sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Tyttö & Saari

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut, että tyttö voi lähteä Saarelta, mutta Saari ei koskaan lähde tytöstä. Kun on kasvanut 18 vuotta merituulen tuiskeessa ja aaltojen pärskeissä, ne ovat juurtuneet niin syvälle sisimpään, että ilman niitä on jollain tavalla vajaa. Kulkiessani tämän Saaren teitä ja polkuja tai kiipeillessäni kallioilla ihastellen sen luontoa olen turvassa ja onnellinen.


Tämä Saari on kuin hyvä ystävä. Vaikka sitä ei näkisi pitkään aikaan, juttu jatkuu tavatessa aivan yhtä luontevasti kuin aina aikaisemminkin. Ja kannan sitä aina sydämessäni, minne ikinä menenkin. Tämä Saari on täynnä tärkeitä paikkoja ja muistoja. Takaisin muutettuani ne ovat kaikki alkaneet nousta pintaan. On paljon ihania ja kauniita muistoja, hulluja ja naurettavia muistoja ja sitten on ne muistot, jotka haluaisi vain unohtaa. Mutta mitä enemmän yritän unohtaa, sitä kirkkaammin ne pureutuvat mieleeni.
 
 
Pelkäsin tätä muuttoa etukäteen, paljon. Mietin, miten pystyisin elämään Saarella, joka muistuttaa kaikista elämäni tärkeimmistä ihmissuhteista. Saarella, jossa voin törmätä ihmisiin, jotka ovat teoillaan musertaneet minua. Mutta nyt, kun olen jälleen tasapainossa menneisyyteni kanssa, sen kohtaaminen ei olekaan ollut niin kamalaa.
 
 
Elämässä ei voi mennä eteenpäin, jos ei pysty antamaan anteeksi. On annettava anteeksi niille, jotka satuttivat. On annettava anteeksi itselleen se, että on tehnyt virheitä. Ja minä olen vihdoin antanut anteeksi. Sekä itselleni että muille. Ja sen takia olen valmis luomaan uusia muistoja tällä niin rakkaalla Saarella.
 
Kaunista sunnuntaita kaikille!
Itse ajattelin suunnata Saaren "legendaarisille" Marrasmarkkinoille ja nauttia ensilumesta niin kauan kuin sitä vielä riittää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti