keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kappale minusta ja musiikin piristävä voima

Olen täällä blogissa ja oikeassa elämässä yrittänyt monet kerrat selittää, millainen ihminen oikeastaan pohjimmiltani olen. Ja joka kerta se on ollut yhtä vaikea tehtävä. Sitten törmäsin viime viikolla kappaleeseen, joka pysäytti heti ensikuulemalta. Ei siksi, että se olisi musiikillinen mestariteos, vaan siksi, että se kappale on kirjoitettu minusta.
 
Mä oon aina ollut tällainen, jotenkin ulkopuolinen
Raivaan omat polkuni ryteikköön, valmista tietä huoli en
Ja mut on helppo väärin ymmärtää jos ei kuoren alle nää
Herkän ja kiihkeän sydämen tää haarniska sisältää
Olen kaatunut ja noussut, olen juossut eksyksiin
Jos on valmis harhaan astumaan voi osua ihmeisiin
Tahdon muurin taakse kurkistaa, tahdon haukata maailmaa
Painaa kaasupolkimen lattiaan, kiitää kohti unelmaa
 
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Päivissä on taikaa
Ne eivät palaa milloinkaan
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Kuume minua vaivaa
Ja sitä ei saa parantaa
 
Olen uinut vastavirtaan, olen painunut upoksiin
Mut on joskus lyöty köysiin, vaan ei koskaan tainnoksiin
Mul on paksu nahka arpineen ja tie on pitkä kuoppineen
Mutta renkaat ulvoen luisussa syöksyn mutkaan jokaiseen
Kulta pieni puhalla kipinään, se helposti hiipuu
Monta haurasta pientä unelmaa arjen ristille nauliintuu
Kukaan ei vanhana muistele hetkiä jolloin tiskas tai imuroi
Siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi
 
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Päivissä on taikaa
Ne eivät palaa milloinkaan
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Kuume minua vaivaa
Ja sitä ei saa parantaa
(Anssi Kela - Parasta aikaa)
 
Olen täysin mykistynyt siitä, miten tähän kappaleeseen on tiivistetty kaikki olennainen minusta. Luonteenpiirteet, kokemukset, kolhut, unelmat ja elämänfilosofiat. Kaikki yhdessä biisissä.
 
 
Musiikilla on aina ollut tärkeä rooli elämässäni. Se korostuu etenkin silloin, kun elämä näyttää niitä kurjempia puoliaan. Musiikki piristää, lohduttaa ja tsemppaa minua vaikeina hetkinä. Auttaa purkamaan tunteita ja oivaltamaan asioita uudelta kantilta. Kuljettaa hetkeksi muihin maailmoihin.
 
Erityisen piristävää sen vaikutus on silloin, kun sitä pääsee kuuntelemaan livenä. Siksi olen alkanut käydä yhä useammin erilaisilla keikoilla ja festareilla. Kaikki murheet unohtuu siinä hetkessä, kun pääsee laulamaan ja tanssimaan täysillä mahtavien artistien ja bändien mukana.
 

 
Kuvissa hetkiä kahdelta keikalta, jossa olen ollut viimeisen kuukauden aikana. Frederik saapui Larun paikalliseen Bar52:een ja meidän oli vaan pakko mennä katsomaan sitä Viivin kanssa. Viime lauantaina olin puolestaan Hartwall Arenalla katsomassa Kaija K:ta vanhempieni kanssa. Meillä oli aitio käytössä, jossa mahtui tanssahtelemaan kunnolla. Frederik ei niin sytyttänyt esiintyjänä, mutta viihdeanti oli kohdillaan (tosin poistuimme äkkiä, kun hän sanoi tulevansa keikan jälkeen valkkailemaan yleisöstä naisia porealtaaseensa :D). Kaija K taas on ihan mahtava laulaja ja persoona, joka villitsi koko loppuunmyydyn Arenan.
 
Näin joulun aikaan tulee tietysti kuunneltua myös paljon joululauluja, joista suurimmassa kulutuksessa on edelleen Michael Bublén Christmas-levyn kappaleet. En voi uskoa, miten vähän aikaa jouluun enää on. Kunhan saan tämän työkaaoksen pakettiin ensi viikkoon mennessä, voin alkaa kunnolla keskittyä vuoden lempijuhlaani. Enää 8 työpäivää ennen lomaa, ihanaa!
 
Olisi kiva kuulla, mitä musiikki merkitsee teille lukijoille. Onko joku muukin törmännyt joskus kappaleeseen, joka on kirjoitettu kuin sinusta? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti