sunnuntai 4. kesäkuuta 2023

Veneilykauden avaus: Iso Vasikkasaari

Veneily on ollut minulle aina rakasta kesäpuuhaa ja olen ollut vauvasta lähtien mukana perheemme veneretkillä. Meri ja saaristo ovat minulle yhä todella tärkeitä elementtejä. Isälläni on edelleen vene ja sillä olemme päässeet lähes joka kesä jonkinlaiselle ajelulle. Viime kesänä veneily jäi kuitenkin kokonaan välistä, joten tänä vuonna halusin olla hyvissä ajoin liikkeellä. Niinpä soitin isin venetaksille heti, kun toukokuulle luvattiin parinkympin lämpötiloja. 

Vähän jännitti etukäteen, miten 3-vuotiaan kanssa sujuisi veneily, kun hän ei muistanut edellisistä kerroista mitään. Hän odotti retkeä innokkaasti ja suostui pukemaan pelastusliivit ilman uhmailuja. Muutenkin hän käyttäytyi veneessä esimerkillisen rauhallisesti ja noudatti tarkasti ohjeita. Pitäisi selvästi käydä useamminkin veneilemässä. 

Otimme retkemme kohteeksi Espoon Ison Vasikkasaaren, jonka katsoin olevan sopivan lyhyen venematkan päässä Lauttasaaresta ja tarjoavan monipuolista tekemistä lapsen kanssa. Aurinko paistoi matkalla ihanasti ja merituuli pöllytti hiukset sekaisin. Merellä ollessa arjen kiireet unohtuvat ja olen aina täydellisen onnellinen. 

Kiersimme veneellä katsomassa saaren yhden erikoisuuden, Poseidonin temppelin. On kyllä hämmentävä näky, kun antiikin Kreikka yhdistyy suomalaiseen saaristomaisemaan. Sen jälkeen rantauduimme Ison Vasikkasaaren pohjoiseen vierasvenesatamaan, jonne pääsee kesäkaudella myös yhteysveneellä eri puolilta Espoota. 

Kesäisin saarella riittää varmasti kävijöitä, mutta toukokuisena perjantaina saimme lähes koko saaren omaan käyttöömme. Lähdimme tutkimaan saarta rantaa pitkin mutkittelevaa kävelyreittiä pitkin. Lapselle olimme ottaneet mukaan potkupyörän, jolla hän jaksoi hyvin potkutella polkuja pitkin. 

Ihailimme kauniita merimaisemia ja lopulta suuntasimme keskemmälle saarta etsimään näköalatornia metsän siimeksestä. Hetkeksi meinasi iskeä epätoivo, kun tornia ei näkynyt missään, mutta lopulta se putkahti esiin puiden lomasta. Pitihän sinne toki myös kiivetä, vaikka kovin paljon sieltä ei merta näkynytkään. Pidimme myös evästauon tornin juurella. 

Sitten teimme retken ainoan virhearvion, kun päätimme oikoa lyhintä reittiä pitkin peli- ja leikkikenttää kohti. Metsä oli todella tiheää ja jyrkkää, joten hermo paloi yhdellä jos toisellakin meistä. Lopulta kuitenkin pääsimme ryteikön läpi valtavalle nurmikentälle, jossa ei ollut ketään muita ihmisiä. 

Ison Vasikkasaaren palvelut ovat todella monipuoliset. Kesällä saarelta löytyy kahvila ja ravintola. Lisäksi on useita uimarantoja, pelikenttiä, leikkitelineitä, ulkokuntosali, grillipaikkoja ja vesivessat. Emmekä ehtineet nähdä saaresta kuin vasta pienen osan. 

Viihdyimme pitkään nurmikentällä loikoillen, keinuen ja kiipeillen. Aurinko lämmitti ihanasti ja tuntui jo ihan kesältä. Lopulta oli aika pakata tavarat takaisin veneeseen, että ehdimme kotiin ennen Suomen jääkiekko-ottelua. 

Myös paluumatka sujui hyvin ja venekausi saatiin avattua mallikkaasti. Toivottavasti tämä veneretki ei jäänyt tämän kesän viimeiseksi. Suosittelen lämpimästi Isoa Vasikkasaarta retkikohteena, menemme varmasti toistekin. 

Pidätkö sinä veneilystä?