinni mantereessa, minkä takia sinne kulkeminen on melko vaivatonta. Koh Lantan länsipuoli on täynnä upeita hiekkarantoja ja siellä sijaitsee myös suurin osa sen majapaikoista. Ainakin tuolloin saari oli vielä ihanan rauhallinen, aito ja seksituristiton.


Majoituimme sympaattisessa Lanta Villa hotellissa, jossa asuimme suloisessa turkoosissa bungalowissa/mökissä. Hotellialue oli tosi viihtyisä ja se sijaitsi aivan rannassa. Henkilökunta oli ystävällistä ja rannassa pystyi ottamaan rentouttavia hierontoja ja kauneushoitoja edulliseen hintaan. Hotellilla pyöri myös kaksi ihanaa koiraa, joista toinen oli vielä pentu. Se juoksi puremassa asiakkaita nilkoista :D
 

 
Rannassamme oli useampia retkijärjestäjiä, joista yhdeltä päädyimme ottamaan kierroksen lähisaarille. Aluksi vierailimme Koh Mookin Emerald Cavella, jonka läpi uimme upealle rannalle. Kyseessä oli siis sama paikka, jonne teimme Emilyn kanssa vuosia myöhemmin melontareissun. Kävimme myös muilla kauniilla saarilla, joilla pääsimme nauttimaan uimisesta ja snorklaamisesta. Päivä oli todella pilvinen, minkä takia sen viettikin mieluummin vedessä kuin rannalla.
 

Uutta vuotta vietimme hotellimme juhlaillallisella, jossa oli myös monenlaista ohjelmanumeroa tanssijoista tuliesityksiin. Tunnelma oli iloinen ja ruoka todella herkullista. 
 
 
Ilta huipentui lyhtyjen lähettämiseen taivaalle ja ilotulituksen katseluun rantatuolissa löhöillen. Paljon mielekkäämpi tapa aloittaa uusi vuosi kuin hytistä Suomen talvessa. Siksi haaveilen nytkin, jos lähtisin uudeksi vuodeksi jonnekin lämpimään.


Kahteen viikkoon mahtui monia rentouttavia rantapäivä, jolloin vain uimme, otimme aurinkoa, söimme herkullisia thairuokia ja nautimme elämästä.


Kuitenkin noin joka toinen päivä keksimme tekemistä myös rannan ulkopuolella. Parina päivänä vuokrasimme skootterin, jolla huristelimme pitkin saareen vehreitä maisemia. Yhtenä päivänä suuntasimme retkelle luolaan, jonne kävelimme vehreän viidakon/metsän halki. Matkan varrella oli paljon mielenkiintoista nähtävää aina linnuista valtaviin hämähäkkeihin ja kumipuihin asti.
 

Itse luola oli monin paikoin melko vaikea- ja ahdaskuluinen. Lisäjännitystä toivat huterat siltaviritelmät, liukkaat kalliopinnat ja lepakot (jotka onneksi nukkuivat!). Olipahan ainakin yksi todellinen urheilu-/seikkailupäivä kaiken löhöilyn keskellä.
 
 
Toisena päivänä ajelimme ensin pitkin rantaviivaa ja pysähdyimme jyrkänteen laidalle rakennettuun baariin, josta aukesi upeat näkymät läheiselle rannalle.
 
 
Siitä jatkoimme matkaa taas kohti viidakkoa, jossa teimme norsuajelun ja kävelyretken vesiputoukselle. Thaimaan luonto on kyllä uskomattoman kaunista ja sen lukuista saaret ovat ehdottomasti se osa, minne siellä kannattaa matkustaa.
 

Viimeisenä retkenämme lähdimme veneellä snorklaamaan. Päivän aikana näimme paljon erilaisia koralleja, kaloja ja muita mereneläviä. Lounaan nautimme saarella, jossa seuranamme puolestaan oli valtavan kokoisia liskoja, varaaneja tms.
  

Viimeisiä päiviämme Koh Lantalla vietimme rannalla rentoutuen. Kävimme myös tuk-tukilla saaren "keskustassa" Saladanissa syömässä ja shoppailemassa.
 

Exäni päätti ottaa itsellensä tatuoinnin matkan aikana, koska ihan naapurissamme sijaitsi suosittu tatuointistudio. Siinä sitten tatuointimalleja selaillessa päätin itsekin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni tatuoinnista. Tatuoinnit meinasivat kuitenkin jäädä ottamatta, kun tulimme vahingossa paikalle päivän myöhässä. Onneksi ihanat työntekijät saivat aikataulunsa muutettua ja saimme molemmat pysyvät muistot tuosta matkasta.
 
Oma tatuointini kyllä merkitsee minulle myös paljon muutakin. Perhonen symbolisoi luonnon kauneutta ja minua itseäni (kuinka uskalsin tulla ulos kotelosta ja levittää siipeni). Lisäksi se muistuttaa edesmenneestä mummastani, joka kutsui minua pikku perhoseksi. Perhosen alapuolelle kirjoitettu englanninkielen sana now eli nyt muistuttaa minua puolestaan elämään tässä hetkessä, ei menneessä tai tulevassa.
 

Viimeiseksi päiväksi ja yöksi siirryimme Krabille, jossa kulutimme aikaa lähinnä ostoskeskuksessa. Todellinen jännitysnäytelmä alkoi kuitenkin vasta illalla. Minulle nimittäin iski pahin vatsatauti, mikä minulla on koskaan ollut. Mikään ei pysynyt sisälläni ja kävin vähintään puolen tunnin välein oksentamassa tai ripuloimassa. En voinut muuta kuin toivoa, että se loppuisi ennen aamua, jolloin koneemme takaisin Suomeen lähti. Vihdoin aamuyöstä oloni helpotti ja sain otettua lääkettä ja syötyä hieman aamiaista. Niinpä pääsimme onneksi lähtemään takaisin Suomeen eikä sairaalaan.
 
Tuota viimeisen päivän tautia lukuun ottamatta koko reissumme oli enemmän kuin onnistunut. Koh Lanta on ihana saari ja toivottavasti se myös pysyisi rauhallisempana lomakohteena. Voi ei, miten kova ikävä tulikaan taas Thaimaaseen, kun katselin näitä kuvia! No, onneksi kesä on vihdoin käynnissä täällä Suomessakin, joten ei muuta kuin pihalle nauttimaan siitä.
 
Rentouttavaa sunnuntain jatkoa! :) 

lauantai 22. elokuuta 2015

Elämää sairaan koiran kanssa

Tarkoituksenani oli muistella Thaimaan matkaa, mutta mieleni ei pysty keskittymään kuin yhteen asiaan tällä hetkellä. Siksi ajattelin kirjoittaa aiheesta, joka on läsnä elämässäni joka ikinen päivä. Pitkään aikaan en ole kirjoittanut siitä juuri mitään, mutta nyt, kun odotan taas aikaa eläinlääkärille, tuli minulle äkillinen tarve päästä purkamaan tuntojani johonkin.

Rakas koirani Mindi on nimittäin todella sairas, vaikka sitä on välillä vaikea uskoa. Yli kolme vuotta Mindi eli ilman yhtäkään terveysongelmaa. Ja nykyään tuo reipas ilopilleri kantaa mukanansa melkein kaikkia cavalierien tyyppisairauksia ja vielä vähän muutakin siihen päälle.
Mindillä on diagnosoitu epilepsia, johon sillä on lääkitys kaksi kertaa päivässä. Silti Mindi saa edelleen välillä lieviä kohtauksia. Lääke on annettava hyvin tarkasti samaan aikaan päivästä, jolla vähennetään kohtausriskiä. Joko minun tai jonkun muun täytyy siis olla antamassa Mindille lääke oikeaan aikaan. Jos en saa Mindiä hoitoon, se tarkoittaa yleensä sitä, että illanviettoni jäävät aika lyhyeen. Kerran jouduin myös lähtemään treffeiltä antamaan lääkettä Mindille (ne olivat onneksi tylsät, niin lääkkeenanto kävi hyvänä verukkeena poistua paikalta :D).

Mindillä on todettu magneettikuvauksissa Chiarin epämuodostuma takaraivonluussa. Se saattaa kehittyä syringomyeliaksi, joka puolestaan aiheuttaa erilaisia neurologisia oireita ja kipuja. Sen etenemistä ei voida ennustaa mitenkään ja joka päivä joudun tarkkailemaan Mindin käytöstä. Onko se normaalia vai kipuoireilua? Syringomyelian oireita kun ovat mm. rapsuttelu, naamaan hankaaminen ja moni muu ihan tavallinen koiran käytös. Tällä hetkellä tuntuu, että epämääräistä oireilua on jonkin verran enemmän kuin aikaisemmin, joten kipulääkityksen aloittaminen saattaa olla pian ajankohtaista.
Viimeisimmässä eläinlääkärintarkastuksessa Mindillä todettiin myös sydämen lievä sivuääni, joka saattaa sekin aiheuttaa ajan kanssa oireilua ja vaatia lääkitystä. Näiden lisäksi Mindin hengitys on usein melko raskasta ja se saa hengenahdistuskohtauksia. Nämä johtuvat todennäköisesti myös rakennevioista. Myös Mindin silmät rähmivät jatkuvasti ja hammaskiveä kertyy paljon.

Kaikki tämä on todettu reilun vuoden aikana. Näiden lisäksi tuohon aikaan on mahtunut akuutti kohtutulehdus ja sen leikkaus, välikorvantulehdus ja joitakin pienempiä vaivoja. Eilen illalla Mindi alkoi ontua oikeaa etutassuaan ja tänään se ei pystynyt laittamaan siihen melkein ollenkaan painoa. Sitä vaivaa lähdemme tänään selvittelemään. Toivotaan, ettei se olisi mitään vakavaa. Eipä voi muuta sanoa kuin, että onneksi meillä on vakuutus.

Suurin osa näistä vioista ja sairauksista johtuu ihmisestä ja siitä, että cavaliereja on jalostettu aivan liian pitkälle. Ne olisi kaikki ollut vältettävissä ja se saa minut välillä todella vihaiseksi ja surulliseksi. On niin väärin, että maailman kiltein  ja hyväsydämisin koira joutuu kärsimään erilaista oireista, kokemaan ajoittaista kipua, syömään väkisin lääkkeitä ja ramppaamaan jatkuvasti eläinlääkärissä. Toivon, ettei kukaan nykyisistä kasvattajista enää edesauta tämän kultaisen koirarodun sairauskierrettä.

Elämä sairaan koiran kanssa ei ole helppoa. Mielessä on jatkuva huoli siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi? Koska seuraava kohtaus iskee? Koska kivut kasvavat sietämättömiksi? Miten Mindi pärjää yksin kotona poissaolleessani? Kuka pystyy hoitamaan sitä? Lapset käyvät päivisin tarhassa tai koulussa, mutta koira on kotona aina yksin. Minulla asuvat vanhemmat onneksi niin lähellä, että pystyn aika usein viemään Mindin sinne hoitoon. Silti tulen töistä kotiin niin pian kuin mahdollista. Ja joudun säännöllisesti kieltäytymään menoista sen takia, etten saa Mindiä hoitoon.

Pahinta on kuitenkin se, että harva ymmärtää huoleni ja sen, miksi Mindin hyvinvointi menee kaiken muun edelle. Sairas lapsi on täysin ymmärrettävä syy monelle, mutta kun kyseessä on koira, asiaa saatetaan usein vähätellä. Monet eivät ymmärrä, etten oikeasti voi tulla illalla mihinkään, jos olen jo ollut päivän poissa kotoa. Paitsi jos Mindi voi tulla mukaan. Elämäni rytmittyy täysin Mindin ympärille. Jos Mindi on kotona, en halua olla poissa yli kuutta tuntia sen luota. Mindi on minulle yksi elämäni tärkein asia ja se tuo minulle niin paljon onnea, että olen valmis uhraamaan paljon sen hyvinvoinnin eteen.

Suurin osa päivistämme sujuu kuitenkin samalla tavoin kuin muissakin koiraperheissä. Lenkkeilemme, leikimme, syömme ja nukumme yhdessä. Mindin sairaudet eivät juurikaan näy ulospäin, joten kukaan, joka ei tiedä niistä tuskin voi uskoa, millaista taakkaa tuo pieni koira kantaa mukanaan. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Mindi on uskomattoman iloinen, ystävällinen ja touhukas koira, jota välillä luullaan pennuksi vielä nyt 5-vuotiaanakin.
Juuri Mindin positiivisuuden takia pystyn itsekin murehtimaan vähemmän ja nauttimaan enemmän tästä hetkestä. Mutta sitten tulee taas näitä päiviä, kun matto vedetään jalkojen alta, pelko lamauttaa mielen ja kyyneleet valuvat pitkin poskia. Kun toivoo vain yhtä asiaa. Että edessä odottaisi vielä hyviä päiviä rakkaimman Mindin kanssa.

torstai 20. elokuuta 2015

Vanha Porvoo ja yö parvekkeella

Ajattelin nyt yhdistää samaan postaukseen kaksi asiaa, jotka eivät oikeastaan liity mitenkään toisiinsa, paitsi että satuin kokemaan ne molemmat samana päivänä. Ja ne molemmat ovat myös oivia vinkkejä kesäpuuhaksi.   
 
 
Asuin ja työskentelin yli kuukauden Porvoossa ja silti kerkesin käymään vanhassa kaupungissa vain kerran pikaisesti. Tosin eipä olleet ilmatkaan silloin kovin houkuttavia päiväkävelyille. Toisin oli viime lauantaina, kun kiersimme Emilyn ja hänen poikaystävän kanssa tunnelmallista vanhaa Porvoota. Aurinko paistoi vielä alkuillastakin paahtavan lämpimästi.
 
 
Vanha Porvoo on ihana paikka viettää rentoa kesäpäivää ja se on tullut tutuksi kaikkien Porvoossa viettämieni kesien aikana. Tunnelmalliset kadut ovat täynnä kauniita puutaloja, toinen toistaan ihanampia pikkuputiikkeja ja laadukkaita ravintoloita ja kahviloita. Alue on melko pieni, joten sen kiertää helposti muutamassa tunnissa.

 
Punaisten ranta-aittojen lisäksi yksi vanhan kaupungin tunnusmerkeistä on mäen päällä sijaitseva, kaunis Porvoon tuomiokirkko. Monta kertaa olen miettinyt, että menisin käymään siellä joulukirkossa, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Ehkä vielä joku päivä.

 
Vanhassa kaupungissa käydessä on myös aina päästävä maistelemaan Brunbergin makeistehtaan maistiaisia, mutta ikävä kyllä myymälä oli juuri kerennyt sulkeutua ennen kuin kerkesimme paikalle. Ainoa huono puoli vanhassa kaupungissa onkin juuri se, että monet liikkeistä sulkevat ovensa melko aikaisin, joten sinne kannattaa suunnata jo heti alkupäivästä.

 
Vanhassa kaupungissa sijaitsee monia hyviä ravintoloita, mutta tällä kertaa menimme syömään jokirannassa sijaitsevaan Wilhelm Å ravintolaan. En ollut ennen käynyt siellä syömässä, mutta ainakin tilaamani lohihampurilainen oli niin hyvää, että tuskin jää viimeiseksi kerrakseni.
 
Ajoin Porvoosta vielä illaksi kotiin Mindin kanssa. Asuntoni on näillä ilmoilla aikamoinen pätsi, eikä nukkumisesta meinaa tulla oikein mitään. Niinpä päätin kantaa Emilyn yökyläilystä jääneen patjan parvekkeelle ja koittaa nukkua siellä. Oli ihanaa ensin katsoa rauhassa auringonlaskua ja sen jälkeen odottaa pimeyden laskeutumista ja tähtien syttymistä taivaalle. Siinä tähtiä tuijotellessa tajusin taas, miten pienistä asioista onni koostuu ja miten helppoa omasta elämästään on tehdä mielekkäämpää. Välillä muutaman metrin matka voi muuttaa niin paljon. 

Mindi oli jo ihan unessa, kun yritin saada meistä yhteiskuvaa :D

Aluksi mietin, saisinko ollenkaan nukuttua, kun olen aika herkkä kaikille äänille, mutta uni tuli paljon nopeammin kuin sängyssä. Nukuin myös läpi koko yön ja heräsin ensimmäisen kerran vasta kuuden jälkeen, kun normaalisti herään yössä vähintään kerran tai kaksi. Mindiäkin on vaivannut kuumuus viime aikoina, mutta nyt se nukkui koko yön sikeästi.


Hyvin nukutun yön jälkeen oli ihanaa herätä aurinkoiseen aamuun, käydä kävelyllä ja nauttia aamupalaa parvekkeella. Sen jälkeen raahasin opetusmateriaalit patjalle ja ryhdyin suunnittelemaan tunteja aamuauringon paisteessa. Ei hassumpi tapa aloittaa sunnuntai!
 

Raitis ilma on aina ollut minulle tärkeää ja huomaan heti, jos en ole saanut sitä tarpeeksi. Se myös parantaa kummasti unen laatua ja piristää mieltä. Tämän viikon parvekkeemme lattialankut ovat olleet maalattavina, mutta luulen, että teemme paluun parvekkeelle taas tulevana viikonloppuna. Suosittelen parvekeöitä myös kaikille muille, joilla se mahdollisuus on olemassa.

Hyvää viikon jatkoa kaikille! :)

maanantai 17. elokuuta 2015

SILTSU!!!

En ole koskaan ollut iskelmä- tai tangomusiikin erityinen ystävä. Siksi tuntuu oudolta sanoa, että koin eilen yhden elämäni parhaimmista konserttielämyksistä iskelmätaivaan kirkkaimman tähden Jari Sillanpään juhlakonsertissa. Mutta niin siinä vain kävi, että Siltsu vei mennessään tornadon lailla ja pisti pystyyn sellaiset synttäribileet, etten ole vastaavaa nähnyt koskaan.


Olemme Viivin kanssa "fanittaneet" Siltsua ihmisenä jo vuosia (kiitos erään lukemamme jouluhaastattelun!), mutta musiikillista kiinnostusta Siltsu on alkanut herättää vasta viime vuosien aikana. Minulle käännekohta oli Tähdet, tähdet-ohjelma, jossa Jari loisti monipuolisuudellaan ja uskomattomalla karismallaan. Kun sitten tieto Siltsun Stadionkonsertista kiiri korviimme, päätimme vihdoin lähteä katsastamaan Siltsun ensimmäistä kertaa myös livenä. Emmekä joutuneet pettymään.


Ennen konserttia Jari tarjosi kaikille lähes 40 000 katsojalle kakkukahvit, josta tunnelma lähti mukavasti nousuun. Meillä oli kenttäpaikat konserttiin, jotka osoittautuivat todella hyviksi. H-hetkeä odottelimme istuskellen rennosti maassa Jarin orkesterin esittäessä sankarin suosikkibiisejä. Yhtäkkiä kesken erään kappaleen mukaan ilmestyi toinenkin ääni. Hetken ihmeteltyämme tajusimme, että Siltsu oli kävellyt pokkana lavalle vähän alkulämmittelemään ennen varsinaista show'ta. Hän vetäisi rennosti pari biisiä ja huikkasi lähtiessään: "Nähdään kohta!"


Stadionin täyttyessä tunnelma alkoi tiivistyä ja pohdimme, miten sankari saapuisi lavalle. Sitten lavalle ilmestyi valtava synttärikakku lukuisien tanssijoiden kera. Luulen, että koko Stadion odotti Siltsun pomppaavan kakusta, mutta hän huijasikin kaikkia ja ilmestyi kuviin bajamajojen luota. Sieltä hän lähti rennosti läppää heittäen kiertämään Stadionia esittäen samalla hittibiisejään.


Kunniakierroksen jälkeen Siltsu nousi vihdoin lavalle ja esitti muutaman rauhallisemman kappaleen. Siinä vaiheessa kieltämättä pelästyin, jos koko konsertti tulisi olemaan samanlaista. Mutta sitten tuli räjähtävä Liekeissä, joka sytytti koko Stadionin tuleen. 


Välillä Siltsu nousi esiintymään keskelle Stadionia nousevalle lavalle, jossa hän villitsi Gangnam Stylella ja herkisti Sinä ansaitset kultaa kappaleellaan. Huikeiden laulusuoritusten lisäksi Siltsu häikäisi jatkuvasti vaihtuvilla vaatteillaan, aidoilla jutuillaan ja heittäytymiskyvyllään.


Jarin syntymäpäiviä oli saapunut juhlistamaan myös monet hänen läheiset sekä useat artisti. Lavalle nousivat muun muassa Marita Taavitsainen, Laura Voutilainen ja upeaääninen Waltteri Torikka. Kun hän esitti Siltsun kanssa You raise me up kappaleen, tuntui, että koko stadion olisi voinut nousta ilmaan.


Välissä hengähdettiin tauolla, jonka jälkeen show jatkui entistä näyttävämpänä Helsingin pimenevässä kesäillassa. Siltsu esitti kappaleita uskomattoman laajalla skaalalla. Lavalla kuultiin muun muassa iskelmää, tangoa, poppia, rockia, Disney-musikaaleja ja balladeja. Esityskielinä olivat ainakin suomi, ruotsi, englanti, espanja ja korea. Myöskään valoja, säihkettä, tulta ja raketteja ei säästelty. Välillä yleisön päälle lensi serpentiinia, lumihiutaleita tai valtavia ilmapalloja. Lavalla nähtiin myös toinen toistaan upeampia tanssiesiyksiä.


Konsertti oli myös täynnä liikutuksen hetkiä, joista koskettavin oli Jarin ja hänen siskonsa esittämä duetto. Nelituntiseksi venyneen konsertin kruunasi Satulinna kappale, jonka koko Stadion lauloi yhdessä. Konsertin loputtua olimme aivan myytyjä. En tiedä, oliko siihen syynä upea show, mukaansatempaava musiikki vai Siltsun valloittava persoona. Todennäköisesti ne kaikki.


Muutenkin viikonloppu oli ihanan rentouttava ja vei ajatukset pois työstressistä. Vietimme aluksi mukavaa aikaa Emilyn kanssa Lauttasaaressa ja lauantaina teimme retken Vanhaan Porvooseen Emilyn englantilaisen poikaystävän ja Camillan kanssa. Viikonlopun kruunasi sitten vielä Siltsu. Kunpa jokainen viikonloppu päättyisi yhtä mahtavasti.

Mukavaa viikon alkua kaikille! :)

perjantai 14. elokuuta 2015

I'm still alive!

Eka viikko opena selätetty ja vielä aika kunnialla, vaikka alku näytti kaikkea muuta kuin lupaavalta. Tiistaina oli tosiaan veso-päivä, jonka jälkeen olin aivan puhki ja itkin stressiäni kaikesta. Tuntui, että koko maailma kaatuu päälle, enkä voi mitenkään selvitä tulevasta. Ahdisti se, että Mindi joutuu olemaan niin paljon yksin ja se, että on pakko pyytää vanhemmilta apua siinä asiassa. Jännitti myös se, millaisia oppilaita kohtaisin keskiviikkona ja mitä jos en tulisikaan toimeen heidän kanssaan.
 
Eka päivä oman luokan kanssa edessä (jännityskerroin vähintään tuhat!)
 
Sitten tuli keskiviikko ja kohtasin ensimmäisen oman luokkani silmästä silmään. Ja siitä eteenpäin kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin koskaan odottaa. Oppilaat ottivat minut hyvin vastaan ja yhtälailla myös he olivat jännittäneet, millaisen open saisivat. He tuntuivat alusta asti juuri minun oppilailta <3 Viikon aikana olemme tutustuneet toisiimme, piirtäneet kesäloman parhaita hetkiä, muodostaneet yhdessä luokan säännöt, selailleet uusia oppikirjoja, tehneet lukujärjestystä, lukeneet Heinähattua ja Vilttitossua, kirjoittaneet koulun aloitustunnelmista ja vaikka mitä muuta.
 
Luokka oli ensimmäisenä päivänä aivan tyhjä ja ankea. Sen elävöittämisessä riittää hommia koko vuodeksi.

Muut opettajat ovat olleet tosi avuliaita ja koulussa aloitti onneksi myös muita uusia opettajia (tosin ei näin keltanokkia :D). Sain myös paljon taustatietoja luokasta heidän entiseltä opettajaltaan, joka jäi eläkkeelle. Keskiviikkona väkersin (tunteja!) elämäni ensimmäistä Wilma-viestiä oppilaiden vanhemmille, jonka vastaanotto oli onneksi hyvä. Tänään kirjoitin toisen viestin jo vähän nopeammin. Meidän luokka aloittaa myös ehkä oman blogin pitämisen, josta olen todella innoissani.

Viikon kuluessa alettiin saada vähän väriä luokkaan :)

Hommaa on riittänyt yömyöhää, mutta jotenkin olen ollut ihan ylipirteä. En malttaisi millään nukkua ja tuhannet ajatukset ja ideat pyörivät päässäni jatkuvasti. Vuorokaudessa ei meinaa millään riittää tunnit, mutta eiköhän se tästä vielä tasaannu. Eniten stressaa tuleva käsityön opetus. Olen viimeksi käyttänyt ompelukonetta ehkä kolme vuotta sitten ja tiistaina sen käyttöä pitäisi opettaa 13 oppilaalle. Viikonloppu pitäisi siis varmasti hyödyntää sen opetteluun, mutta nyt aion tyhjentää pääni työasioista kokonaan vähintään vuorokaudeksi. En nimittäin ajatellut olla se opettaja, joka palaa loppuun ensimmäisen kuukauden aikana.
 
Onneksi Emily saapuu pian tänne yökylään ja vie ajatukseni toivottavasti jonnekin ihan muualle (vaikka molemmat opeja olemmekin!)
 
Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

maanantai 10. elokuuta 2015

Turistina Helsingissä: Suomenlinna

Elokuun ihanat helteet mahdollistivat vihdoin visiittini Suomenlinnaan, jonne lähdimme eilen Viivin kanssa leikkimään turisteja. Edellisestä käynnistäni oli vierähtänyt seitsemän vuotta, joten oli jo korkea aika käydä katsastamassa tuo yksi Helsingin suosituimmista kesäkohteista. Suomenlinnaan pääsee kaupungin lautalla, joka lähtee Kauppatorilta. Emme kuitenkaan jaksaneet viettää hienoa kesäpäivää jonossa seisten, joten hyppäsimme yksityisen vesibussin kyytiin. Edestakainen matka sillä maksoi 7 euroa.


Suomenlinna eli Sveaborg on rakennettu 1700-luvulla, jolloin Suomi oli vielä Ruotsin hallinnon alaisena. Se on yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta ja siellä vierailee vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Samalla se on myös yksi Helsingin kaupunginosista, jossa asuu noin 800 ihmistä. Suomenlinna koostuu yhteensä kahdeksasta saaresta, joista kävimme viidellä (ehkä).


Aloitimme kierroksemme Isolta Mustasaarelta, jonka Siwassa kävimme täydentämässä herkkuvarastomme päivää varten. Suomenlinnaan ei vaan voi mennä ilman eväskasseja. Kyseisellä saarella sijaitsee myös kaunis Suomenlinnan kirkko, joka on yksi Helsingin suosituimmista vihkikirkoista.


Jatkoimme matkaamme sillan toiselle puolelle Pikku-Musta saarelle, jossa on myös Merisotakoulu. Herkutteluhetken ja miesangstailun jälkeen siirryimme Länsi-Mustaan, jossa sijaitsee paljon asuinrakennuksia. Sieltä aukeaa myös hienot maisemat ympäri Helsinkiä. Vaikka lautat olivat ihan tupaten täynnä, jotenkin kummasti ne kaikki ihmiset hävisivät ympäri saaria ja oman, rauhallisen paikan löysi melko helposti.

Ei se poseeraaminen oo aina niin helppoa :D

Tarpeeksi istuskeltuamme kuljimme kaikkien kolmen saaren läpi takaisin lähtöpisteeseemme Tykistönlahdelle. Sieltä siirryimme Susisaarelle, jossa sijaitsee paljon erilaisia linnoitusalueita, kellareita ja tykkejä, joita ihmetellä. Ikävä kyllä aikamme ei riittänyt ihan koko saaren tutkimiseen ja muun muassa Kustaanmiekka jäi meiltä melkein kokonaan näkemättä.


Itse sain pakkomielteen sukellusvene Vesikosta ja ilmoitin Viiville, etten poistu Suomenlinnasta ennen kuin olen löytänyt sen. Ja löytyihän se onneksi lopulta. Taivaalta löysin myös tekemistä eläkepäivilleni, kun ilmassa leijaili mies jonkinlaisella liitovarjosysteemillä. Olisi just rentoa, kun saisi vain chillailla makuupussissa ja lennellä ilmassa. Voi kyllä olla, että se näytti helpommalta kuin mitä se oikeasti on!


Lopulta oli aika sanoa hyvästit Suokille ja suunnata kohti rauhoittunutta keskustaa. Helsingin keskusta on kyllä huomattavasti mukavampi paikka silloin, kun se ei ole täynnä ihmisiä. Ai niin, melkein unohdin! Lautalla koin myös unelmieni täyttymyksen, kun Tuomo Ruutu oli samalla lautalla. Ah, miten ihana mies! Ikävä kyllä jouduin kohtaamaan karun todellisuuden, koska myös Tuomon perhe oli mukana lautalla. Ehkä sitten seuraavassa elämässä :D


Sellainen turistipäivä tällä kertaa. Suosittelen Suomenlinnaa vierailukohteena kaikille, koska jokainen löytää sieltä varmasti jotain tekemistä. Sieltä löytyy myös kuusi museota, jos pelkästään ulkoilmakohteiden kiertely ei riitä tyynnyttämään historiannälkää. Parhaimmillaan Suomenlinna on tietysti tällaisina kauniina kesäpäivinä, kun mukaan voi pakata piknikkamppeet ja vaikka pulahtaa uimaan kalliorannoilta. Toimii myös takuuvarmana luokkaretkikohteena, tosin en tiedä, miten tuolta voi ikinä päästä pois ilman, että puolet oppilaista on kadonnut :D

Ai, miten niin jännittää eka työpäivä?! Huomenna edessä on vasta Veso-päivä ja keskiviikkona tapaan sitten oman luokkani ensimmäistä kertaa. IIIIIKÄÄÄÄÄK!!!! Voi siis olla, että minusta ei täällä blogin puolella kuulu enää yhtä usein, kun uusi työ vie varmasti paljon aikaa ja energiaa. Tai sitten olen täällä joka päivä purkamassa paineitani. Postausideoita olisi vaikka kuinka, mutta intoa niiden tekemiseen ei vain jotenkin ole. Kai se on tää jännittäminen, joka pistää koko kropan sekaisin. Viikonloppunakin olisi tiedossa kaikkea kivaa, josta yritän ehtiä sitten kirjoittamaan. Kunhan nyt ensin selviän näistä ensimmäisistä työpäivistä hengissä.

Tuoko syksy mukanaan teille muille uusia tuulia? :)