Huh, alle viikossa olen juhlinut kolmet synttärit! Omien lisäksi vietimme pikku-Fyllin 1-vuotissynttäreitä lauantaina ja tänään kävin vielä Naantalissa juhlistamassa 4-vuotiasta kummipoikaani. On siis tullut vedettyä kakkua taas koko loppu vuoden edestä. Onneksi ihan lähiaikoina ei ole tiedossa enempää kekkereitä ja töitäkin on seuraavan kerran vasta ensi viikolla.
Omien synttäreiden juhlistaminen sujui juuri niin vauhdikkaasti kuin ajattelinkin ja pääsin nukkumaan vasta aamuseitsemältä. Ilta sisälsi muun muassa paljon naurua, vanhoja tuttuja, uusia urpoja, liikaa shotteja ja jatkot yllättävässä seurassa. Kaikin puolin onnistunut ilta siis! Ja parin tunnin unien jälkeen olo oli vähintäänkin vanha ja raihnainen :D
.jpg)
Neljännesvuosisadan ylittäminen tuntui vievän loputkin järjestäni ja olo on jotenkin tyhjä. Tyhjä ja tunnoton. En jaksaisi ajatella, en jaksaisi tuntea. Olen lähivuosina järkeillyt ja tuntenut niin paljon, että takkini on nyt tyhjä. Haluan vain hetken olla, vetäytyä kuoreeni ja hengähtää. Ilman, että kukaan pystyy satuttamaan minua. Tämän hetkinen oloni on kuin suoraan tästä Jenni Vartiaisen kappaleesta Tunnoton.
Vanhat haavat ovat arpeutuneet, mutta eivät ne unohdu koskaan. Ne ovat piilossa tunnottoman kuoreni alla, mutta en halua enää paljastaa niitä. En, ennen kuin tapaan ihmisen, jonka kanssa haluan taas tuntea ja ajatella. Tuleeko sellaista enää koskaan kohdalleni? Sitä en tiedä ja siksi keskityn olemaan onnellinen tässä ja nyt. Tunnoton, mutta silti onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti