Travelisan tarina ja vinkkejä bloggaamiseen

Sain jo ajat sitten Idalta blogihaasteen, jossa muistaakseeni pyydettiin kertomaan tarina oman blogin aloittamisesta ja antamaan vinkkejä aloitteleville bloggaajille. Näin Travelisan 4-vuotissynttäreiden lähestyessä, päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tuon postauksen.

Idea omasta blogista sai alkunsa vuoden 2013 alussa. Olin eronnut pitäaikaisesta suhteestaani, muuttanut omilleni ja hain uutta suuntaa elämälleni. Opiskelukaverini Camilla oli edellisen vuoden puolella alkanut pitää omaa blogiaan, ja sitä kautta olin alkanut tutustua jonkin verran blogimaailmaan. Ajatus oman blogin perustamisesta tuntui houkuttelevalta, mutta pitkään kuitenkin ajattelin, etten uskaltaisia alkaa pitää blogia omalla naamalla ja nimellä. 

Ilman suurta rakkauttani matkustukseen tuskin olisinkaan koskaan perustanut blogiani. Olin jo useamman vuoden harmitellut sitä, etten ollut jaksanut pitää matkoistani minkäänlaista matkapäiväkirjaa ja monet reissumuistot alkoivat jo unohtua. Ajattelin, että blogi olisi mahtava keino varmistaa se, etteivät tulevat reissut pääsisi painumaan unholaan. Sinne olisi helppo koota ajatuksia ja kuvia reissuistani. 

Blogini ihka ensimmäinen kuva

Aluksi ajattelin, että perustaisin blogin pelkästään itselleni. Sitten aloin kuitenkin miettiä, että ehkä joku toinenkin voisi saada hyötyä tai innostusta matkustamiseen kirjoitusteni avulla. Camillan rohkaisemana päädyin lopulta aloittamaan Travelisan maaliskuussa 2013. Julkisesti omalla nimellä ja kuvalla kirjoittaminen oli aluksi hyvin jännittävää, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti. Heti alusta asti kirjoitin Travelisaan myös arjestani, läheisistäni ja elämästäni matkojen ulkopuolella. Siitä muodostui nopeasti matkapäiväkirjan lisäksi myös eräänlainen suodatettu henkilökohtainen päiväkirja, jonka kirjoittaminen toi minulle suurta iloa.

Ensimmäiset kolme vuotta päivitin blogiani vähintään kerran viikossa, monesti paljon useamminkin. Nyt neljännen blogivuoden aikana postaustahtini on hiipunut todella paljon, mutta toivon sen palautuvan vielä joskus entiselleen. Noista vuosista blogiin on tallentunut muun muassa matkat kahteenkymmeneen eri maahan, vähintään saman verran matkamuisteluita blogia edeltäneistä matkakohteistani, paljon merkittäviä elämäntapahtumia, ajatuksia ja tunteita. 

Vaikka avoimuus pelotti minua aluksi todella paljon, olen tyytyväinen, että uskaltauduin rohkeasti kuvaamaan sanoin ja kuvin elämäni huippuja, pohjia ja tasaista taivallusta. Rakastan selailla vanhoja tekstejäni ja palata niiden myötä erilaisiin tunnelmiin, joita olen näiden vuosien kuluessa kokenut. Olen ylpeä siitä, että blogini ei ole vain kaunista pintaa, täydellistä elämää ja upeita matkoja, vaan se on aito osa minua. 

Lähes neljään vuoteen on mahtunut matkat 20 maahan, neljälle mantereelle. Ne ovat tarjonneet kaupunkeja ja luontoa, rikkautta ja köyhyyttä sekä suuria tunteita.

Vuosien varrella Travelisasta on tullut minulle todella tärkeä keino ilmaista itseäni ja toivon sen pysyvän osana elämääni vielä pitkään. Enää en ota stressiä hitaasta postaustahdistani, vaan olen itselleni armollinen. Kirjoitan silloin, kun aikaa ja haluja on. Ja se riittää.

En ehkä ole paras ihminen antamaan vinkkejä aloitteleville bloggaajille, koska Travelisa ei ole menestynyt tai suosittu blogi. Olen kirjoittanut sitä aina omista lähtökohdistani ja täysin ilmaiseksi. Blogissani ei ole mainoksia, enkä tee blogiyhteistyötä minkään yrityksen kanssa. Se takaa ainakin sen, että kaikki blogissani olevat suositukset ovat aitoja, niin hyvässä kuin pahassa.

Olen iloinen, että Travelisalle on kuitenkin muodostunut oma lukijakuntansa, joka on viimeisimpinä vuosina rohkaistunut myös kommentoimaan. Siitä on ollut minulle paljon iloa. On ollut myös mahtavaa päästä jakamaan matkustukseen liittyviä kokemuksia ja vinkkejä teidän lukijoiden kanssa. Olen tyytyväinen blogini kävijämääriin ja lähinnä järkyttyisin, jos Travelisa pomppaisi joskus suosituksi blogiksi. Näin on oikein hyvä.

Vaikka en osaakaan kertoa, miten perustaa menestynyt blogi, tässä joitakin vinkkejä ylipäätänsä blogiharrastuksen aloittamiseksi.

1. Valitse blogillesi hyvä nimi.

Hyvästä blogin nimestä käy mielestäni selville blogin pääaihe eli se, mistä blogissa eniten kirjoitetaan. Siinä voi olla mukana myös oma nimesi, etenkin jos blogin pääpaino on sinussa itsessäsi. Itse pidän yleensä selkeistä ja melko ytimekkäistä nimistä.

Travelisa nimen keksi aikamoisen pohdinnan jälkeen. Kun se pulpahti ensimmäistä kertaa mieleeni, tiesin löytäneeni blogilleni täydellisen nimen. Se on lyhyt ja kertoo kaiken oleellisen (matkustamisen ja nimeni) yhdellä sanalla.

2. Mieti tarkasti, mistä haluat kirjoittaa.

Blogille on hyvä valita yksi selkeä pääaihe. Sen kannattaa olla sellainen, josta sinulla on paljon kerrottavaa ja johon suhtaudut intohimoisesti. Sen rinnalle voi myös nostaa muita asioita, mutta blogin pääaiheen olisi hyvä näkyä suurimmassa osassa kirjoituksia.

Matkailuhullu jo pienestä pitäen :)

Minulle aiheen valinta oli itsestäänselvä, koska en suhtaudu mihinkään asiaan yhtä suurella innostuksella ja palolla kuin matkustukseen. 

3. Julkaise vain sellaista, mitä kehtaisit näyttää vanhemmillesi tai pomollesi.

Tämä on erityisen tärkeää, etenkin silloin, jos kirjoitat blogia omalla nimelläsi tai kuvallasi. Netin ihmeellinen maailma ei unohda hetken mielenhäiriössä tai kännissä tehtyjä julkaisuja, herutuskuvia tai haukkumisia. 

Minulle tämä on ollut välillä vaikeaa, koska mitä enemmän blogia kirjoittaa, sitä helpompi on avautua siellä asioistaan. Myös joidenkin kuvien julkaisua olisin voinut miettiä kahdesti :D Onneksi blogistani ei ole kuitenkaan koskaan seurannut mitään negatiivista henkilökohtaiseen elämääni.

4. Ole aito.

Vaikka juuri sanoinkin, ettei kaikkea mieleen tulevaa kannata julkaista blogissa, on mielestäni kuitenkin erittäin tärkeää pyrkiä tiettyyn aitouteen. Jokainen meistä tietää, ettei kenenkään elämä ole täydellistä. On siis turha yrittää pyrkiä luomaan kuvaa täydellisestä elämästä blogin kautta.

Itse luen aina mieluummin niitä blogeja, joista välittyy aito ihminen ja tunteet tekstien takana. Siihen olen pyrkinyt myös omassa blogissani.

5. Käytä kuvia.

Tämä riippuu tietysti paljon myös blogin aiheesta, mutta pääsääntöisesti koen, että kuvat rikastuttavat postauksia ja tuovat niihin uusia ulottuvuuksia. Itse en vaadi kuvilta täydellisyyttä, vaan tunnelma on tärkeämpi.

Blogissani ei taida ollaa yhtään postausta ilman kuvia. Ne rytmittävät mielestäni mukavasti tekstiä ja kertovat monesti enemmän kuin tuhat sanaa.

6. Pyri kirjoittamaan hyvää kieltä.

Minulle blogeissa on tärkeää hyvä kieli ja sen sujuvuus. Jos blogi on täynnä jatkuvia kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä, en usein jaksa lukea blogia kovin pitkälle. On myös tärkeää miettiä, millaisia sanavalintoja blogissaan käyttää.

Omakin blogini on täynnä kirjoitusvirheitä, mutta niistä suurin osa menee yleensä kiireen ja huolimattomuuden piikkiin. Pyrin kuitenkin aina kirjoittamaan hyvää kieltä blogissani.

7. Kunnioita muiden yksityisyyttä blogissasi.

Vaikka teetkin päätöksen kertoa itsestäsi ja elämästäsi julkisesti blogissa, älä oleta, että läheisesi haluavat sitä samaa. Kaikista ihmisistä saa kirjoittaa blogiin yleisellä tasolla, mutta niin, että he eivät ole tunnistettavissa. Jos haluat kirjoittaa ihmisistä elämässäsi tarkemmin, täytyy siihen aina pyytää lupa. Osa ei halua ollaa millään tavalla blogissa, osa taas ei halua kuviaan tai nimeään esille. Näitä toiveita on myös kunnioitettava ja kirjoitettava niiden rajoissa.

Viivin ja minun Kroatian matka parhaat palat odottavat vielä julkaisemistaan. Tässä hieman esimakua :D

Pyysin heti aluksi luvan perheenjäseniltäni ja läheisimmiltä ystäviltäni kirjoittaa ja julkaista kuvia heistä blogissa. Muista sukulaisistani en ole kirjoittanut koskaan nimellä tai kuvilla blogiini. Kunnioitan esimerkiksi veljieni toiveita, ettei heidän lapsistaan julkaista kuvia tai nimiä ollenkaan blogissani. Ystävistäni ainoastaan Viivi, Emily ja Camilla ovat esiintyneet blogissa etunimillä ja kuvilla. H taas halusi esiintyä blogissani nimimerkillä, mutta antoi luvan kuvien julkaisuun. Avomieheni ei halua kuvaansa tai nimeään blogiini ja kunnioitan sitä, vaikka se välillä hankaloittaakin kirjoittamistani.

8. Älä stressaa.

Blogia pitäessä muodostuu helposti tiettyjä rutiineja. Tottuu esimerkiksi julkaisemaan kirjoitukset tiettyinä päivinä yms. Kun tuo rutiini sitten jostain syystä rikkoontuu, on helppo soimata itseään laiskuudesta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että elämää ei voi suunnitella ja välillä tulee yllättäviä muutoksia. Aina ei ole aikaa. Ja vaikka sitä olisikin, ei aina tarvitse jaksaa.

Minun oli todella vaikeaa hyväksyä se fakta, että työelämään siirryttyäni blogilleni ei ollutkaan enää aikaa samalla tavalla kuin opiskellessa. Se aiheutti ylimääräsitä stressiä ja sai koko bloggaamisen tuntumaan pakkopullalta. Onneksi tajusin hellittää ja nyt bloggaaminen tuntuu taas mielekkäältä.

9. Vastaa aina kommentteihin.

Jos saat blogiisi kommentin, vastaa siihen aina. Osoitat sillä, että lukijasi ja heidän ajatuksensa ovat sinulle tärkeitä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, jos toivot saavasi laajemmankin lukijakunnan. Vastaa kommentteihin asiallisesti ja ystävällisesti, äläkä lähde mukaan negatiiviseen vastakommentointiin.

Muistan vieläkin sen tunteen, kun sain blogiini ensimmäisen kommentin tuntemattomalta lukijalta. Se tuntui niiiiin hyvältä! Minulle jokainen kommentti on ollut tärkeä ja vastaan niihin aina mielelläni. Jaksan vieläkin ihmetellä ja ihastella sitä, että joku minulle täysin tuntematon ihminen haluaa lukea kirjoituksiani ja jakaa ajatuksiaan kanssani. Kommenttien kautta voi myös löytää uusia, mielenkiintoisia blogeja luettavakseen.

10. Ole ylpeä blogistasi

Blogin pitäminen vaatii aina aikaa ja vaivaa. Yhden postauksen tekemiseen saattaa helposti vierähtää useampikin tunti. On helppo löytää itsestään ja blogistaan virheitä ja puutteita. Aina voisi parantaa ja kehittyä. On kuitenkin myös todella tärkeää kokea puhdasta ylpeyttä tekemästään työstä.

Kippis, Travelisa!

Itse olen aina vähätellyt blogiani ja minun on edelleen hankalaa suhtautua kehuihin siihen liittyen. Vähitellen olen kuitenkin oppinut olemaan myös ylpeä siitä. Olen käyttänyt sen tekemiseen lukemattoman määrän työtunteja ja energiaa. Vaikka se ei ole täydellinen, saan silti kokea ylpeyttä siitä. Kannattaa myös muistaa, että oman blogin pitäminen voi olla hyvä valttikortti monessa työssä ja itsekin mainitsin blogiharrastukseni työhaastattelussani luokanopettajaksi.

Sellaisia ajatuksia bloggaamiseen liittyen. Toivottavasti niistä on apua jollekin, joka vielä miettii oman bloginsa aloittamista. Rohkeasti vain hommiin! Kiitos Idalle haasteesta ja mukavaa tiistaita kaikille :)