Halusin pikaisesti tulla toivottamaan hyvää itsenäisyyspäivää täällä bloginkin puolella. Vaikka käynnissä on töiden suhteen todellinen loppukiri ennen lomaa, pyhitin itsenäisyyspäivän kokonaan rauhoittumiseen ja perheen kanssa oleilemiseen. Oli ihan mahtavaa, että saimme pitkästä aikaa koko lähisukumme yhden pöydän ääreen. Ilta kului liikutuksen kyyneleitä pyyhkiessä, hyvästä ruuasta ja seurasta nauttiessa sekä linnan juhlia seuratessa.
Itsenäisyyspäivä on minulle aina hyvin erityinen päivä. Se on hetki, jolloin pysähdyn miettimään Suomea ja omaa suomalaisuuttani. Tuntuu, että viime aikoina on unohdettu kokonaan, miten hyvin meidän suomalaisten asiat ovat suuressa mittakaavassa. Toivoisin, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen suomalainen unohtaisi valituksen aiheensa ja tuntisi kiitollisuutta sotaveteraaneja kohtaan, jotka ovat taistelleet tämän hienon maamme itsenäisyyden puolesta.
Lähdin tänään aamulla lenkille Mindin kanssa rantaan. Satoi kaatamalla ja tuuli mylvi täysillä. Meri oli vallannut alleen laitureita ja teitä. Tuli sellainen olo, että ehkä luonto halusi muistuttaa meitä kaikkia siitä, miten pieniä me ihmiset olemme sen voimien rinnalla. Jokainen mennyt tai tuleva taistelu on turhaa, jos emme huomioi luontoa. Ilmaston lämpeneminen tulee vaikuttamaan koko maailmaan musertavalla tavalla, jos emme ole valmiita pysäyttämään sitä yhdessä. Nykymaailma pyörii niin paljon yksittäisten ihmisten napojen ympärillä, että unohdetaan se, miten mitättömiä me kaikki olemme universumissamme. Mitä väliä on työttömyydellä, taloudellisilla leikkauksilla tai pakolaiskriisillä, jos tuhoamme maapallomme?
Vaikka on tärkeää tehdä asioita Suomen paremman huomisen puolesta, emme voi unohtaa muuta maailmaa ympärillämme. Yhdessä olemme paljon vahvempia kuin yksin.
Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti