tiistai 4. helmikuuta 2014

Ripsarapsaa ja muuta mukavaa

Kuukauden päivät siihen melkein menikin, ennen kuin vatsani vastustuskyky antoi periksi täkäläiselle bakteerikannalle. Itsehän odotin sen jo tapahtuvan heti ekoina päivinä, kun wc-pönttönikin oli toimintakyvytön, joten siihen nähden tämä oli suorastaan huippusuoritus :D Mistään vakavammasta tuskin tässä on kuitenkaan kyse, kunhan vatsa vain vähän oireilee ja yleisvire on lähempänä mollia kuin duuria. Viime viikon loppupuolella alkoivat ensimmäiset oireilut ja perjantaina oloni meni koulussa niin heikoksi, että melkein pyörryin. Siirryinkin loppupäiväksi kämpille lepäilemään ja olo kohentuikin huomattavasti iltaa kohden.
 
Eniten vaan ärsyttää, että tuollaisen semisairastelun takia hyvä viikonloppu meni lähes kokonaan hukkaan. Oli meinaa aika tylsää, kun hauskat suunnitelmat retkestä lähisaarelle vaihtuvat pöntöllä istumiseen ja rannalla makoilu koomailuun peiton alla. Kun siihen vielä lisätään se, että sain ainoan mukanani olleen kirjan luettua jo perjantaina ja samaan aikaan nettikin lopetti jälleen lähes kokonaan toimintansa, niin voin kertoa, että aika kävi AIKA pitkäksi.
Lauantaina raahasin itseni väkisin hetkeksi rannalle, mutta muuten viikonloppu kuluikin vain nukkuen, kävellen, koomaten, syöden, siivoten(!) ja talviurheilua Eurosportilta seuraten. Viikonlopun kohokohdaksi muodostuikin lauantai-ilta, jolloin päätimme suunnata H:n kanssa elokuviin. Sinne pääseminen olikin taas sellainen tuskien taival, että onneksi sentään elokuva, jota päädyimme lopulta katsomaan, oli todella hyvä.
Päätimme puolikuntoisuudestamme huolimatta siis lähteä leffaan noin tuntia ennen kyseisen elokuvan alkamista. Aikaa oli siis ihan tarpeeksi, mutta kun kaikki asiat lähtee menemään päin mäntyä, niin tunti on yllättävän lyhyt aika! Kävelimme kadulle, jota pitkin 10-taxit kulkevat, mutta kun pääsimme perille vapaita takseja ei tullutkaan. Jouduimme siis odottelemaan noin 10-15 minuuttia ennen kuin kohdallemme tuli taksi, johon sulloimme väkisin itsemme. Odottelu ei loppunutkaan siihen, vaan keskustaan päin mentäessä olikin järkyttävä ruuhka, jossa sitten maleksimme seuraavat 15 minuuttia. Yhtäkkiä taksi kääntyikin väärälle kadulle, joten meidän oli pakko jäädä kyydistä, vaikka matkaa perille oli vielä noin kilometri.
Tässä vaiheessa elokuvan alkuun oli enää vartti, joten ei auttanut muuta kuin pistää töppöstä toisen eteen. Niinpä lähdimme ryysimään keskustan ahtaita ja täysiä katuja väistellen maleksivia ihmisiä, autoja, mopoja ja muita esteitä. Lopulta pääsimme perille Central Festivalille, mutta sitten edessä oli vielä hissien etsiminen, niihin jonottaminen ja nouseminen kuudenteen kerrokseen hissin pysähtyessä tietysti jokaisessa kerroksessa. Lopulta pääsimme järkyttävä tuskan hiki joka puolelta valuen lipputiskille 5 minuuttia ennen leffan alkua. Sitten myyjä ilmoittaa, että näytökseen on enää vapaina kolme kertaa normaalia kalliimpia VIP-paikkoja. Siinä vaiheessa meidän naamat varmaan venähti lattiaan asti!
Eipä sitten otettu lippuja, vaan siirryttiin kokoamaan ajatuksia ja hengitystä sohville. Lopulta päädyttiin ostamaan liput tunnin päästä alkavaan 12 Years A Slave-elokuvaan. Kaikki se älytön säätö otti niin pahasti aivoon, että päätimme tuon hetken olevan juuri sopiva ensimmäiseen mäkkärikäyntiin. Aika kunnioitettavaa, että H on ollut täällä jo sen 5 kuukautta ja päätyi vasta nyt ensimmäistä kertaa mäkkäriin.
 
Hamppareiden jälkeen oli tietysti pakko vielä hamstrata leffapopparit, mikä oli suuri virhe, koska oltiin molemmat jo mainoksien aikana aivan räjähdyspisteessä. Elokuvissa käynti on täällä, yllätysyllätys, halpaa, lippu maksoi noin 4 euroa. Teatterin tuolit olivat ihan ylimukavat ja taittuivat vielä vähän lepoasentoonkin, voisivat ottaa Suomeenkin mallia niistä! Onneksi H oli varoittanut teatterin viileydestä etukäteen, siellä oli jäätävää. Pitkät housut ja paita eivät olleet yhtään liioittelua. Muuten elokuvakokemus oli aikalailla samanlainen kuin Suomessakin. Mainoksia oli vähintään yhtä paljon ja sen lisäksi katsottiin vielä kuninkaan ylistysvideo seisaaltaan ennen elokuvan alkua.
Sitten muutama sana vielä itse elokuvasta. Kyseessä oli siis tositarinaan perustuva kertomus 1800-luvulla eläneestä vapaasta, perheellisestä, mustasta miehestä Solomon Northupista, joka joutui kidnapatuksi ja sitä kautta myydyksi orjaksi New Orleansin plantaaseille. Elokuva antoi ahdistavan todentuntuisen kuvan orjuudeesta ja sen osapuolista. Samalla se kuvasi upealla tavalla Solomonin vuosien aikana kokemaa tunneskaalaa aina raivosta lamaannukseen ja ahdistuksesta toivoon. Todella pysähdyttävä elokuva, yksi parhaista, joita olen nähnyt pitkään aikaan. Joten menkäähän ihmeessä katsomaan, paitsi kaikista herkimmille en suosittele, elokuvassa kun on todella raakoja ja rankkoja kohtauksia. Ja tätä raakuutta ei voi ohittaa vain olankohautuksella, koska se ei ole vain elokuvaa, vaan perustuu todellisiin tapahtumiin.

Alkuviikko on sujunut aika normaalisti koululla ja kotona pyörien. Olo on edelleen hyvin vaihteleva, välillä tuntuu, että olen jo parantumassa, mutta seuraavana hetkenä otetaankin taas takapakkia. Paikallaankaan ei vaan jaksa koko ajan, vaikka netti onkin nyt taas toiminut paremmin. Niinpä suuntasimme tänään H:n kanssa Art in Paradise taidemuseoon. Museo oli täynnä kolmiulotteisia maalauksia, maisemia ym. joihin kävijät pääsivät sulautumaan. Tosi hauska ja erilainen idea, mikä oli toteutettu myös hienosti. Aluksi koimme poseeraamisen hyvin vaivaannuttavaksi, mutta loppua kohden siitä alkoi tulla ihan hauskaakin puuhaa. Ärsytystä aiheuttivat vaan muut kävijät (kiinalaiset/japanilaiset), jotka suurina valokuvauksen ja poseeraamisen ystävinä kuvailivat tuollakin raivostuttavan intensiivisesti :D
 
 
Museoon pääsy maksoi 300 bahtia (noin 7 euroa), joten suosittelen kyllä ehdottomasti käymään, jos Pattayalle joskus eksyy. Tuolla hinnalla kun pääsee muuan muassa viimeistelemään Mona Lisaa ja täydentämään muita klassikkoteoksia...
 
 
...seikkailemaan erilaisten villieläinten kanssa...
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

...ihastelemaan ja horjumaan vesiputouksilla...
 
 
 
 
...taistelemaan jättiläistä ja aikaa vastaa ja kuluttelemaan sitä Venetsian kanaaleissa...
 

 
...sekä muuttumaan enkelistä paholaiseksi hetkessä (plus vielä vaikka mitä muuta!). Ei ihan huono saldo yhdelle päivälle! Tuli kuitattua viikonlopun tekemättömyys tolla moninkertaisesti :)
 
Uskomatonta, että kuluva viikko on toiseksi viimeiseni täällä Pattayalla ja sen jälkeen matka jatkuu taas uusiin maisemiin. Vaikka välillä tunnit tuntuvat järkyttävän pitkiltä tuijottaen koomassa kämpän kattoa, on nämä viikot silti kuluneet uskomattoman nopeasti. Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä vielä jonkinlainen karkumatka pois Pattayalta, mutta mikään ei ole vielä sen suhteen varmaa. Tärkeintä on, että suunta tuntuu taas olevan kohti positiivisempaa :) 

6 kommenttia:

  1. Vitsi miten hieno taidegalleria! En ole missään törmännyt vastaavaan. Toivottavasti olo on jo parempi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi oli kyl aika siisti paikka ja tosi hauska idea! Kiitos, kyllä tässä toivottavasti suunta on vain ylöspäin :)

      Poista
    2. Uskomaton museo, mahtavia kuvia, ei kun Suomeen vaan samanlainen eikä mitään Guggenheimia. Toivottavasti olet kunnossa. Tutsikin kehui leffaa kovasti, pitää mennä varmaan katsomaan. t. Maire

      Poista
    3. Jep, kannatan kans ehdottomasti tota Guggenheimin tilalle! Flunssa vielä yrittää roikkua riesana, mutta eiköhän sekin jo toivottavasti pian hellitä :) Kannatta kyl mennä katsomaan se leffa, on tosi hyvä!

      Poista