Ruskaretkeilyä Ylläksellä: Pakasaivo ja Tuomikuru

Sitten olisi vuorossa toinen puolikas meidän ruskaretkistä Ylläksellä. Tai oikeastaan toinen niistä sijoittui Muonion puolelle, mutta oli helposti saavutettavissa Ylläkseltä käsin. En vieläkään voi uskoa, miten hyvä tuuri meillä kävi ilmojen suhteen. Vaikka ruska on upeaa joka säällä, saa se aivan erityisen hehkun aurinkoisella säällä. Sellainen luonnon viimeinen värinäytös ennen pitkää, väritöntä kautta. 

Kaipasimme väliin vähän leppoisampaa päivää, joka ei sisältäisi kauheasti kävelyä. Siihen löysin sopivaksi kohteeksi Pakasaivon, joka sijaitsee Muonion puolella noin 40 minuutin ajomatkan päässä Ylläkseltä. Se on kapea noin kilometrin pituinen saivojärvi, jota ympäröi jylhät kalliot, jotka nousevat jopa 60 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Pakasaivo on syntynyt mannerjäätikön sulamisvesien muokkaamaan kallioperän murroslaaksoon ja se on paikoin jopa 60 metriä syvä. Ja tosiaan sen nimi tavutetaan Pa-ka-sai-vo eikä Pa-kas-ai-vo, kuten luulin ennen tarkempaa tutustumista kohteeseen :D

Saavuimme perille kymmenen aikaan aamulla, jolloin usva vielä peitti Pakasaivoa ympäröivää metsää. Meidän lisäksi paikalla oli vain kaksi ihmistä ja tunnelma todella maaginen. Vähitellen taivas alkoi kirkastua ja keltaisena hehkuva metsä heijastui upeasti järven tyynestä pinnasta. Aivan mielettömän hieno kohde, jonka kauneutta oli vaikea saada vangittua kameralle. Ehdottomasti suosittelen käymään, jos matkailee noilla seuduilla. 

Ei mikään ihme, että Pakasaivo on saamelaisille tärkeä paikka. Sen lähellä sijaitsee myös toinen saamelaisten palvontapaikka, Kirkkopahta. Se on suuri ja tasainen seitakivi, jonka ääreltä löytyi edelleen luita ja muuta luonnonmateriaalia. Kirkkopahdalta ajoimme takaisin Ylläkselle ja kävimme lounaalla luontokeskus Kellokkaassa, jossa oli oikein maittava kotiruokalounas. Eikä lounasmaisemissakaan ollut valittamista (yläpuolella oleva kuva).

Viimeinen ruskavaelluksemme oli Ylläsjärven puolella ja sinne pystyimme lähtemään suoraan hotellin ovelta. Mukavaa vaihtelua, kun olimme aiempina päivinä aina joutuneet siirtymään retkikohteisiin autolla. Tuomikurun kierros on 6,3 kilometriä pitkä reitti, joka nousee Ylläksen alarinnettä pitkin ylös ja laskeutuu sen jälkeen Tuomikurun pohjalle. Reitti on helppokulkuinen, mutta alku on vähän raskaampi, kun nousua tulee sen aikana 137 metriä.

Sää oli aivan mieletön auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Etenkin maaruska oli Tuomikurun kierroksella uskomattoman kaunista. Koko maa oli yhtä hehkuvan punaista varvikkoa. Eivätkä maisemat kalvenneet siinä rinnalla. Pidimme pienen tauon Tuomikurun kodalla, jonka jälkeen lähdimme laskeutumaan itse kuruun.

Kurussa saimme kulkea lähes koko ajan omassa rauhassa maaston muuttuessa yhä vehreämmäksi. Juomapullot täytimme raikkaasta tunturipurosta, jonka voimalla jaksoimme vaeltaa Kahvikeitaalle, jossa nautimme munkkia ja pullaa onnistuneen retken kunniaksi. Sen lähistöllä pääsimme myös ihastelemaan puolikesyjen kuukkeleiden ruokailua. Lopulta viimeinenkin ruskaretkemme tuli päätökseensä. Kävimme vielä syömässä Ylläs Kota ravintolassa, jossa oli mm. herkullisia pororuokia.

Seuraava päivä oli lähtöpäivämme, jolloin satoi aivan kaatamalla. Se ei kuitenkaan haitannut, koska saimme myöhäistettyä uloskirjautumista hotellilta, jonka jälkeen kävimme lounaalla Cafe Pasilassa, jossa on ehdottomasti Ylläksen parhaat burgerit. Sieltä ajelimme Kolarin juna-asemalle, josta autoyöjuna kuljetti meidät takaisin kotiin. Tunnelmat olivat reissun jälkeen väsyneet, mutta onnelliset. 

Ruskaretkeily Lapissa oli juuri niin upeaa kuin olin aina kuvitellutkin. Tuo matka kävi kyllä aivan ulkomaanreissusta, niin totaalisesti se irrotti arjesta. Onneksi täällä etelässäkin on ollut upea ruska tänä vuonna, josta olemme saaneet nauttia lähiympäristöissä. Jos ehdin, niin voisin kirjoitella noistakin retkistä tänne blogiin.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)

Ruskaretkeilyä Ylläksellä: Varkaankuru ja Kesänkijärvi

Juuri sopivasti, kun ruska alkaa olla myös täällä etelässä kauneimmillaan, on aika palata Ylläksen ruskamaisemiin, joista nautimme viiden päivän ajan syyskuun alkupuolella. Ruskamatka Lappiin on ollut yksi suurimmista kotimaan reissu-unelmista jo pitkään. Nyt vihdoin päätimme sen toteuttaa, kun meitä kumpaakaan ei sitonut opettajan työn aikataulut. Koska Aarni oli mukana matkassa, piti sitä suunnitella hänen ehdoillaan ja unohtaa pidemmät patikoinnit. Ylläksen ympäristöstä löytyi kuitenkin paljon reittejä ja kohteita, joita oli helppo kiertää myös vauvan kanssa.

Eniten jännitin etukäteen sitä, jos sataisi koko sen ajan, kun olisimme Ylläksellä. Siitä syystä myös majoituimme kylpylähotelli Saagaan, jotta olisi edes jotakin tekemistä mahdollisina sadepäivinä. Huoneesta oli mahtavat näkymät suoraan Yllästunturiin, aamiainen oli herkullisen monipuolinen ja kylpylä mukava ekstra majoitukseen. Se oli myös Suomen hintatasolla erittäin edullinen, kun yksi yö maksoi vain 101 euroa. 

Ensimmäisenä päivänä otimme aika rauhallisesti. Edellisen päivän ajomatka Oulusta Ylläkselle oli sen verran rankka kokemus 10-kuukautisen vauvan kanssa, etenkin kun lähes puolet matkasta köröteltiin etanavauhtia jatkuvien tietöiden takia. Suuntasimme aamupäivästä luontokeskus Kellokkaalle, jonka pihasta lähti nelisen kilometriä pitkä Varkaankurun luontopolku.

Reitti oli melko helppokulkuinen ja kulki osan aikaa avarissa tunturimaisemissa ja osan aikaa kurun pohjan vehreissä maisemissa pitkospuita pitkin. Keltaisen, punaisen ja oranssin sävyt värittivät upeasti muuten harmaata päivää. Tällä reitillä meillä oli myös hauska kohtaaminen porojen kanssa. Olin juuri sanonut miehelleni, ettei poroja melkein ikinä näe luonnossa, vaan aina vain autoteillä. Tuosta sanomisesta meni ehkä minuutti ja suoraan nenämme edestä juoksi emä ja vasa, jotka olivat säikähtäneet polulla kävelevää koiraa. Siinä paha missä mainitaan :D

Ehdimme juuri sopivasti kiertää Varkaankurun reitin ennen sateen alkua. Sitä lähdimme karkuun Jounin kaupalle, josta ostin mm. maailman hienoimman pinkin puukon. Loppupäivä kuluikin sitten hotellilla löhöillen ja kylpylän altaista ja saunoista nautiskellen.

Seuraava päivä valkeni kirkkaana ja lähdimme heti aamupalan jälkeen nauttimaan siitä Kesänkijärven ympäri kulkevalle reitille. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja järvi kimalteli upeasti. Reitin puolivälissä sijatsee Kesängin Keidas, jossa nautimme letusta ja lämpimästä juomasta. 

Kesänkijärven kierros on pituudeltaan 5,6 kilometriä, mutta se on todella tasaista maastoa, joten matka eteni ripeästi. Välillä kuljettiin metsän siimeksessä, välillä lähempänä rantaa ja lopussa ylitimme vielä suon ja kapean joen. Todella kaunis ja helppo reitti, miksi en ihmettele, että se oli niin suosittu. Lähdimme reitille puoli kymmenen aikaan, jolloin parkkipaikka oli tyhjä ja näimme vain muutamia ihmisiä. Kun palasimme puolenpäivän aikaa oli joka paikka aivan täynnä ihmisiä ja autoja. Suosittelen siis lähtemään liikkeelle suht aikaisin, jos haluaa välttää pahimmat ruuhkat.

Ilman ollessa niin upea päätimme vielä ostaa gondoliajelun Ylläksen huipulle. Huipulla olen käynyt lukuisat kerrat talvisin laskettelun merkeissä, mutta maisemat olivat kyllä huikeat myös syksyllä. Tuuli oli purevaa yläilmoissa, mutta se ei Aarnia tuntunut haittaavan, kun tyyppi alkoi nukkua sikeästi. Niinpä kävelimme hyvän tovin ympäri huippua, kunnes otimme kyydin takaisin alas Aarnin herättyä.

Pitkän retkipäivän jälkeen kävimme syömässä Taigassa, jonka jälkeen siirryimme takaisin hotellille. Hotellin pihassa meitä odotti vielä ihana yllätys, kun sen parkkipaikan viereen oli ilmestynyt lauma poroja ruokailemaan. 

Semmoisia ruskaretkiä koimme ensimmäisinä päivinämme. Lopuista kohteista kirjoittelen myöhemmin toisessa postauksessa.

Oletko sinä nauttinut ruskasta jossakin päin Suomea tänä vuonna? :) 

Tervehdys pohjoisesta!

Hiihtolomaa vietimme tänäkin vuonna Ylläksen mahtavissa maisemissa. Vaikka talvi on helmikuussa tullut myös tänne etelään, tunsin silti itseni ihan talvituristiksi Lapin lumimassojen äärellä. Puhtaan valkoiset auringossa kimaltelevat hanget ja tykkylumesta taipuneet puut tekivät maisemista taianomaiset.

Lensimme loman aluksi Ouluun, jossa vietimme viikonloppua. Maanantaina hyppäsimme Onnibussin kyytiin, joka vei meidät Ylläsjärvelle. Reilu viiden tunnin matka kului uskomattoman nopeasti upeita maisemia etupenkiltä ihastellen. Me kun innostuimme oikein törsäämään ja ostimme yläkerran maisemapaikat yhdeksällä eurolla :D

Päästyämme perille kävimme syömässä burgerit Café Pasilassa, jossa oli kyllä paras burgeri pitkään aikaan. Suosittelen maistamaan paikan savupekoniburgeria, jos sattuu olemaan tuolla päin nälkäisenä. Vatsat pulleina otimme taksin mökille, jota aloimme lämmittää takapihan maisemia ihmetellen. Olimme samassa mökissä myös viime vuonna, joten paikat olivat jo aika tuttuja. Koska sukset olivat vielä matkalla, pistimme jalkaan vuokramökin lumikengät ja teimme pienen kävelyn ennen saunaa ja pakollista lumihangessa pyöriskelyä.

Päivät kuluivat pitkälti hiihdellen ja olympialaisia seuraten. Yhtenä päivänä vierailimme Lainion lumikylässä, jonka pääteemana oli Game of Thrones. Ei voinut muuta kuin ihmetellä, miten upeita taideteoksia lumesta ja jäästä on mahdollista saada aikaan.

Osa huoneista on myös majoituskäytössä, mutta itse en tiedä, tarkenisinko yötä lumihotellissa. 15 euron pääsymaksulla sai kiertää koko alueen ja kierroksen jälkeen nautimme vielä minttukaakaot jääbaarissa. Lainion lumikylässä on vuosittain eri teema, joten siellä voi vierailla vaikka joka vuosi. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka, jos lomailee lähiseuduilla.

Laskettelemaan pääsimme tänäkin vuonna vain yhtenä päivänä, koska toisena päivänä tuuli oli jo parkkipaikalla niin kovaa, että päätimme säästää rahamme ja palata mökille. Toisella yrityksellä meitä onnisti ja keli oli ihanan aurinkoinen, josta nautimme koko päivän Ylläksen rinteitä laskien.

Onneksi rinteitä on Ylläksellä niin paljon, että sieltä löytää tällainen harvemminkin lasketteleva sopivia laskupaikkoja. Myöskään mitään älyttömiä ruuhkia ei ollut hisseillä eikä ravintoloissa. Ja pysyin pystyssä joka laskun, joten ihan täysin eivät laskettelutaidotkaan olleet päässeet vuodessa ruostumaan.

Vanhempani ja Tuomas perheineen olivat kanssamme samassa mökissä ja juuri ennen paluutamme myös Jaakko perheineen saapui viettämään hiihtolomaa mökille. Suuremmilta riidoilta vältyttiin tänäkin vuonna, vaikka tilat kävivät välillä vähän ahtaiksi. Meillä on koko perhe niin harvoin nykyään koolla, että oli taas mukavaa viettää aikaa yhdessä vähän enemmänkin. Lauantaina vietimme koko porukalla kotailtaa, jossa juhlimme muun muassa Iivon olympiakultaa ja Viron itsenäisyyspäivää. Siihen oli mukava lopettaa onnistunut hiihtolomaviikkomme Ylläksellä. Toivottavasti noihin maisemiin tulisi taas palattua jossain vaiheessa.

Ylläs on ykkönen <3

Blogissa tulee varmaan taas hiljaista hetkeksi, koska eilen varmistui, että lähden todella lyhyellä varoitusajalla Bhutaniin ja Nepaliin jo tämän viikon perjantaina. Sitä ennen pitäisi myös käynnistää muutto-operaatiota, jotta pääsemme muuttamaan uuteen kotiin maaliskuun loppuun mennessä. Kunhan elämä tässä taas jossain vaiheessa hieman rauhoittuu, skarppaan blogin suhteen. Kirjoitettavaa on vaikka kuinka, mutta muu elämä menee tällä hetkellä sen edelle. Instagramin puolella yritän sen sijaan olla aktiivinen myös matkan aikana, jos nettiyhteydet vain toimivat.

Nauttikaahan näistä jäätävän upeista talvipäivistä, niin pitkään kuin niitä riittää! :) Itse ajattelin suunnata jossain välissä myös meren jäälle, nyt kun se on pitkästä aikaan ihan kunnolla jäässä myös täällä etelässä <3