Joulukuun aloitustunnelmia

Joulukuu pääsi tänä vuonna kyllä yllättämään täysin tämän jouluintoilijan. Pari kuukautta toisella puolella maailmaa sekoittivat aikakäsitykseni totaalisesti ja viikonlopun aikana yritin pikaisesti loihtia kotiini joulun tuntua. Tänä vuonna tyydyin joulukalenterissa ihan lähikaupan perussuklaakalenteriin ja vuosien tauon jälkeen sain hankittua myös partiolaisten joulukalenterin itselleni. Kalenterien myyminen kuului monta vuotta myös minun jouluperinteeseeni ja on ihana nähdä, että jotkut asiat pysyvät vuodesta toiseen samoina, vaikka kalenterin hinta onkin moninkertaistunut vuosien varrella. Myös joulukuusi ja -koristeet ovat löytäneet omat paikkansa uudessa kodissa ja jouluherkkukausi on korkattu.

 

Viime viikolla kävin myös mökillä Porvoossa, mutta visiitti jäi hyvin pikaiseksi, kun kutsu kävi töihin. Sijaislistoille ilmoittautuminen poiki siis jo heti ensimmäisellä viikolla hommia, mistä olin todella iloinen. Torstain ja perjantain totuttelinkin sitten taas Suomen koulumaailmaan. Toivottavasti saisin vielä ennen joulua myös muita työkeikkoja ja jossain vaiheessa ehkä jotain pysyvämpääkin työtä. Ihmettelen vieläkin, miten luontevasti kaikki asiat ovat lähteneet sujumaan paluuni jälkeen. Toivottavasti tällainen meno jatkuisi pidempäänkin, ei haittaisi yhtään.

 

Perjantai-ilta kului paikallisen Bistro Piratin pikkujouluissa Viivin ja muiden larulaisten kavereiden kanssa. Olihan taas aikamoiset pippalot, mutta kolme viikonloppua putkeen kyseisessä kapakassa alkoi olla jo vähän liikaa ja yritetäänkin nyt pitää taukoa ainakin uuteen vuoteen asti, ettei homma lähde ihan käsistä :D Lauantain vietinkin sitten rennosti Tuomaksen ja pikku-Fyllin kanssa. Mukavaa, kun pitkästä aikaa edes toinen veli on niin lähellä, että pystytään näkemään lähes viikoittain.

 

Joulukuu kuluu aina jotenkin älyttömän nopeasti, joten ennen kuin huomaankaan istun jo joulupöydässä. Voi olla, että tänä vuonna minulla on tiedossa vähän erilainen joulu, kun todennäköisesti olen aattona meidän perheen ainoa "lapsi" joulupöydässä. En ole koskaan viettänyt aattoa ilman molempia veljiäni ja ajatus siitä tuntuu aika ankealta, koska joulu on minulle perhejuhlista ehdottomasti tärkein. Ymmärrän kuitenkin, että veljilläni on nykyään myös ne toiset perheet, joiden kanssa viettää joulua. Mutta minulla on vain yksi perhe ja tänä vuonna se on hajallaan. Siksi en ole joulusta aivan yhtä innoissaan kuin aikaisempina vuosina. Onneksi joulupäivänä kokoonnumme sitten kaikki yhteen.

On pelottavaa huomata, miten vahvoja tunteita minulla on joulunviettoa kohtaan. Tämä koko vuosi on ollut sellaista henkistä ja fyysistä myllerrystä, että sen takia tuntuu pahalta, että se yksi niistä harvoista lähes muuttumattomista asioista muuttuu myös tänä vuonna. Vaikka kyse on vain aatosta, tuntuu silti, että joulumme on muuttunut jotenkin lopullisesti. Pelkään, että tänä vuonna jouluaatto nostaa pintaan myös ikäviä tunteita ja ajatuksia onnellisten sijaan. Huh, menipäs synkäksi, ehkä se on tuon ankean ilman vika. Vaadin lumen takaisin! Onneksi sain sentään eilen laitettua jouluvalot parvekkeelle, jos ne saisivat aikaan myös vähän valoisempia ajatuksia joulua kohtaan. Se on kuitenkin minulle se juhlista rakkain.