Tie pelastaa

"Tie pelastaa, jos uskaltaa.

Tie pelastaa, jos vaihtaa suuntaa."

(Apulanta)

Kyseinen Maanantai-biisi on antanut minulle toivoa viime aikoina, kun olen arponut, mitä tietä lähden elämässäni kulkemaan. On hämmentävää huomata, miten esimerkiksi asuinpaikasta voi vuosien kuluessa muodostua niin vahva osa identiteettiä, että sen vaihtaminen toiseksi tuntuu kuin joutuisi antamaan yhden raajan itsestään pois. Sen takia tulevat viikot tulevatkin olemaan täynnä haikeutta ja kyyneliä. 

Miten tätä kaupunkia voisi olla rakastamatta,
kun täällä on mulle oma kulmakin?
Turku <3

Etelä-Afrikkaan vapaaehtoistöihin lähteminen oli puhtaasti tunteella tehty päätös, joita minulla on tapana tehdä melko usein. Välillä päätöksiä on tehtävä kuitenkin myös järjellä ja mietittävä, mikä ratkaisu tuo loppupeleissä enemmän hyvinvointia omaan elämään. Tänään tein yhden sellaisen päätöksen. Sanoin vuokrasopimukseni täällä Turussa irti ja muutan elo-syyskuun aikana roippeeni Helsinkiin. Se, että rakastan Turkua koko sydämestäni ja tunnen itseni vapaaksi täällä, eivät vain ole tarpeeksi isoja syitä jäädä. Eivät enää, kun opiskelut ovat ohi, töitä ei ole näköpiirissä ja läheisimmät ystävätkin lähtivät omille teilleen.

Viime viikolla vietin ihanan päivän Muumimaailmassa kummipoikani ja hänen perheen kanssa. Niitä harvoja rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, joita minulla täällä päin vielä on <3

Mindin ja omat terveysongelmani kevään ja kesän aikana saivat minut lopullisesti tajuamaan, miten yksin olen täällä Turussa. Vaikka rakastan omaa tilaani ja aikaani, elämässä tulee väistämättä tilanteita, jolloin toivoisi läheisten oikeasti olevan lähellä. Ja vaikka tiedän, että tulen monta kertaa menettämään hermoni siihen, että perhe on niin lähietäisyydellä höösäämässä, tämän vuoden tapahtumien jälkeen osaan varmasti myös arvostaa sitä.

Muutolle on myös monia muita järkisyitä, kuten toivottavasti paremmat työllistymismahdollisuudet ja säästäminen asumiskuluissa. 550 euron vuokra alkaa vain olla vähän liian paljon nyt, kun minulla ei ole säännöllisiä tuloja. Ainakin alkuun muutan vanhempieni omistamaan yksiöön, jossa maksan asumisesta vain yhtiövastikkeen, mikä on huomattava säästöerä kuluihini.

Noin kolmasosa tavaroista lähti jo perjantaina kohti Helsinkiä, mutta vielä on paljon myös jäljellä. Toivottavasti edes osa niistä mahtuu lähes puolet nykyistäni pienempään kämppään Lauttasaaressa :D

On monta syytä, miksi odotan muuttoa kauhunsekaisin tuntein, mutta siinä on myös yksi asia, jota odotan todella paljon. Nimittäin Viivi. Asuttuamme kuusi vuotta eri kaupungeissa, palaamme takaisin siihen mistä kaikki alkoi. Kaukoetäisyydeltäkin olemme saaneet aikaiseksi paljon häröilyä, joten ollessamme jälleen samalla saarella homma saattaa lähteä käsistä :D

Tämä vuosi on todellinen muutosten vuosi. En enää edes yritä laskea, miten monta kertaa elämä voi kääntyä päälaelleen yhden vuoden aikana. Yritän vain pysyä mukana ja toivon, että kaiken kääntyilyn ja vääntyilyn jälkeen päädyn jaloilleni. Välillä on ehkä vain heitettävä koko elämä ylösalaisin, jotta löytää taas oman paikkansa.

"Try not to resist the changes that come your way. Instead let life live through you. And do not worry that your life is turning upside down. How do you know that the side you are used to is better than the one to come?"

-Rumi