torstai 13. marraskuuta 2014

Johannesburgin kautta kohti kotia

Viimeiset päivät matkastani vietin pahamaineisessa Johannesburgissa. Ilmat muuttuivat taas harmaiksi ja sateisiksi, joten olenkin jo henkisesti valmistautunut siihen näkymään, joka minua odottaa, kun laskeudun Suomen marraskuuhun. Kaupunki ei tarjoa turistille kauheasti nähtävää, mutta sitäkin enemmän historiaa. Ja ikävä kyllä Etelä-Afrikan historia ei ole kovinkaan kaunis.

  
Majapaikkani Mufasa Backpackers sijaitsi lentokentän lähellä, josta oli noin tunnin ajomatka keskustaan. Paikka oli oikein viihtyisä, ainoat ongelmat koskivat retkivarauksiani, mutta nekin lopulta järjestyivät parhain päin kiitos mukavan omistajan. Ihania koiria oli tuollakin majapaikassa useita, mutta mikään ei tule voittamaan sitä tunnetta, kun huomenna saan oman, rakkaan Mindin taas syliini <3

 
 
Eilen olin "kävelykierroksella" Johannesburgin sateisessa keskustassa, mikä tarkoitti sitä, että ajelin oppaan kanssa ympäri kaupunkia. Turvallisuussyistä emme kävelleet pitkin katuja, tiedä sitten, oliko se liioittelua vai onko keskusta oikeasti niin vaarallinen paikka liikkua. Yhden pysähdyksen teimme Constitution Hillilla, jossa pääsin tutustumaan maan oikeuslaitokseen. Oikeustalo on rakennettu entisen vankilan alueelle, jossa vankeina ovat olleet muun muassa Mandela ja Gandhi.


Elämä on kyllä välillä kummallista. Gandhin mietelause johdatti minut tälle matkalle, mutta vasta täällä minulle selvisi, että hän vietti 25 vuotta elämästään Etelä-Afrikassa vapaana ja vangittuna. Sattumaa vai kohtalon johdatusta, mene ja tiedä!

  
Vierailulla opin jälleen paljon tämän maan kiinnostavasta, mutta rankasta historiasta. Tällä hetkellä maassa pyritään takamaan kaikille tasavertaiset oikeudet, mutta niiden käytännössä toteutuminen on edelleen vähän kyseenalaista. Kuitenkin esimerkiksi Etelä-Afrikka on yksi harvoista maailman maista, joissa homopareilla on oikeus avioliittoon. Niin, että terveiset vaan sinne Suomen eduskuntaan, jossa pähkäillään ilmeisesti edelleen tätä itsestään selvää lakipykälää!


Tänään pääsin myös tutustumaan itse vankilaan ja sen vankien elinolosuhteisiin. Eipä niissä taas ollut kehumista. Vankila lakkautettiinkin lopulta sen takia, että siellä levisi niin paljon sairauksia.

  
Pysähdyimme myös Carlton Centerissa, joka on koko Afrikan korkein rakennus. Kävimme 50. kerroksessa Top of Africassa "ihastelemassa" maisemia yli kaupungin. Sen jälkeen kävin vielä pikaisilla ostoksilla keskuksen alakerroksissa ja löysin vihdoin etsimäni, OREOSUKLAAN! Nyt vaan yritän jemmata sen niin hyvin, että sitä jää vielä kotiinkin vietäväksi :D

 
Retkisekaannusten takia pääsin tänäänkin Top of Africaan ja ilokseni ilma oli huomattavasti parempi. Niinpä sain paremman käsityksen siitä, kuinka valtava kaupunki Johannesburg oikein on. Sehän on asukasluvultaan koko Etelä-Afrikan suurin kaupunki, joka perustettiin aikanaan alueelta löytyneiden suurien kultaesiintymien takia. Edelleen se on Etelä-Afrikan taloudellinen keskus, jossa käydään vilkasta kulta- ja timanttikauppaa.



Keskustakierroksen jälkeen suuntasimme Apartheidmuseoon, jossa ei ikävä kyllä saanut ottaa kuvia. Museossa oli kattava kokoelma kuvia, videoita ja tekstejä tuosta vuosikymmeniä maassa vallinneesta liikkeestä, joka lakkautettiin vasta vuonna 1991. Tällä upealla maalla on hirveä historia, joka näkyy monella tapaa vielä nykyäänkin. En ala kertomaan siitä sen yksityiskohtaisemmin, mutta suosittelen tutustumaan. Pahinta siinä kaikessa on se, miten vähän aikaa Etelä-Afrikassa on vallinnut tasa-arvo valkoisten ja värillisten välillä. Ajatelkaa, että mustat saivat äänestää ensimmäistä kertaa täällä vasta vuonna 1994.



Kävimme myös Hector Pieterson Museossa, joka on saanut nimensä 13-vuotiaalta pojalta, joka kuoli täysin sivullisena poliisien ampumana 16.6.1976, kun he aloittivat ammuskelun nuoria mielenosoittajia vastaan. Museoon on koottu paljon kuva- ja tekstimateriaalia liittyen vuoden 1976 kansannousuun, joka johti useiden ihmisten kuolemiin.
Museo sijaitsi Sowetossa, joka on valtava mustien asuinalue Johannesburgin läheisyydessä. Sowetossa on useita puolia aina hulppeista rikkaiden taloista ränsistyneisiin peltihökkeleihin. Kävimme myös kadulla, jossa asuivat aikanaan kaksi sittemmin Nobel palkittua, Nelson Mandela ja arkkipiispa Desmond Tutu.

 
Teimme myös lyhyen kävelykierroksen Soweton köyhimmässä osassa, joka toi mieleeni Skandaalin townshipin ja sen lapset, joita ajattelen edelleen päivittäin. On uskomatonta, miten suuria kontrasteja yhdessä maassa voi olla. Niin paljon hyvyyttä ja kauneutta, mutta siinä rinnalla myös köyhyyttä ja rumuutta.
Toivon todella, että tämä maa saa rakennettua kansalleen valoisamman tulevaisuuden. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa huonolta, koska maata johtaa presidentti, joka on tunnetumpi seksiseikkailuistaan kuin yhteiskunnan parantamisesta. Korruptio on yksi maan suurimmista ongelmista, mikä taas on johtanut siihen, että ihmiset ovat alkaneet ottaa lakia omiin käsiinsä. Tuntuukin, että menetettyään Mandelan tämä maa on ajautunut pienoisen kaaoksen valtaan. Toivottavasti se kuitenkin vielä löytää suuntansa kohti parempaa tulevaisuutta.


Onneksi kierroksen lopuksi pääsimme vähän iloisempiin tunnelmiin zulumiehen esityksen kautta. Myös lentokentällä minua odotti iloinen afrikkalainen musiikki- ja tanssiesitys, joka muistutti taas siitä riemusta, mikä tästä kansasta kumpuaa. Nyt vain odottelen koneen lähtöä ja toivon selviäväni lennosta edes jotenkin. Onnea on muuten uusi kamera, jolla saa editoitua matkaväsymyksen merkit pois naamasta :D


Tavallaan ihan hyvä, että vähän huonommat palat Etelä-Afrikkaa jäivät viimeiseksi, koska nyt on sellainen olo, että onkin jo aika palata takaisin kotiin. 7 mielenkiintoista, opettavaista ja upeaa viikkoa takana. Niin paljon kokemuksia, ajatuksia ja tunteita, että niitä työstäessä menee helposti koko loppu vuosi. 7 viikkoa Suomessa saattaa kulua ilman, että niistä jää minuun minkäänlaista jälkeä. 7 viikkoa Etelä-Afrikassa ovat puolestaan mullistaneet koko maailmani. Se on tärkein syy, miksi matkustan. Jokainen matkani on vaikuttanut minuun tavalla tai toisella. Tämä matka on jättänyt valtavan jäljen sydämeeni, josta olen ikuisesti kiitollinen.
 
Kiitos teille kaikille, jotka olette eläneet mukanani tätä unohtumatonta matkaa. Sen takia on tuntunut, etten ole ollut yksin, vaikka olenkin reissannut itsekseni. Nyt on kuitenkin aika palata kotiin, jossa minua odottavat uudet kuviot vanhassa ympäristössä. Saa nähdä, kuinka se lähtee sujumaan ja kuinka pian matkakuume taas yllättää. Jos sitä nyt vaikka loppuvuoden malttaisi pysyä Suomen rajojen sisällä. Koti, täältä tullaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti