Ruskamatka Aulangolle

Ruska-aika on ehdottomasti yksi suosikkini vuoden kierron aikana. Kerran olen päässyt ihastelemaan syksyn väriloistoa Lapissa, mutta muuten siitä on tullut nautittua täällä etelämpänä. Tänä vuonna päätettiin tehdä ruskareissu Hämeenlinnan Aulangolle, jossa olin halunnut käydä jo pidemmän aikaa. Matkamme ajoittui lokakuun toiselle viikonlopulle, mikä osoittautui ihan täydelliseksi ajankohdaksi ruskan kannalta.

Helsingistä ajaa Hämeenlinnaan noin tunnin, mutta lähdimme hyvissä ajoin perjantaina liikkeelle, jotta ehdimme ulkoilemaan Aulangon maisemissa ennen hotelliin kirjautumista. Pysäköimme auton lähelle Aulangon näkötornia ja teimme lyhyehkön kävelyn se ympäristössä.

33 metriä korkea näkötorni on rakennettu vuonna 1907 ja sen on suunnitellut Waldemar Aspelin. Torni oli juuri kunnostettu ja todella näyttävä. Jo tornin juurelta näkymät olivat huikeat. Keltaisena hehkuvat koivut, käkkärämännyt ja järvet loivat silmien eteen upean kansallismaiseman.

Kipusimme rohkeasti tornin huipulle asti, jossa oli todella tuulista mutta kaunista. Ihastelimme hetken näkymiä, jonka jälkeen palasimme takaisin autolle. Aulangon näkötornille johtaa autotie ja sen varrella on useampikin kaunis paviljonki, joita pysähdyimme katsomaan. Etenkin ruskan sävyihin sopiva Onnentemppeli oli vaikuttava näky louhikon päällä.

Yövyimme perjantaista maanantaihin Scandic Aulangossa, jossa on myös kylpylä. Hotellin sijaitsee hienolla paikalla Vanajaveden rannalla ja sen ympäristössä on useita kauniita kävelyreittejä. Myös kylpylä oli mukava lisä lomalle, polskuttelu lämpimissä altaissa maistui ulkoiluiden lomassa. Siihen hotellin hyvät puolet sitten jäivätkin. 

Hotellia ei oltu saneerattu aikoihin ja huoneiden varustelut olivat todella puutteelliset. Vaihdoimme tulopäivänä huonetta useampan kertaan ja lopulta jäimme huoneeseen, jossa ei ollut toimivaa telkkaria, yöpöytiä tai lukulamppuja. Henkilökuntaa oli vastaanotossa aivan liian vähän ja hotellin ravintolan ruoka oli hyvin ylihintaista laatuun nähden. En yleensä tee valituksia hotelleista, mutta tuosta annoin palautetta. Siihen vastattiin todella asiallisesti ja saimme tuntuvan alennuksen yöpymisestämme toisessa Scandic hotellissa. Toivon, että palaute johtaisi myös konkreettisiin muutoksiin hotellissa.

Lauantai oli sadepäivä ja aloitimme sen hitaasti aamupalalla ja uima-altaissa. Sen jälkeen lähdimme kohti Hämeenlinnan keskustaa. Kävimme syömässä Mäkkärissä ja siitä jatkoimme Hämeen linnaan, joka oli viimeinen Suomen linnoista, jossa en ollut vielä käynyt. 

Meillä on molemmilla miehen kanssa museokortit, joilla pääsimme ilmaiseksi linnaan. 1200-luvun loppupuolella rakennettu keskiaikainen linna oli oikein hyvässä kunnossa ja teki vaikutuksen etenkin punatiilisillä yksityiskohdillaan. Kiersimme linnaa ja sen näyttelyitä noin tunnin verran ja Aarni viihtyi yllättävän hyvin mukana kantorinkassa. Portaita oli sen verran paljon, että pienen lapsen kanssa en lähtisi sitä kiertämään ilman kantovälinettä. Sadekin lakkasi sopivasti kierroksemme ajaksi.

Linnakierroksen jälkeen kävimme sen vieressä sjaitsevan Museo Militarian pihalla katselemassa raskasta kalustoa, mutta sisälle asti emme tällä kertaa menneet. Teimme vielä pikaisen visiitin leikkipuistoon, joka päättyi kuitenkin lyhyeen rankkasateen alkaessa uudestaan.

Sitä pakenimme kahvila Villa Marenkiin, joka sijaitsee suloisessa puutalossa Hämeenlinnan keskustassa. Vitriini notkui herkuista ja etenkin juustokakut olivat suussa sulavia. Kahvila oli todella tunnelmallinen ja lapsetkin oli huomioitu kivasti. Loppupäivä kuluikin sitten taas altaissa ja saunoissa lämmitellen. 

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja lähdimme heti aamupalan jälkeen ulkoilemaan hotellin rantaan. Siitä jatkoimme läheiselle Aulangon Graniittilinnalle, jonka takaa jatkoimme polkuja pitkin kohti Joutsenlampea.

Sää oli käsittämättömän hieno ja maisemat mykistävän kauniit. Puut hehkuivat keltaisen ja oranssin sävyissä heijastuen lähes peilityynestä vedestä. Liikkeellä ei tuohon aikaan ollut vielä juuri muita ja saimme nauttia luonnon kauneudesta omassa rauhassa. 

Palasimme samaa reittiä takaisin hotellille, jossa kävimme kylpylän puolella polskimassa. Sää oli niin hieno, että lähdimme iltapäivästä vielä uudestaan kävelylle Vanajaveden rantoja pitkin. Vastaamme tuli läheisen hevostallin kolme lammasta, jotka olivat myös päiväkävelyllä. Illemmalla kävimme vielä syömässä Hämeenlinnan keskustassa nepalilaisessa ravintolassa.

Maanantaina menimme vielä aamupalan jälkeen pikaisesti uimaan ennen auton pakkaamista. Kotimatkalla kävimme vielä Lasten Kirppis Kirahvissa, josta olin kuullut paljon hyvää. Hinnat olivat kohtuulliset ja laatu hyvää, mutta koot eivät vaatteissa osuneet tällä kertaa kohdilleen. Löysin Aarnille uudenveroisen merinovillasetin ja hän sai itse valita matkamuistoksi lelun itselleen. 

Aulangon maisemat olivat vielä kauniimmat kuin osasin odottaa. Ruskamatkaa varten ei todellakaan aina tarvitse lähteä kauas ja varmasti palaamme Aulangolle vielä toistekin. Suosittelen lämpimästi Aulankoa luontokohteena. Hämeenlinna on mukavan kokoinen kaupunki, jossa riittää paljon muutakin nähtävää. Ensi kerralle jäi vielä monta mielenkiintoista kohdetta odottamaan. Scandic Aulankoa taas en voi suositella, mutta kauheasti ei ole vaihtoehtoja, jos haluaa majoittua Aulangolla. Ilmeisesti osa hotellin huoneista saattaa olla paremmassa kunnossa, mutta en ole ihan varma tästä. Toivottavasti hotelli palautetaan lähitulevasuudessa entisajan loistoonsa. Kokonaisuudessaan meillä oli kuitenkin todella onnistunut ruskamatka Aulangolla ja Hämeenlinnassa. 

Onko Aulangon maisemat sinulle tuttuja? :)